Masennus. Taistellako sitä vastaan vai antaako tulla?

Lääkäri tarkoitti varmaan, että anna tunteiden tulla, koska ne täytyy kuitenkin jossain vaiheessa käydä läpi. Tukahduttamalla ei masennuksesta eroon pääse. Tosin parasta olisi, että sulla olisi säännöllinen ammattilaisen tuki siinä tunteiden käsittelyssä. Saitko sitä psykologiaikaa?

Mä olin vähän samassa tilanteessa 17-vuotiaana. Täysin hirveää sanoa ihmiselle, että jäit tuleen makaamaan, jos ihminen antaa sen masennuksen tulla, eikä siitä enää nouse. Kenen te kuvittelette siinä apuun tulevan ja auttavan pystyyn, häh? Ei kukaan tule. Mutta miten se muka on sen masentuneen oma syy, että antaa sen tulla, eikä siitä enää ikinä nouse? Millainen ihminen sanoo, että jäit tuleen makaamaan, sun ois pitänyt tehdä jotain! Niin mitä? Minäkinnhain apua, 6-vuotinen terapia. Kuvitteletteko te sen aina auttavan? Ei se aina auta.

Ne USA:n olympiajoukkuelääkärin, lasten hyväksikäyttäjä Larry Nassarin uhritkin kertoivat menneensä terapiaan eikä edes siinä terapiassa ollut selvinnyt, että heidän ahdistuksensa syy oli Nassarin toiminta! Koska kaikille uskoteltiin, että heille annettiin lääketieteellistä hoitoa! No, osa meistä uskoo saavansa hyvää kasvatusta.

Eli terapiat on aivan kukkua monille satutetuille.

2

Yleensä sanotaan AHDISTUKSESTA näin. Eli siitä fyysisestä tunteesta. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että sen suhteen tosiaan pitäisi antaa tulla, koska ahdistus usein voimistuu välttelemällä sitä. Itse en tosin ole tämän suhteen mikään pulmunen, vaan vedän bentson naamariin heti kun möröt meinaa tulla tosissaan kolkuttelemaan.

Sairauteen nimeltä MASENNUS ei kukaan täysipäinen anna neuvoksi, että antaa sen vaan tulla. Sairautta vastaan tulee taistella kaikin asein ja tällöin siitä voi hyvin parantua. Omat ohjeeni:

1. Älä kuplaudu masentuneiden ihmisten pieneen piiriin. Tapaa tavallisia ihmisiä.

2.Sosialisoi. Mahdollisimman miellyttävien ihmisten kanssa. Mieluiten siten, ettei omaa masennusta tarvitse salailla.

3. Yritä liikkua. Tämä on vaikeaa tietysti, mutta edes niinä parempina päivinä kannattaa tehdä kaikkensa tämän suhteen

4. Hankkia läheinen luottohenkilö, joka voi "valmentaa" perusasiat kuntoon. Esim. patistaa talouden hoitamisessa siten ettei näillä maallisilla asioilla vaikeuta muutenkin hankalaa elämää.

5. Ja tärkein: jos masennus jatkuu vaikka elämän peruspilarit ovat kunnossa ja kevätkin jo kolkuttaa ovella: aloita lääkitys. Turha tapella aseetta aivokemioita vastaan, jos ne ovat päättäneet lakata toimimasta. Itse sinnittelin liian pitkään ja se oli tyhmää.

Minusta tuossa tilanteessa ja tilassa kannattaa toimia sen mukaan, minkä itse vaistoaa oikeaksi eikä kuunnella, mitä lääkäri neuvoo.

Tähän nimittäin liittyy semanttinen ongelma: mitä kukin tarkalleen ottaen ymmärtää sillä että "antaa masennuksen tulla" tai sillä, että "taistelee masennusta vastaan"? Esim. minulle masennusta vastaan taisteleminen merkitsisi sitä, että tunnustaa huonon tilanteen ja sen aiheuttaman pahan olon tunteineen, mutta suuntaa ajatuksensa siitä ylöspäin, rakentaa sille toivolle, että kaikki tulee muuttumaan paremmaksi. Joku toinen taas määrittelisi suhtautumistapani siten, että sehän on juuri sitä, että antaa masennuksen tulla.

Toisin sanoen jollekulle toiselle "masennusta vastaan taistelemiseen" sisältyy pahan olon kieltäminen valheellisesti, mutta esim. minulle siihen päinvastoin sisältyy se, että tunnustaa sen.

Tilanteeseen liittyy semanttinen ongelma (eli se että eri yksilöt tarkoittavat samoilla ilmauksilla eri asioita), koska se on niin subjektiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri tarkoitti varmaan, että anna tunteiden tulla, koska ne täytyy kuitenkin jossain vaiheessa käydä läpi. Tukahduttamalla ei masennuksesta eroon pääse. Tosin parasta olisi, että sulla olisi säännöllinen ammattilaisen tuki siinä tunteiden käsittelyssä. Saitko sitä psykologiaikaa?

Sain psykologiajan ja olen jo käynytkin. Voiko ihminen masentua koko loppuelämäkseen vai kauan masennus yleensä kestää?

AP

Riippuu varmaan ihan masennuksen syystä ja saako siihen apua. Mä hain apua siitä 17-vuotiaasta asti, enkä saanut.

Nyt kun saan (olen yli neljäkymmentä), niin miten luulisitte elämän masentuneena menneen ja mille tuntuu alkaa miettiä mitä mulla on ehjänäkään mistään hyvästä jäljellä?

2

Mies32 kirjoitti:

Yleensä sanotaan AHDISTUKSESTA näin. Eli siitä fyysisestä tunteesta. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että sen suhteen tosiaan pitäisi antaa tulla, koska ahdistus usein voimistuu välttelemällä sitä. Itse en tosin ole tämän suhteen mikään pulmunen, vaan vedän bentson naamariin heti kun möröt meinaa tulla tosissaan kolkuttelemaan.

Sairauteen nimeltä MASENNUS ei kukaan täysipäinen anna neuvoksi, että antaa sen vaan tulla. Sairautta vastaan tulee taistella kaikin asein ja tällöin siitä voi hyvin parantua. Omat ohjeeni:

1. Älä kuplaudu masentuneiden ihmisten pieneen piiriin. Tapaa tavallisia ihmisiä.

2.Sosialisoi. Mahdollisimman miellyttävien ihmisten kanssa. Mieluiten siten, ettei omaa masennusta tarvitse salailla.

3. Yritä liikkua. Tämä on vaikeaa tietysti, mutta edes niinä parempina päivinä kannattaa tehdä kaikkensa tämän suhteen

4. Hankkia läheinen luottohenkilö, joka voi "valmentaa" perusasiat kuntoon. Esim. patistaa talouden hoitamisessa siten ettei näillä maallisilla asioilla vaikeuta muutenkin hankalaa elämää.

5. Ja tärkein: jos masennus jatkuu vaikka elämän peruspilarit ovat kunnossa ja kevätkin jo kolkuttaa ovella: aloita lääkitys. Turha tapella aseetta aivokemioita vastaan, jos ne ovat päättäneet lakata toimimasta. Itse sinnittelin liian pitkään ja se oli tyhmää.

Nuo eivät ole masennuksen ydinsyitä, joten noihin tuijottaminen on itsepetosta.

2

up

Se ikuinen pulma. En tiedä itsekään.

Masentuneen ihmisen olisi parasta alkaa kuuntelemaan itseään ja jättää KAIKKi toisten ihmisten käskemistet, määräilemiset, neuvomiset ja pätemiset omaan arvoonsa.

Kaikki ongelmat johtuvat siitä kun on antanut painoarvoa toisten sönkötyksille ja muka paremmin tietämisille. Muut eivät ole sinua parempia, viisaampia ja ylempänä.

Se joka ei tiedä mitään, on ensimmäisenä ja uskottavimmin neuvomassa.

-Sun pitäisi pläää pläää pläää!

-Kannattaisi sinun vaan plää plää plää!

-Minä jos olisin sinä, niin plää plää plää!

-Mikset sinä vaan plää plää pläää!

Kukaan ihminen joka ei ole sekuntiakaan elänyt elämääsi, ei ole mikään asiantuntia neuvomaan, mitä juuri sinun pitäisi, kannattaisi tai kuuluisi ajatella, tehdä tai toimia.