Sinkku ja vähän katkera välillä

Sama. Kaiken maailman mätisäkkejä/vammaisia/rumia ym naisia olen nähnyt parisuhteessa. Itse olen normaalipainoinen ja kai ihan ok näköinen mutta silti en ole suhdetta saanut koskaan. N29

Sama täällä, ikääkin jo 30v ja ikisinkkuilu vaan jatkuu. Välillä lueskelen blogeja ja siinä ajassa missä olen saanut avattua keskusteluyhteyden jonkun miehen kanssa ja melkein päässyt treffeille, on bloggaaja eronnut, löytänyt uuden miehen ja saanut lapsen uuden miehen kanssa. Itse en sitten päässyt edes treffeille kun mies löysikin parempaa seuraa.

Tuntuu että olen täysin ulkopuolinen tässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Kaiken maailman mätisäkkejä/vammaisia/rumia ym naisia olen nähnyt parisuhteessa. Itse olen normaalipainoinen ja kai ihan ok näköinen mutta silti en ole suhdetta saanut koskaan. N29

Tämä asenne jo itsessään on ihan sysiruma. Paistaa kauas tämmöset ominaisuudet, itse en ainakaan seurustelisi henkilön kanssa joka pitää muita rumina ulkonäkönsä vuoksi.

Käyttekö treffeillä tai haetteko aktiivisesti seuraa (sovelluksista, harrastuksista, baareista)? Onko ongelma siis siinä, ettette pääse treffeille, vaan tavatessa sitten se mies ei tunnu sopivalta? Voisiko häntä tapailla uudemman kerran ja katsoa, josko se tunne syttyy toisella, kolmannella kerralla?

Ulkonäöstä se tosiaan harvemmin on kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.

Sydänkin on selvästi puhdasta kultaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Kaiken maailman mätisäkkejä/vammaisia/rumia ym naisia olen nähnyt parisuhteessa. Itse olen normaalipainoinen ja kai ihan ok näköinen mutta silti en ole suhdetta saanut koskaan. N29

Tämä asenne jo itsessään on ihan sysiruma. Paistaa kauas tämmöset ominaisuudet, itse en ainakaan seurustelisi henkilön kanssa joka pitää muita rumina ulkonäkönsä vuoksi.

Ketään ei siis saisi mielestäsi pitää ulkonäöltään rumana? Kaikki ovat kauniita?

Vai olisivatko kauneus ja rumuus sittenkin subjektiivisia käsitteitä, joilla voidaan kuvata asioita puhtaasti esteettisestä näkökulmasta?

Lainaamassasi viestissä ei sitä paitsi edes puhuttu mitään toisten arvottamisesta ulkonäön perusteella, vaan kerrottiin havaintoja ulkonäöltään vähemmän viehättävien henkilöiden parisuhdestatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö treffeillä tai haetteko aktiivisesti seuraa (sovelluksista, harrastuksista, baareista)? Onko ongelma siis siinä, ettette pääse treffeille, vaan tavatessa sitten se mies ei tunnu sopivalta? Voisiko häntä tapailla uudemman kerran ja katsoa, josko se tunne syttyy toisella, kolmannella kerralla?

Ulkonäöstä se tosiaan harvemmin on kiinni.

Nettideitti käytössä mutta treffeille ei pääse. Miehillä on liikaa valinnanvaraa, ei keskivertonainen enää pärjää kilpailussa. Ja tiedän että tähän tulee kommenttia että kaikilla naisilla on vientiä, mutta olen monesti huomannut että näillä "naisilla" miehet tarkoittavat vain sitä top 10%, loput ovat näkymättömiä.

Ja kyllä, olen laihduttanut normaalipainon alarajoille ja urheilen aktiivisesti.

Tjaaah... mun elämä kyllä on muuttunut miehettömäksi juuri siksi, että musta on tullut ruma.

Ennen miehet otti kontaktia... vielä 4v sitten erottuani olin tyttöystävämatskua monelle...mutta en vain ollut itse valmis vielä uuteen suhteeseen. Vuoden sinkkuuden jälkeen koin loppuunpalamisen muista syistä, lihoin 16 kg... nyt viime vuonna puhkesi masennus, tukka lähti päästä, puhkesi akne... Olen varjo entisestä.

Mulla ei oo mitään tsänssejå enää pariutua tän ulkonäön vuoksi 😳 Ulkonäkö on muuttunut niin paljon että itsetunto on matalalla, mieli on matalalla... todellinen ihme sais tapahtua että joku mies kiinnostuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.

Sydänkin on selvästi puhdasta kultaa...

En teeskentelekään olevani täydellinen, olen välillä katkera, kuten sanoin, osaan olla ärsyttävä, joskus pikkumainen, mutta myös hymyilevä, hauska ja huomaavainen. Varmaan tartuit nyt tuohon muiden ulkonäön arviointiin. Vertailen tietysti itseäni muihin ja mietin, mikä mättää. Viime kertaisin tapaus, joka on saanut taas pienen epätoivon pintaan: harrastuksen kautta tavattu todella tympeästi käyttäytyvä nainen, joka on pullea, tylsästi pukeutunut, täysin laittautumaton, rumasti sanottuna vähän olmi, mutta niinpä vain hänelläkin se aviomies on käytöksestä ja ulkonäöstä huolimatta.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.

Sydänkin on selvästi puhdasta kultaa...

En teeskentelekään olevani täydellinen, olen välillä katkera, kuten sanoin, osaan olla ärsyttävä, joskus pikkumainen, mutta myös hymyilevä, hauska ja huomaavainen. Varmaan tartuit nyt tuohon muiden ulkonäön arviointiin. Vertailen tietysti itseäni muihin ja mietin, mikä mättää. Viime kertaisin tapaus, joka on saanut taas pienen epätoivon pintaan: harrastuksen kautta tavattu todella tympeästi käyttäytyvä nainen, joka on pullea, tylsästi pukeutunut, täysin laittautumaton, rumasti sanottuna vähän olmi, mutta niinpä vain hänelläkin se aviomies on käytöksestä ja ulkonäöstä huolimatta.

-ap

Et tajua näköjään mitään.

Olet sentään huomannut, että kaikennäköiset ihmiset löytää parin.

Mietipä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.

Sydänkin on selvästi puhdasta kultaa...

En teeskentelekään olevani täydellinen, olen välillä katkera, kuten sanoin, osaan olla ärsyttävä, joskus pikkumainen, mutta myös hymyilevä, hauska ja huomaavainen. Varmaan tartuit nyt tuohon muiden ulkonäön arviointiin. Vertailen tietysti itseäni muihin ja mietin, mikä mättää. Viime kertaisin tapaus, joka on saanut taas pienen epätoivon pintaan: harrastuksen kautta tavattu todella tympeästi käyttäytyvä nainen, joka on pullea, tylsästi pukeutunut, täysin laittautumaton, rumasti sanottuna vähän olmi, mutta niinpä vain hänelläkin se aviomies on käytöksestä ja ulkonäöstä huolimatta.

-ap

Et tajua näköjään mitään.

Olet sentään huomannut, että kaikennäköiset ihmiset löytää parin.

Mietipä sitä.

Mietinpä sitten. Näköjään myös kaikenluonteiset löytävät parin, että ei pitäisi olla siitäkään kiinni. Ihan niin kuin parisuhteessa olevat olisivat henkisesti kypsempiä kuin me sinkut, eivät arvostele toisia tai käyttäydy kusipäisesti, valita ja nalkuta ja ole epäkohteliaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Kaiken maailman mätisäkkejä/vammaisia/rumia ym naisia olen nähnyt parisuhteessa. Itse olen normaalipainoinen ja kai ihan ok näköinen mutta silti en ole suhdetta saanut koskaan. N29

Katsos kun sinä olet kpää. Ei kukaan tuollaista viereensä halua nimittelemään muita ihan sama miltä näytät.

Niin. "Sisäisen kauneudenhan" perusteella esim Tinderissäkin sitä sydäntä laitetaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.

Sydänkin on selvästi puhdasta kultaa...

En teeskentelekään olevani täydellinen, olen välillä katkera, kuten sanoin, osaan olla ärsyttävä, joskus pikkumainen, mutta myös hymyilevä, hauska ja huomaavainen. Varmaan tartuit nyt tuohon muiden ulkonäön arviointiin. Vertailen tietysti itseäni muihin ja mietin, mikä mättää. Viime kertaisin tapaus, joka on saanut taas pienen epätoivon pintaan: harrastuksen kautta tavattu todella tympeästi käyttäytyvä nainen, joka on pullea, tylsästi pukeutunut, täysin laittautumaton, rumasti sanottuna vähän olmi, mutta niinpä vain hänelläkin se aviomies on käytöksestä ja ulkonäöstä huolimatta.

-ap

Et tajua näköjään mitään.

Olet sentään huomannut, että kaikennäköiset ihmiset löytää parin.

Mietipä sitä.

Mietinpä sitten. Näköjään myös kaikenluonteiset löytävät parin, että ei pitäisi olla siitäkään kiinni. Ihan niin kuin parisuhteessa olevat olisivat henkisesti kypsempiä kuin me sinkut, eivät arvostele toisia tai käyttäydy kusipäisesti, valita ja nalkuta ja ole epäkohteliaita.

Katkeruus ja epätoivoisuus huokuu kauas sinusta. Kukaan ei halua epätoivoista kumppania. Siinä sinulle dilemma mietittäväksi.

Jos kerran ulkonäöllä ei näkökulmasi mukaan ole vaikutusta pariutumiseen, niin missähän se sinun ongelmasi sitten voisi olla..?

Mä en taas ymmärrä tota katkeruutta. Minkä takia se parisuhde pitää olla päätavoite elämässä? Tosi moni on suhteessa vain suhteessa olemisen takia. Paljon näkee epäsopiva pareja, jotka eivät ole onnellisia, siltikin jäädään niihin suhteisiin ihan vain laiskuutta.

Mulla on alkanut tympiä parisuhteessa olevat tutut "kyllä säkin vielä jonkun löydät" kuittailua ja sääli katseita saa jatkuvasti. Tekis mieli välillä tiuskasta takaisin, että mitä oon heidän parisuhteita vierestä seurannut, niin en todellakaan edes halua parisuhdetta. Toki ihailen aidosti terveitä ja onnellisia suhteita, mutta vähemmistöä taitavat olla. Ihailen myös monia muita asioita elämässä, mutta mitä järkeä on katkeroitunut jonkun yhden asian takia?

Kyllä AP:kin varmasti suhteen saa, senkun vain tyytyy johonkin, vaan haluaako tyytyä? Ensinnäkään toinen ihminen ei voi tuoda onnea jos muuten on tyytymätön omaan elämäänsä, toki kivaa lisää voi tuoda mutta... Se oman elämän paskuus pilaa onnellisimmankin suhteen, eli kannattaisko eka keskittyä tekemään omasta elämästä niin hyvää, ettei koe katkeruutta muita kohtaan?

Kun nyt sisäinen kauneus ja luonne tuli puheeksi, niin minusta tuntuu todella pahalta nähdä päivittäin nyrpeänaamaisia naisia käskyttämässä miestään, nalkuttamassa ja kauppajonossakin haukkuu kun haki väärän eineksen. Av-palstakin täynnä mammoja jotka eivät tunnu keksivän mitään hyvää ominaisuutta miehistään vaan haukkuvat näitä julkisesti.

Olen aina pyrkinyt olemaan kaikille ystävällinen ja jos miehen saisin niin osaisin kyllä arvostaa sitä että hän haluaa olla juuri minun kanssani.

Kurjalta tuntuu.

-2

Niin. Niitä nuoria miljonäärihughgrantteja kun ei vaan riitä joka sormelle ja varpaalle. Eikä myöskään nuoria johnnydeppejä.

Vinkki sinkuille: lopettakaa toisten arvostelu ja alkakaa etsiä joka vastaantulijasta jotain kaunista. Olen tosissani, kokeilkaa pari viikkoa ja huomatkaa ero sekä itsessänneettä siinä mitn muut teihin suhtautuu.

Ollen itse opetellut tämän ja rlämäni mullistui. Aiemmin pidin kaikkia kilpailijoina, arvioin ja atvostelin, etsin joksisesta vastasntulijasta rumuuksia ja arvosteltavaa. Olin onneton ja kävin ns. henkisellä valmentajalla joka antoi tämän ohjeen.

No, alku oli vaikeaa, puti hillitä itseään kovasti, ”mätisäkeistä” oli vaikea löytää alkuun kaunista mutta ponnistelin silti. Alkuun vaikka: onpa kaunis takki tuolla naisella! Nyo silmälasit käyvät hyvin!

Vähitellen sjsn saatossa tästä tuli automaatti. Nyt parin vuoden jälkeen tunnen suurta rakkautta jokaista vastaantulijaa kohtaan. Vanhaa, lihavaa, juoppoa, vammaista.

Entä minä itse? Olen koko ajan onnellinen, minulla on parisuhde ja vauva, saan jatkuvasti miehiltä treffipyyntöjä vaikka olen jkv ylipainoinen. Minulle on sanottu että sielusi loistaa ja rakkautesi näkyy.

En ikinä palaa vanhasn ahdistavasn maailmankuvaani ja kilpailuun, sillä olen löytänyt onnen. Ei tarvitse kilpailla vasn olen aidosti iloinen toisten onnesta. Lisäksi, rumia ihmisiä ei enää ole olemassa. On vain kauniita, rakkaita lähimmäisiä.

Tämä keino ei maksa mitään. Se voi olla kallein ja arvokkain ohje elämässäsi, minullaainakin oli. T. N39

Vierailija kirjoitti:

Niin. Niitä nuoria miljonäärihughgrantteja kun ei vaan riitä joka sormelle ja varpaalle. Eikä myöskään nuoria johnnydeppejä.

Alkaa olla väsynyt vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Niitä nuoria miljonäärihughgrantteja kun ei vaan riitä joka sormelle ja varpaalle. Eikä myöskään nuoria johnnydeppejä.

Joopajoo. Puhtaasti ulkonäön perusteella minulle kelpaisi 9/10 vastaantulijasta, ja varallisuudeksi riittää se ettei ole elämäntapapummi.