Miksi korkeakoulutetut eivät perusta yrityksiä?
Ensin opiskellaan vuosia ja sitten ollaan niin avuttomia, että jonkun muun pitää perustaa yritykset. Onko kyse siitä, ettei uskalleta ottaa riskiä vai siitä, että on kivempi tulla valmiiseen pöytään mässyttämään pullapitkoa? Luulisi nimenomaan korkeakoulutetuilla olevan kapasiteettia perustaa yrityksiä: ovathan he saaneet pitkän ja kalliin koulutuksen. Syystä tai toisesta yritykset perustaa muut kuin korkeasti koulutetut.
Kommentit (9)
Ei humanistihömpän lukemisella lipastolla mitään kompetenssia saa...
Monethan kyllä perustaakin. Yrityksiä on esim historioitsijoilla, kääntäjillä, tekstintuottajilla, arkkitehdeillä, dippainsseilla ja juristeilla.
Mutta yrityksessä on paljon sellaista tehtävää, joka ei varsinaisesti liity omaan ammattiin. Moni kouluttautuu korkeasti saadakseen thedä nimenomaan sitä omaan alaan liittyvää asiantuntijatyötä, eivät pyörittääkseen markkinointia, tarjouskilpailuja, kirjanpitoa ja byrokratiaa. Eikä se välttämättä sovi korkeakoulutetulle yhtään sen paremmin kuin kirvesmiehellekään.
Suomessa vaikeutetaan yrityksen perustamista ja uuden kasvattamista. Suurten tavoitteena on monopoli, eivät kaipaa kilpailua ja niiden ehdoilla toimitaan.
Mää perustin! Mutta ensin piti hankkia kokemusta, osaamista ja uskottavuutta työelämässä. Nyt olen nelikymppinen ja yrittäjänä kolmatta vuotta.
On kivempi tulla valmiiseen pöytään mässyttämään pullapitkoa.
Ovat liian fiksuja mennäkseen siihen ansaan.
Perustaahan! Missä tynnyrissä elät?
Ei se yrittäminen aina niin kovaa osaamista tarvitse, jos vaan on älliä päässä. Osa yrittäjistä on niin pösilöitä, että niiden työt kyllä nokkela oppii nopeastikin. Esimerkkejä:
- mieheni perusti aikanaan yrityksen alalle, josta oli vuoden työkokemusta. Pyöritti firmaa 21 vuotta, paljon hyviäkin aikoja, mutta aika ajoi ohi ja lopetti "hallitusti" eli ei jäänyt velkaa, mutta eipä toiminta enää kannattanutkaan
- mies osti uuden yrityksen alalta, josta ei mitään työkokemusta. Yrityksen toimintalogiikka oli sen verran helppo ja erikoistunut, että 3kk:n opettelu riitti ja sitten jotain möhläyksiä tuli tehtyä, jotka nyt vaikutti lähinnä siihen, että jotkut jutut meni vähän tappiolle. Nyt 2 vuoden jälkeen on täysin pro, ei tee käytännössä enää mokia. Yritys on koko ajan tuottanut mukavasti, nyt ottaa enemmän työntekijöiltä töitä ja itse ei yritä enää tehdä kaikkea, koska tuotto on sen verran hyvää.
- tuttu menetti hienon työnsä/uransa, ei löytänyt uutta ja osti täysin toiselta alalta yrityksen. Ei mitään työkokemusta siitä ja on nyt pyörittänyt yritystä useamman vuoden ihan hyvin. Ei pyrikään kasvamaan vaan riittää, että on vapaus ja elättää itsensä. Tämäkään yritys ei sinällään sisällä kovin monimutkaisia työtehtäviä ja älykäs ihminen oppii asiat nopeasti.
Suosittelen harkitsemaan toimivan yrityksen ostoa, ala voi olla villikin, kunhan siinä on ideaa. Ei se aina vaadi kokemusta ja monien yritysten toiminta on sellaista, että sen saa nopeasti haltuun halutessaan. Muutama kuukausi yhteensä, vaikka 2kk ennen kauppaa ja 2kk kaupan jälkeen entisen yrittäjän kaverina ja joku tietty jakso vielä päälle hätätukea, niin useimmat pystyy siinä ajassa nappaamaan siitä kiinni.
Työelämä opettaa enemmän kuin koulutus ja kun töihin ei pääse...