Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla yksi vaatimustaso jota toteutat kaikille lapsillesi?
13.10.2007 |
Itselläni on neljä lasta, kaikki koululaisia. Jokainen on omanlaisensa oppija. Yhdelle jää jo tunnilla mieleen kaikki asiat. Toinen joutuu lukemaan kokeisiin viikon ja joka päivä pari tuntia. Ei tulisi mieleenikään vaatia tältä pänttääjältä samoja arvosanoja kun helposti oppvalta. Jokainen saa kannustusta ja arvostusta omien tajojensa mukaan. Julmaa kohdella kaikkia samoin!
Kommentit (8)
...miten koenumeroita voi vaatia? Ei ole tullut mieleenkään ruveta jotain tiettyjä numeroita vaatimaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on vielä hiljainen, ei puhu vaikeuksistaan ja ongelmista niin varmasti kokee elämänsä liian raskaaksi.
Molemmilla erilaiset vahvuudet ja heikkoudet, toisella vielä omat rajoitteensa lisäksi. Ei siis tulisi mieleenkään vaatia samoja tuloksia molemmilta, kuitenkin toivon että kumpainenkin tekisi parhaansa koulun eteen ja pääsisi näin elämässä eteenpäin.
Tottakai kaikilta lapsilta odotetaan hyvää suoritusta mutta täytyy myös huomioida yksilölliset erot. Ikävää jos vanhemmat aiheuttavat lapsillensa mustasukkaisuutta ja kilpailutilanteita. Ei sisaruuden pidä olla kisa!
Molemmat tekee parhaansa ja sen täytyy riittää, ainakin meillä. Toinen oppii helpommin ja on joskus ihmetellyt kun toista kehutaan hänen mielestään enemmän kasista kuin häntä eli varovainen täytyy olla sanomisissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen on aina ollut kiltti ja rauhallinen, ns. helppo lapsi. Kuopus taas vilkas ja tempparamenttinen.
Enemmän olen vaatinut esikoiselta. Koska minusta voi vaatia lapselta vain sellaista mihin hän pystyy.
Vaan yleisesti. Kuopus ei pysty keskittymään kuten esikoinen saman ikäisenä joten en voi olettaa että hän pystyy esim. istumaan rauhassa pitkiä aikoja.
Alue: Aihe vapaa
meillä toinen on hidas oppimaan ja toinen nopea. Esikoinen hidas ja kuopus nopea. Esikoista tämä pänni jo varhain. Kuopus sai kärsiä :( Esikoinen oppi vasta reilu kolmevuotiaana puhumaan, kuopus lasketteli 5 sanan lauseita alle puolitoistavuotiaana. Esikoinen kosti tätä kuopukselle.
Todella vaikeaa tasapainoilua. On kuopuksellakin oikeus siihen, että hänen taitonsa huomataan ja hän saa kehuja niistä, eikä vain olla hiljaa, kun esikoinen ei samoja osaa. Esikoinen lähtee kouluun ensi vuonna. Olen harkinnut homman niin, että käyvät samaa peruskoulua, mutta jos kuopus osoittautuu todellakin niin eteväksi kuin nyt vaikuttaa (4,5v), hän voi siirtyä vaikkapa SYK:un.
On sitten etsitty asioita, joissa esikoinen on hyvä (esim. luovat jutut, taide jne) ja sitten esikoinen saa omia kehuja siltä puolelta.