Saako aikuiselle enää opetettua järkevää rahankäyttöä?

Ei opi, eikä nämä yleensä itse koe edes tarvetta oppia.

Mut hyvä että olet lopettanut hänen rahoittamisensa. Yleensä aina löytyy se "joku" jostain joka hyvää hyvyyttään auttaa, ja nämä tuhlarit käyttävät sumeilematta hyväkseen.

Jos ei ole vielä oppinut, tuskin oppiikaan. Pyydät sitä siirtämään valtaosan tuloistaan palkkapäivänä sinun tilillesi, josta maksat perheen menot. Toki voi olla, että hulivili sitten ottaa lainoja ja pikavippejä harrastuksiinsa. 

Näitä on lähipiirissä nähty, ei onneksi omassa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole vielä oppinut, tuskin oppiikaan. Pyydät sitä siirtämään valtaosan tuloistaan palkkapäivänä sinun tilillesi, josta maksat perheen menot. Toki voi olla, että hulivili sitten ottaa lainoja ja pikavippejä harrastuksiinsa. 

Näitä on lähipiirissä nähty, ei onneksi omassa parisuhteessa.

Tätä olen miettinyt, että pitäisi varmaan laskea perheen ruoka- ja muut kulut, ja pyytää mies siirtämäån tililleni kuun alussa edes 40% tästä.

Itse olen vähään tyytyvä (viimeisin vaateostoskin oli alkusyksystä, kun löysin kirppikseltä neuletakin hintaan 2€), niin ei ole vielä suurempia riitoja tullut, vaan mitenkä käy kun lapsi kasvaa ja tarvitaan enemmän rahaa harrasteisiin ja muihin... 😑

Ap

Asiaa voit miettiä myös näin: Jos eroaisit miehestä, niin sinulla olisi huomattavasti enemmän rahaa käytettävissä itseesi ja ennen kaikkea lapseen. Koska 1. Sinun ei tarvitsisi ostaa miehen ruokia. 2. Saisit mieheltä elatusrahaa. 3. Saisit todennäköisesti asumistukea.

Mutta jos oletetaan, ettet halua kuitenkaan erota, niin voit silti käyttää yllä olevia perusteluja keskustelussa. Mutta käytä niitä viisaasti, ettei synny riitaa, joka johtaa siihen, että mies vihastuu aseelle "erotaan sitten, jos se kerran on niin hyvä". En itse käyttäisi noita perusteluja suoraan, vaan tiedostaisin nuo tosiasiat siksi, jotta tajuaisin miten paljon enemmän miehen oikeasti pitäisi osallistua yhteiseen talouteen.

Eli mielestäni paras ratkaisu on tuo jo mainittu, missä mies siirtää palkkapäivänä suurimman osan palkasta sinulle, ja sinä hoidat perheen yhteiset menot. Miehelle jää pieni osa palkasta omiin menoihinsa. Ja kun hänellä ei ole suuria rahoja tilillä tai lompakossa, niin hän oppii kyllä pakon edessä pärjäämään huomattavasti nykyistä pienemmällä summalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole vielä oppinut, tuskin oppiikaan. Pyydät sitä siirtämään valtaosan tuloistaan palkkapäivänä sinun tilillesi, josta maksat perheen menot. Toki voi olla, että hulivili sitten ottaa lainoja ja pikavippejä harrastuksiinsa. 

Näitä on lähipiirissä nähty, ei onneksi omassa parisuhteessa.

Tätä olen miettinyt, että pitäisi varmaan laskea perheen ruoka- ja muut kulut, ja pyytää mies siirtämäån tililleni kuun alussa edes 40% tästä.

Itse olen vähään tyytyvä (viimeisin vaateostoskin oli alkusyksystä, kun löysin kirppikseltä neuletakin hintaan 2€), niin ei ole vielä suurempia riitoja tullut, vaan mitenkä käy kun lapsi kasvaa ja tarvitaan enemmän rahaa harrasteisiin ja muihin... 😑

Ap

Älä tyydy mihinkään 40 %:iin. Sillä pian olet tilanteessa, jossa tuo raha ei riitä (sillä menot todella kasvavat lapsen kasvaessa). Ja sitten joudut taas uudelleen neuvottelemaan siirrettävästä summasta. Laitat sen kerralla kunnolliseksi, niin se kirpaisee vain kerran.

Etsi keskusteluja missä keskustellaan rahojen jakamisesta. Aika usein taitaa olla, että yhteisiin menoihin siirretään 80 % palkasta.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa voit miettiä myös näin: Jos eroaisit miehestä, niin sinulla olisi huomattavasti enemmän rahaa käytettävissä itseesi ja ennen kaikkea lapseen. Koska 1. Sinun ei tarvitsisi ostaa miehen ruokia. 2. Saisit mieheltä elatusrahaa. 3. Saisit todennäköisesti asumistukea.

Mutta jos oletetaan, ettet halua kuitenkaan erota, niin voit silti käyttää yllä olevia perusteluja keskustelussa. Mutta käytä niitä viisaasti, ettei synny riitaa, joka johtaa siihen, että mies vihastuu aseelle "erotaan sitten, jos se kerran on niin hyvä". En itse käyttäisi noita perusteluja suoraan, vaan tiedostaisin nuo tosiasiat siksi, jotta tajuaisin miten paljon enemmän miehen oikeasti pitäisi osallistua yhteiseen talouteen.

Eli mielestäni paras ratkaisu on tuo jo mainittu, missä mies siirtää palkkapäivänä suurimman osan palkasta sinulle, ja sinä hoidat perheen yhteiset menot. Miehelle jää pieni osa palkasta omiin menoihinsa. Ja kun hänellä ei ole suuria rahoja tilillä tai lompakossa, niin hän oppii kyllä pakon edessä pärjäämään huomattavasti nykyistä pienemmällä summalla.

Minun mieheni on valitettavasti samanlainen tuhlari. Ei kylläkään polta eikä juo, vaan tilailee netistä vaatetta ja kaikkea krääsää. Silti ei heitä mitään pois ja käyttää vanhoja vaatteita. Uudet vaan roikkuvat kaapissa, ja tosiaan jotain yli 100 euron takkeja ja kenkiä, ihan koskemattomina.

Olen sanonut nätisti ja vähemmän nätisti, mutta ei. Tänään aamulla suutuspäissäni sanoin juuri kuten edellä kuvailtu:

Me pärjäisimme lasten kanssa paljon paremmin jos sinä et asuisi täällä. Piste.

En saisi asumistukea, koska tämä on omistusasunto ja siinä asumistukeen laskentaperuste on ihan erilainen kuin vuokra-asuntoon. Mut pärjäisin silti prkl. Maksan nytkin lähes kaiken yksin, ja mues tyytyväisenä lampsii valmiiseen pöytään ja syö puolet koko ruokamäärästä. En viitsi poiskaan käskeä, koska lapset ovat siinä tietysti myös.

Luulen ettei vaikuta tuokaan. Oken todella lähellä eroa nyt. On toki muitakin juttuja mutta tämä raha on pahin. Ja lähes 50-vuotias "mies" kyseessä. Pahinta on, kun en voi yhtään arvostaa enkä kunnioittaa tuollaista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Puolisosta siis kyse... Raha on ollut aina vähän hankala asia. Säästäminen tai budjetoiminen ei suju, vaan raha polttaa näpeissä.

Ja kun se ei mene edes mihinkään pysyvään, ei siis osta uusia tavaroita, vaatteita tms. vaan tupakointiin, kaljalla käymisiin jne.

Meille jää laskujen jälkeen saman verran rahaa käyttöön ruokaan sun muuhun. Sehän vaan menee niin, että minä ostan perheen ruoat, taloustavarat, lapsen vaatteet yms. ja pyrin saaman edes jotain säästöön.

Miehellä tämä summa menee omiin juttuihin, ei pahemmin ruokakaupassa käy. Ja silti, joka ikinen kuukausi tulee vähän kuun puolenvälin jälkeen vihjailemaan, että rahat on vähissä.

Joo, ennen siirsin hänelle omistani, mutten enää. Totean vain, että harmi.

Tästä on puhuttu useita kertoja, mutta mies ei tunnu osaavan itsekään selittää mihin raha menee. Joskus annoin hänelle 50€ käteistä, tämä meni kahdessa päivässä. Kävi kyllä ruokakaupassa, mutta itse venyvän viisikymppisen kyllä reippaasti pidemmälle kuin pariin päivään, etenkään kun ei mies edes tehnyt isoja ostoksia.

Välillä vaan väsyttää, kun ei voi luottaa toisen rahankäyttöön. Lupaa aina tsempata, vaan silti aina seuraavassa kuussa on taas rahat loppu n. 2vk ennen palkkapäivää.

Ei hätää. Veivaat sen pois. Noihin raameihin on tulijoita. Tai sitten nykyisen kanssa mahtava seksielämä?

Muuten voisi oppia, mutta riiippuvuudet ovat este. Toisekseen opettelu olisi pitänyt aloittaa jo suhteen alussa. Vanhassa suhteessa ohjailu on vaikeampaa kuin tuoreessa suhteessa, jossa jo pieni vihjaus voi muuttaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Muuten voisi oppia, mutta riiippuvuudet ovat este. Toisekseen opettelu olisi pitänyt aloittaa jo suhteen alussa. Vanhassa suhteessa ohjailu on vaikeampaa kuin tuoreessa suhteessa, jossa jo pieni vihjaus voi muuttaa käytöstä.

Tuo on täysin totta. Minun mieheni on nuorena sekä polttanut että käyttänyt alkoholia paljon. Paljon enemmän, mitä on minun antanut ymmärtää. Nämäkin asiat minulle selvinneet nyt paljon myöhemmin.

Mieheni on varmasti siis helposti addiktoituvaa sorttia. Itse hän ei tietenkään tätä myönnä. Nyt siis tämä jatkuva ostelu on aivan selkeää riippuvuutta minun mielestäni. Minulle aina esittelee mitä on taas tilannut kun niin halvalla sai. Voi olla muutamia senttejä mutta voi olla satasia. Ja minkä haluaa, on saatava heti. Ei yhtään osaa säästää ja ostaa myöhemmin.

Tupakka ja alkoholi ovat pysyneet poissa kauan, joten jollain korvattava ilmeisesti ne. Ne olivat poissa jo ennen kuin tavattiin.

Auttaisin, jos mies myöntäisi ettei ole omassa hallinnassa asiat, mutta kun kieltää jyrkästi. Siksipä mietin eroa.

On henkisesti todella raskasta yksin kantaa koko perheen taloudellinen vastuu, ja vielä yrittää säästää pahan päivän varalle.

Sen ihmisen pitää itse motivoitua asian suhteen, nalkuttaminen ei auta mitään. Motivoituakseen pitää tajuta saavansa konkreettista hyötyä siitä ettei ostele tiliä sileeksi. Miten sen ihmisen siis saisi tajuamaan että rahojen tuhlaaminen ei oikeasti häntä hyödytä? Sehän sun ongelmasi on.

Mä itse dumppasin moisen tapauksen koska en voinut luottaa siihen sen holtittoman rahankäytön takia joten parisuhteelta lähti  pohja, mutten toki suosittele toimimaan noin jos on jokin muukin vaihtoehto. Mulla ei enää ollut muita vaihtoehtoja.