Miksi eron jälkeen aina kiire löytää uusi parisuhde?
Kommentit (19)
No ei nyt kiire, mutta kivempi se kaksin on olla kuin yksin. Toki voisin yksinkin olla, mutta kun osui kohdalle tyyppi jonka kanssa kemiat kohtaa niin miksipä ei.
Miehen näkökulmasta: ennen eroa on luultavasti ollut jo pitkään sellaista aikaa, ettei seksiä ole ollut tai se on ollut huonoa, joten kun vapaus vihdoin eron muodossa koittaa, pitää päästä heti kyntämään uutta vakoa. Ja parisuhteessa sitä saa helpommin ja useammin, kuin deittaillessa. Mielellään vielä, jos sen saisi nopeasti saman katon alle, että se on siinä kätevästi lähellä aina kun rupee haluttamaan.
Eron jälkeen haluaa mahdollisimman nopeasti korjata tilanteen ja päästä samaan tilanteeseen, jossa oli aikaisemmin. Niin minullakin. Mutta vuoden kun deittaili, alkoi sinkkuelämä maistua paremmin. Ja silloin deittailukin on hauskempaa.
Juurikin tuo miehinen näkökulma, nainen kuin nainen on saatava, jotta saa p...ua.
Ja naiset lankeavat, sitten ihmetellään kun ei olekaan niin ihmeellistä verrattuna exään.
Eri jos molemmat todella rakastuu.
Eron käsittelyn voi skipata mukavasti uudella suhteella.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo miehinen näkökulma, nainen kuin nainen on saatava, jotta saa p...ua.
Ei nyt ihan nainen kuin nainen, joku taso täytyy pitää, mutta... se runkkaa, joka valkkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo miehinen näkökulma, nainen kuin nainen on saatava, jotta saa p...ua.
Ei nyt ihan nainen kuin nainen, joku taso täytyy pitää, mutta... se runkkaa, joka valkkaa!
Kyllä se melkein vako kuin vako kelpaa
Joillakin on noin. Mutta ei se päde kaikkien kohdalla. Itse olen ollut yksin, lukuisia kertoja petetyksi tulemisen jälkeen. Ja olen sitä mieltä, että on jopa parempi olla yksin, kuin tulla tai joutua hyväksikäytetyksi.
Ei ole ollut kiirettä. Erosta on aikaa vasta 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juurikin tuo miehinen näkökulma, nainen kuin nainen on saatava, jotta saa p...ua.
Ei nyt ihan nainen kuin nainen, joku taso täytyy pitää, mutta... se runkkaa, joka valkkaa!
Kyllä se melkein vako kuin vako kelpaa
Juu, *melkein*. Se on tärkeä sana tässä tapauksessa, sillä on naisia, joita en panisi vaikka maksettaisiin.
Minä ainakin olen parisuhteessa viihtyvä ihminen. Jos olen itse ollut jättävä osapuoli, olen jo jonkin aikaa kärsinyt huonosta suhteesta esimerkiksi riitojen ja seksin puutteen vuoksi. Miksi minun pitäisi vielä suhteen lopettamisen jälkeen "olla uskollinen" entiselle kumppanilleni ja pysyä sinkkuna?
Jos olen tullut jätetyksi, niin miksi minun pitäisi "olla uskollinen" ihmiselle, joka ei rakasta minua? Miksi minun pitäisi todistella hänelle tunteideni aitoutta jälkeen päin pidättäytymällä uudesta onnesta? Minun tunteeni ovat aina kuolleet vastarakkauden puutteeseen.
Minulle tämä käyttäytymismalli on sopinut. Miksi minun pitäsi elää eri tavalla tuntevien mukaan?
"Pakkoseurustelija" kirjoitti:
Minä ainakin olen parisuhteessa viihtyvä ihminen. Jos olen itse ollut jättävä osapuoli, olen jo jonkin aikaa kärsinyt huonosta suhteesta esimerkiksi riitojen ja seksin puutteen vuoksi. Miksi minun pitäisi vielä suhteen lopettamisen jälkeen "olla uskollinen" entiselle kumppanilleni ja pysyä sinkkuna?
Jos olen tullut jätetyksi, niin miksi minun pitäisi "olla uskollinen" ihmiselle, joka ei rakasta minua? Miksi minun pitäisi todistella hänelle tunteideni aitoutta jälkeen päin pidättäytymällä uudesta onnesta? Minun tunteeni ovat aina kuolleet vastarakkauden puutteeseen.
Minulle tämä käyttäytymismalli on sopinut. Miksi minun pitäsi elää eri tavalla tuntevien mukaan?
Monessako suhteessa olet jo ehtinyt viihtyä?
Ei se aina mene noin. Erosin 20 vuoden avioliiton jälkeen kolme vuotta sitten ja ei ole tarvetta miehelle. Nautin sinkkuelämästä ja yksinolostani. Lapset kaikki teinejä, joten saan mennä ja tulla kun huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina mene noin. Erosin 20 vuoden avioliiton jälkeen kolme vuotta sitten ja ei ole tarvetta miehelle. Nautin sinkkuelämästä ja yksinolostani. Lapset kaikki teinejä, joten saan mennä ja tulla kun huvittaa.
Ja en oo edes vielä niin vanha. 42 v ja nätti Etelä-Amerikasta. Suomimiehet ovat tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
"Pakkoseurustelija" kirjoitti:
Minä ainakin olen parisuhteessa viihtyvä ihminen. Jos olen itse ollut jättävä osapuoli, olen jo jonkin aikaa kärsinyt huonosta suhteesta esimerkiksi riitojen ja seksin puutteen vuoksi. Miksi minun pitäisi vielä suhteen lopettamisen jälkeen "olla uskollinen" entiselle kumppanilleni ja pysyä sinkkuna?
Jos olen tullut jätetyksi, niin miksi minun pitäisi "olla uskollinen" ihmiselle, joka ei rakasta minua? Miksi minun pitäisi todistella hänelle tunteideni aitoutta jälkeen päin pidättäytymällä uudesta onnesta? Minun tunteeni ovat aina kuolleet vastarakkauden puutteeseen.
Minulle tämä käyttäytymismalli on sopinut. Miksi minun pitäsi elää eri tavalla tuntevien mukaan?
Monessako suhteessa olet jo ehtinyt viihtyä?
Elämäni aikana kymmenissä. Nyt olen viihtynyt tässä nykyisessä 17 vuotta.
En tiedä, itse en ole koskaan saanut edes sitä ensimmäistä suhdetta.