Alkoholisti kyselee: Voiko saman endorfiiniryypyn saada liikunnasta kuin alkoholista?

Harrastaja kertoo: Harrastan liikuntaa muutaman kerran viikossa ja alkoholia n. kerran kahdessa viikossa. Liikunnasta saa hyvänolon tunteita, mutta ei samanlaista fiilistä kuin humalasta. Mielestäni molempia tarvitaan. Liikuntaa tosin paljon useammin.

Tuskin ihan samanlaista. Molempien asioiden suhteen vaikuttaa ensinnäkin geenit että kuinka voimakkaita fiiliksiä antaa. Toisekseen nousuhumalassa dopamiinitaso nousee mikä lisää itsevarmuutta mutta liikunnan vaikutus on  kai vähän toisen tyyppinen.

Sinun ei pitäisi etsiä juuri samanlaista vaan nimenomaan erilaista, mutta yhtä hyvää. Voi tulla liikunnasta tai jostain muusta harrastuksesta, ehkä jstain taiteellisesta? Taiteen harrastajat ovat monesti fiiliksissään kun luovat uutta työtä. Auttaisi paljon jos pohtisit syntyjä syviä juomisesi lähtökohtiin ja siten ennalta ehkäisisit mahdolliset tulevat pettymykset uusien harrastusten parissa ettet hakeudu takaisin pullon pariin. Esim. jos sinulla on halu olla yhtä nopea kuin kilpaurheilija tai naapurin konkari ja jos ei onnistu niin se on pettymys. Tai jos jotain taiteellista ja asetat ihmetavoitteita ja ei ihan heti onnistu niin palaat pullon ääreen. En tunne sinua, mutta eräällä läheiselläni oli vähän tuollaista ongelmaa ja siksi otin sen esille.

Ota pilvee niin ei tee mieli liikuntaa eikä viinaa eikä kyl mitään muutakaan.

No enpä nyt tiedä.. Ei se samalta tunnu, riippunee persoonasta.

Alotin tipattoman etukäteen kun mies lähti jouluna ja jatkan toistaiseksi. On ollut ihan mukavaa kun viikonloppusin keho on levännyt ja jaksaa painaa parin tunnin lenkkejä, kunto on selvästi kasvanut ja lihakset pullistelee treenin jälkeen. 

Mutta ei ne pään sisäiset ongelmat ole mihinkään kadonnut, vitutus vaan on taisaisempaa eikä tule supermasiksia mutta toisaalta aika harvoin on voittaja-fiiliskään. Paniikkihäiriö on tosin pysynyt kurissa ja uni on paljon parempaa. Eli siis joo suosittelen alkoholin tilalle.

Ensin olin aika innoissani tuosta kunnon kohenemisesta ja olin jopa ylpeä itsestäni. Nyt fiilikset on tasoittunut ja välillä tuntuu että jumalauta drinkkiä pöytään että vois hetkeks unohtaa kaiken.

Ei alkoholi aiheuta endorfiiniryöppyä.

Vierailija kirjoitti:

No enpä nyt tiedä.. Ei se samalta tunnu, riippunee persoonasta.

Alotin tipattoman etukäteen kun mies lähti jouluna ja jatkan toistaiseksi. On ollut ihan mukavaa kun viikonloppusin keho on levännyt ja jaksaa painaa parin tunnin lenkkejä, kunto on selvästi kasvanut ja lihakset pullistelee treenin jälkeen. 

Mutta ei ne pään sisäiset ongelmat ole mihinkään kadonnut, vitutus vaan on taisaisempaa eikä tule supermasiksia mutta toisaalta aika harvoin on voittaja-fiiliskään. Paniikkihäiriö on tosin pysynyt kurissa ja uni on paljon parempaa. Eli siis joo suosittelen alkoholin tilalle.

Ensin olin aika innoissani tuosta kunnon kohenemisesta ja olin jopa ylpeä itsestäni. Nyt fiilikset on tasoittunut ja välillä tuntuu että jumalauta drinkkiä pöytään että vois hetkeks unohtaa kaiken.

Kuten sanoin, niin molempia tarvitaan. Drinkkiä pitää ottaa vaan riittävän harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Ei alkoholi aiheuta endorfiiniryöppyä.

Jonkun mahtavan ryöpyn joka tapauksessa. Termeillä ei niin väliä.

Ei tule samanlaista, ja menikö se jotenkin silleen, että liikunta vapauttaa dopamiinia eikä niinkään endorfiineja.. No mutta miten vaan. Ei saa urheilusta niin massiivista nousua, ja se paras fiilis tulee rankan duunin jälkeen. Joskus juostessa tulee se fiilis n.3 km:n kohdilla, että voisi jatkaa loputtomiin, tai spinningissä (tai mikä vaan laji missä mennään maksimisykkeillä) tuntuu, että lähtee taju tai oksettaa, mutta jälkikäteen mahtava olo. Nousuhumala on vahvempi tunne, mutta urheilusta ei seuraa laskuhumalaa ja itseinhoa seuraavana päivänä.

Jossain vaiheessa viinasta lähti se taikaisku pois - silti piti vielä jatkaa kurlaamista monta vuotta.

Nyt joitakin vuosia raittiina oltuani liikunnasta on tullut se (työn lisäksi - kivittäkää olkaa niin hyvät) juttu. Jossain vaiheessa söin tappavan tulisia chilejä, mutta nykyään nekään ei jaksa kiinnostaa. Ehkäpä oikein hyvä kahvi tekee saman - sitäkin harrastin intohimoisesti yhteen vaiheeseen, mutta sekin on lopahtanut markettikahvien tasolle - aiemmin jauhoin pavut ja tein sekoitukset itse.

Kai sitä ikä on hionut särmät pois ja tasainen yllätyksetön elämä on nykyään se minun juttu.

M 42

No ei. Ja vaikka saisikin niin mitä sitten? En minä ainakaan alkoholia minkään endorfiinien takia juo, vaan siksi että kännissä jaksaa katsella toisia känniläisiä ja niiden idioottimaiset jutut muuttuu hauskoiksi.

Vierailija kirjoitti:

No ei. Ja vaikka saisikin niin mitä sitten? En minä ainakaan alkoholia minkään endorfiinien takia juo, vaan siksi että kännissä jaksaa katsella toisia känniläisiä ja niiden idioottimaiset jutut muuttuu hauskoiksi.

..tai siis join, en juo enää.

Vierailija kirjoitti:

No ei. Ja vaikka saisikin niin mitä sitten? En minä ainakaan alkoholia minkään endorfiinien takia juo, vaan siksi että kännissä jaksaa katsella toisia känniläisiä ja niiden idioottimaiset jutut muuttuu hauskoiksi.

Minä en voi sietää muita humalalaisia (muutama poikkeuskin on) edes humalassa - siksi juon mieluiten yksin kotona.

Ei. Olen ilmeisesti koukkussa molempiin. Alkoholi on nopeampi ja helpompi. Liikunnan vaikutus on erilaista minulle, olen addiktoitunut siihen eri syistä ilmeisesti.

Parhaimmillaan liikunnan tuottama euforia on sata kertaa parempaa kuin mikään muu päihde. Ainoa ongelma on että täytyy oikeasti rääkätä itsensä puolikuoliaaksi sen saavuttaakseen.