Välit meni kummilapsen vanhempiin. Miten jatko?

Että tuttava saa syömmen itkemään oikein verta.

Noin 10v:nä pienensin niiden kokoa ja lopuksi laitoin enää kortin. Sitten lopettelin pikkuhiljaa. En ollut siinä vaiheessa nähnyt lasta enää 5 vuoteen. Harmihan tuo on, mutta mukava oli tietää, että kummeja oli onneksi valittu sen verran monta, ettei yhden jääminen pois pahemmin varmastikaan haitannut.

Eikö asioita voi sopia? Onko joku tappanut jonkun?

lapselle kostaa?

Ei mielestäni tarvitse niitä paketteja lähetellä jos ei muuten ole väleissä.



Sellaista se elämä vaan on.

Muutaman vuoden lähetin synttäri ja joulurahan.

Ikinä sieltä ei mitään kiitosta tullut.

En edes tiedä onko raha mennyt perille silloin.

päätin,eetä en minäkään sitten lähettele mitään.

Harmi, että näin meni mutta eipä ole multa rahaakaan kulunut enää heihin.

Meidän välit meni kun erottiin silloisen miehen kanssa ja nämä olivat miehen sukulaisia.

Yritn siis pitää välejä mutta sieltä päin kiinnostusta ei tullut ollenkaan.

vai miten tulisi toimia?

Onko kummilla esim. tapaamisoikeus kummilapseen. Miten nämä tapaamiset käytännössä järjestettäisiin, jos välillä useampi 100 km?

Aika kauan saa nyt 1-2 v. kummilapsen yhteydenottoa odottaa, jotta sitten joskus voisi suhdetta rakentaa. Kyllä siihen tarvitaan myös lapsen vanhempia ja jos heillä ei ole halua, niin ei pidä valittaakaan.



Kirkko voisi harkita mahdollisuutta erota kummin tehtävästä, kun kerran on mahdollista uusikin kummi myöhemmin ottaa.



Itselläni on 4 kummia joista vain yhteen olen yhteydessä. Kahden kanssa lähettelen joulukortit (tämäkin vasta aikuisiällä, minun aloitteestani) ja yhden kummini sukunimeäkään en muista, eli en tiedä onko elossakaan. En ole traumatisoitunut näistä kummisuhteista mitenkään, enkä ymmärrä miksi jotkut vanhemmat ripustautuvat vaatimuksineen kummiin.



Mielestäni homman pitää toimia vanhempien ja kummin välillä, kun lapsi on pieni, eikä kykene itsenäiseen yhteydenpitoon. Muuten suhde on kyllä aika heikoilla, eikä kummin pidä ahdistua, jos vanhemmista ei yhteydenpitoon ole.

Kylmä ja ikävä maailma

Meillä kävi yhden yhden kummilapsen kanssa niin, että vanhempien asuessa Suomessa, pidimme melko tiiviistikin yhteyttä. Perhe muutti Aasiaan, samassa yhteydessä kaikki yhteystiedotkin muuttuivat (uusi työpaikka ja uudet mailiosoitteet, puhelinnumerot jne.) Sovittiin niin, että ottavat yhteyttä kun asettuvat aloilleen. Ei saatu yhteystietoja. Toisen tuttavaperheen kautta saatiin heidän yhteystietonsa. Yritettiin ottaa yhteyttä, mutta ei saatu vastauksia sähköposteihin tms.



Sitten perhe kävi Suomessa lomalla viime talvena, olivat pari kuukautta. Saimme kuulla heidän käynnistään tuttavaperheen kautta etukäteen ja olivat heille ilmaisseet tapaamishalunsa. Tuon kahden kuukauden aikana heillä ei kuitenkaan ollut aikaa, ainoa vapaa aika löytyi kuitenkin vasta lähtöpäivänä lentokentältä check innin jälkeen. Pystyimme sen tapaamisen järjestämään ja pyysimme siinä yhteydessä yhteystietoja ja toivovatko meidän olevan yhteydessä. Ei saatu oikein vastauksia ja me tulimme siihen tulokseen, että eivät halua olla meihin yhteydessä. En osaa sanoa syytä, mutta hiukan outoa minusta. Olemme nyt luovuttaneet ja ajattelen, että ei väkisin.

Vierailija:

Perhe muutti Aasiaan, samassa yhteydessä kaikki yhteystiedotkin muuttuivat (uusi työpaikka ja uudet mailiosoitteet, puhelinnumerot jne.)

Kyllä siinä voi jäädä läheisetkin ystävät matkan varrelle, ilman että olisi kyse kiinnostuksen puutteesta/eivät välittäisi enää jne.

t. nimim. kokemusta on...

Totta kai ulkomaillemuutto on iso asia. Satutaan itsekin olemaan kv-perhe ja asuttu muutamassa maassa. Samoin meillä on muuallakin ulkomailla kummilapsia.



Ja onhan niissä ystävissä ja sukulaisissa eroja, toisiin haluaa pitää paremmin yhteyttä kuin toisiin ja väistämättä ei-niin läheiset tippuvat matkalla pois. Harmittaa vain sen kummilapsen puolesta. Tietysti tuli kuviteltua, että lasten kummivanhemmat olisivat niitä läheisimpiä, joihin nyt pyrittäisiin pitämään edes joulukorttitasoinen yhteys. Ehkä tässä puhuu myös loukattu ylpeys, en ole tottunut dumppaamiseen ;-)

t: 13