Lue keskustelun säännöt.
Musta on hienoa asua Helsingissä kantakaupungissa. Emme ole enää mikään lähiöperhe
Kommentit (21)
Vierailija:
Tullaan kaupasta, pihalla leikkii lapsen kaveri, lapsi voi mennä leikkimään kaverin kanssa ja minä voin mennä purkamaan kauppakassit ja tulla itse perästä.
Ei lapsi kaipaa tuollai ulos leikkimään jos ei ole tottunut siihen, vaan kaikki kerhokaverit ja koulukaverit ovat samassa tilanteessa, jolloin mennään äidin kanssa sisään eikä liikuta myöhään ulkona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mä myös rakastin sitä paikkaa. Nyt asutaan sitten lähiössä, enkä voi koskaan tulla viihtymään täällä niin kuin keskustassa (ja varsinkin siellä Rööperissä). Kunhan lapset muuttavat n. 15-20 vuoden päästä pois kotoa, muutetaan miehen kanssa takaisin Punavuoreen (vaikka yksiöön, jos ei suurempaa asuntoa sieltä saada). Nyyh, kun on ikävä sinne!
¨
Ja siitä puistosta, jossa on vieressä se asunnottomien paikka. Kävin tuolla puistossa yli 3 vuotta melkein päivittäin, eikä koskaan yhdestäkään laitapuolen kulkijasta ollut mitään haittaa. Kukaan heistä ei koskaan käynyt lähelläkään puiston aitaa.
Vierailija:
Mutta parasta on tietenkin saasteettomuus. Asuin opiskeluaikana kantakaupungissa ja sinä aikana minulla puhkesi astma. Uskon sen johtuneen liikenteen saasteista, vaikka tietysti joku herkkyyskin tautiin täytyi olla. Ikinä en palaisi kantakaupunkiin, enkä astman takia siellä pystyisi enää asumaankaan. Oli kesäkuun alku, kun muutin pois kantakaupungista lähiöön. Siellä tuoksui nurmikko, tuntui ihmeelliseltä.
tukkoisuus. Nurmikon " tuoksu" on kamala ärsyke. Onneksi sitä ei yleensä nenäntukkoisuudelta ja ahdistukselta haista.
Harmi vaan, että isommat perheasunnot maksavat maltaita. Pakko kai tässä on siirtyä lähiöön :(
Ja lasten kanssa ehtisi puistoon, kun ei tarttisi tulhlata joka päivä pari tuntia Länsiväylän ruuhkissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 lasta, olen. ei autoa ja koen, että tämä on myös ekologinen asumismuoto.
lasten takia muutettiin lähiöön ja nyt ahistaa. Onko tuntumaa, millä hinnalla about sais vaikak taka-töölöstä 120 neliön perheasunnon. keskivertokuntoisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
lasten takia muutettiin lähiöön ja nyt ahistaa. Onko tuntumaa, millä hinnalla about sais vaikak taka-töölöstä 120 neliön perheasunnon. keskivertokuntoisen.
Itse viihdyn eteläisessä kantiksessa erittäin hyvin, koskaan en ole ollutkaan mikään lähiömamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien työpaikat keskustassa, kun muutetaan takaisin ulkomailta, joten olisi kiva päästä asumaan lähelle.
Vois luopua autosta ja alkaa elämään urbaanielämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei, isomman asunnon perässä oli lähdettävä lähiöön kehä I kupeeseen :(.
...Mutta elämää on keskustan ulkopuolellakin, ja nyt suunnittelenkin muuttoa pois kantakaupungin ja keskustan humusta...
Kerava,Vantaa,Hyvinkää yms. yms. täältä tullaan ;-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa voi olla kesällä paljon ulkona, esim. vanhempien lande. Mekin asuttiin lapsettomana pariskuntana keskustassa, nyt mikään luonnonvoima ei saisi mua sinne kahden pienen kanssa, kun olen tottunut rivitaloasumisen mukavuuksiin: oma piha, ei porraskäytävää, ei tarvitse pelätä häiritsevänsä naapureita, ihana yhtiön piha, jossa 5 v. voi olla yksin, kun keittiön ikkunasta voi seurata., kunnollinen kylppäri, johon ei tarvitse peruuttaa sisälle, ei vaaraa juosta heti pihalta ratikan alle jne.
Ollaan asuttu Töölössä aikanaan, mutta takaisin ei tee mieli.
Anoppi ehdotti yksin jäätyään, että muuttaisimme hänen asuntoonsa Punavuoreen (120 m2) ja myisimme 90 neliön lähiörivarimme ja ostaisimme hänelle pienemmän asunnon. Emme missään tapauksessa halunneet, rivarissa oli ihanaa lapsen kanssa, uskalsi päästää pihalle vaikka yksin odottamaan siksi aikaa, kun itse puki päälle. 6. kerroksesta ei 3-vuotias lapsi tosiaankaan olisi voinut mennä ulos yksin odottamaan.
Punavuoressa olisi ollut ankea asfalttipiha, vieressä kyllä puisto, täynnä laitapuolen kulkijoita (joku yömaja lähellä). Ties mitä huumeruiskuja olisi pitänyt varoa. Meteliä, ilmansaasteita, autoja ja pakokaasuja, ei kiitos.
Nykyään asumme vielä hieman kauempana, omakotitalossa. Ihana rauha, turvallista.
Enkä muutenkaan ymmärrä miksi lapset pitää missään päätää ennen vanhemipiaan pihalle joten ihan sama onko rivari tai kerrostalo.
Vierailija:
Emme missään tapauksessa halunneet, rivarissa oli ihanaa lapsen kanssa, uskalsi päästää pihalle vaikka yksin odottamaan siksi aikaa, kun itse puki päälle. 6. kerroksesta ei 3-vuotias lapsi tosiaankaan olisi voinut mennä ulos yksin odottamaan.Punavuoressa olisi ollut ankea asfalttipiha, vieressä kyllä puisto, täynnä laitapuolen kulkijoita (joku yömaja lähellä). Ties mitä huumeruiskuja olisi pitänyt varoa. Meteliä, ilmansaasteita, autoja ja pakokaasuja, ei kiitos.
Nykyään asumme vielä hieman kauempana, omakotitalossa. Ihana rauha, turvallista.
Voisin muuttaa ihan koska tahansa kantakaupunkiin, mutta nykyinen asuntomme maksaisi siellä miljoonan, joten yritän jaksaa Espoolaisia. ;-)
Sanavalinnat aiheuttavat hilpeyttä...No tervetuloa vaan tänne kantakaupunkiin ;-)
Töihin ja opiskelemaan pääsee kävellen - ihan kaikki tarpeellinen lähellä. Paitsi parkkipaikka ei kyllä ole, mutta eipä ole autoakaan. Kylpyhuone on tilava, korkeat huoneet ja tosi rauhallinen ja hyvä taloyhtiö. Mikäs täällä on ollessa!
Sydän itkee verta jo milkein tulevaisuuden kannalta, jos joskus tahdotaan ostaa isompi kämppä, kun lapset kasvaa tms.
Tullaan kaupasta, pihalla leikkii lapsen kaveri, lapsi voi mennä leikkimään kaverin kanssa ja minä voin mennä purkamaan kauppakassit ja tulla itse perästä.
Ulosmennessä lapsen voi päästää heti ovesta ulos, kun on ulkovaatteet päällä ja turvallisella pihalla voi ulkoilla itsekseenkin, kun ikkunasta näkee ja lapsi pääsee halutessaan helposti itsekin sisälle. Kyllähän isommat lapset ulkoilevat itsekseenkin, kantakaupungissa täytyy tietysti lapsen olla vähän vanhempi ennen kuin uskaltaa päästää.
Vauvan voi jättää omalle pihalle nukkumaan ikkunan alle, ei tarvitse ahtautua hissiin vaunujen kanssa.
Mutta parasta on tietenkin saasteettomuus. Asuin opiskeluaikana kantakaupungissa ja sinä aikana minulla puhkesi astma. Uskon sen johtuneen liikenteen saasteista, vaikka tietysti joku herkkyyskin tautiin täytyi olla. Ikinä en palaisi kantakaupunkiin, enkä astman takia siellä pystyisi enää asumaankaan. Oli kesäkuun alku, kun muutin pois kantakaupungista lähiöön. Siellä tuoksui nurmikko, tuntui ihmeelliseltä.
Vierailija: