Helmikuussa 1918 pelätty sota on totta: ”Suomalaiset surmaavat toisiaan” – päiväkirjat kertovat aikalaisten epätietoisuudesta ja pelosta

N tappamisen aika.

Ajatus iskee suomalaisiin heti helmikuun alussa. Ja se leviää, vaikka posti kulkee satunnaisesti, puhelinyhteydet ovat monin paikoin poikki ja vain työväestön sanomalehdet ilmestyvät.

Ihmiset puhuvat, ja joku puhuu myös kansallissankarille. Lauantaina helmikuun 2. päivänä Jean Sibelius kirjoittaa Ainolassa päiväkirjaansa:

Jean Sibelius.
Jean Sibelius.
”Murhia murhien perään! Koko sivisty­neistö on huolissaan tulevai­suudesta, eivät vain ne jotka osallistuvat taisteluun. Ja roskaväen valta kasvaa kuin lumivyöry. Tähän siis on tultu.”

Sana kulkee myös Helsingin Vallilaan, ja näkeehän sen kaduillakin, että nyt vallassa ovat kiväärimiehet. 18-vuotias työläisperheen tytär Sylvi-Kyllikki Sinervo kirjoittaa muistikirjaansa:

Sylvi-Kyllikki Sinervo.
SYLVI-KYLLIKKI SINERVO.
”Suoma­laiset surmaavat toisiaan. Kiduttavat ja ovat raakoja, eläintä julmempia. Kaikkea tätä kuullessaan ja nähdessään ei voi muuta kuin ääneen itkeä.”

ON myös rakkauden aika.

Kaipaus raastaa tamperelaista neitiä, 23-vuotiasta Elvi Majasta. Kuukautta aiemmin, uutena vuotena, hän on tavannut Aku Valtakosken Turussa. Sen jälkeen he ovat kirjoittaneet toisilleen lähes joka päivä. Jo ensimmäisistä kirjeistä alkaen he ovat kutsuneet toisiaan sanalla ”rakas”.

Elvi Majanen työskentelee kauppa-apulaisena tupakkamyymälässä. Vapaa-aikanaan hän näyttelee Tampereen työväen teatterissa. Myös Aku Valtakoski näyttelee. He tapasivat Turun työväenteatterilla.

Helmikuun alussa Elvi odottaa ja toivoo, että Aku tulisi Tampereelle. Sekä Tampere että Turku ovat punakaartien hallinnassa. Tampereella kaartit vartioivat muun muassa puhelinkeskusta ja rautatieasemaa. Näinä aikoina junamatka Turusta voi kuitenkin olla vaarallinen.
https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005550518.html