Auttakaa ja anatakaa neuvoja
Erosimme lapseni isän kanssa kun tulin raskaaksi 3vuotta sitten lapseni on nyt 2vuotias. emme ikinä puhuneet välejämme selviksi mies vain otti ja lähti kun tulin raskaaksi ja emme ole edelleenkään puhe väleissä keskenämme siis emme ole puhuneet toistemme kanssa 3 vuoteen. elatusmaksut hän hoitaa kuitenkin kuukausittain moitteeomasti mutta ei ole ikinä halunnut tavata lastaankaan joten olen viime aikoin miettinyt että yrittäisin ottaa hänee n yhteyttä että voisimme puhua asiat halki vaikkakin hän ei olisi jatkossakaan osana lapsensa elämää.
Kommentit (7)
mutta hän myös oli tietoinen koko suhteen ajan että minulla ei ole pillereitä ja suhteen alussa käytimme kortsua mutta se jäi sitten pois joten noin 2vuotta olimme ilman ehkäsyä. raskaaksi tullessani hän keräsi tavaransa ja lähti miehestä en ole kuullut sen jälkeen mitään mitä lasten valväjan välityksellä hoidettiin paperi asiat. itseäni vaivaa asia että emme ikinä puhuneet asioita selväksi mutta elän onnelisessa parisuhteessa tänä päivänä en kaipaa häntä rinnalleni vaan haluaisin puhua asiat selviksi
Voisitko puhua " lapsenvalvojan" kanssa halustasi keskustella lapsen isän kanssa? Vai olisiko parempi, jos ottaisit yhteyttä suoraan lapsen isään? Ymmärrän, että tuollainen asia painaa sinua, kun asioita ei ole puhuttu selviksi.
Haluaisitko antaa isälle mahdollisuuden tutustua lapseensa? Mieti tätä lapsen kannalta. Oliko isällä jotain vakavia ongelmia silloin kun olitte yhdessä vai vaan " sitoutumisongelmia" ja " epäkypsyyttä isäksi" ? Jos kyse oli lapsellisuudesta, niin vuodethan ovat saattaneet kypsyttää häntä. Älä kuitenkaan ole liian toiveikas. Kestäthän mahdollisen pettymyksen? Ainakin olet yrittänyt parhaasi ja isä ei luule, että olet vain elatusapumaksujen perään... Saattaa ottaa sitten itsekin yhteyttä (pienempi kynnys, kun sinä olet tehnyt aloitteen), kunhan aikuistuu.
2.
haluasin itse että isä saisi mahdollisuuden oppia tuntemaan lapsensa ja tulen tulevaisuudessakin kertomaan lpaselle hänen oikeasta isästään. luulen että isä on vain epäkypsä tähän tilanteeseen ja ehkä minun pitäisi yrittää lälhestyä hänta jotenkin ja katsoa hänen reaktiotaan asiaan. pelottaa se kun viimeksi 2vuotta sitten yritin lähetyä häntä ja hänen uusi tyttöystävänsä soitteli ja häiritsi minua sen jälkeen ja haukkui huoraksi sun muuksi ja sanoi myös että isä ei halua olla meidän kanssa missään tekemisissä ikinä joten se tässä mietityttää kannattaako ottaa se riski vai antaa ajan kulua
Että kirjoittaisin miehelle kirjeen, jossa kerrot lapsestanne. Ihan arkipäiväisiä juttuja, mikä on lempiruoka, lempilelu, mitä lapsi osaa, minkä pituinen on jne. ja liittäisin mukaan kuvia lapsesta, muutama kuva vauvana ja pari juuri nyt otettua.
Kirjeen loppuun liittäisin pienen maininnan (EI syyttävään sävyyn!) että olet kovasti miettinyt,, miksi mies vain otti ja lähti. Kerro että seurustelet onnellisesti, et kaipaa miestä, mutta muutama kysymys painaa edelleen mieltäsi, ja olisiko mahdollista että voisitte nähdä/kirjoittaa sähköpostia.
niin tälläkertaa voisit sanoa, että tyttöystävä on ihan yhtä tervetullut keskustelemaan sinun kanssasi, kuin lapsen isäkin. Onhan siunullakin mies tätä nykyä ja lapsella nyt sattuu olemaan oma biologinen isänsä tämän (sosiaalisen isän?) lisäksi. On tyttöystävänkin helpompaa rakentaa suhdetta mieheensä, kun kaapeissa ei ole mörköjä.
Toivotan onnea yritykseesi.
2.
ja toivoa parasta ja ehkä pelätäkkin taas pahinta mutta jos isä ei tämän jälkeen tajua asiaa niin minä en enää yritä lähetyä häntä. olen tehnyt parhaani omasta mielestäni asian suhteen. mutta sitä mietin että silloin kun 2vuotta sitten kirjoitin hänelle kirjoitin loppuun että sinun pitää itse ottaa se ratkaiseva askel ja ottaa yhteyttä minuun jos haluat oppia tuntemaan lapsesi ja olla osana hänen elämää niin hän ei siltikään vastannut ikinä mitään
Käytittekö ehkäisyä tms, joka petti vai miten?