Masentuneen kanssa seurustelu

Jätä se, masentuneet ei koskaan käy töissä ja tuo rahaa pöytään, joudut elättäjäksi!

Masennuksesta voi parantua ja joka viides suomalainen sairastaa masennuksen jossain elämänsä vaiheessa. (THL). Masentunut voi säilyttää työkyvynkin. Jos tapailemasi henkilö saa hoitoa eikä ole päihteiden käyttäjä niin paranemismahdollisuudet ovat hyvät. Minkään sekakäyttäjän kanssa ei kannata alkaa, oli sitten masentunut tai ei. Alkoholinkäyttö pahentaa masennusta. Kannattaa lukea faktatietoa masennuksesta ihan mielenterveysseuran sivuilta tai muulta viralliselta taholta ja miettiä onko oma elämäsi sellaista että se tukee toisen paranemista vai ei.

Ei kannata. Reikyliä voit antaa, se on ainoa mikä piristää.

Olen itse koko ajan vaiheittain masentunut koska minulla on kaksisuuntanen. Mutta ei se ole kyllä naistani haitannut. Ja käyn ihan töissä vaikka on se pirun raskasta masennus kausina. Mut mun nainen itseasias pelkää itse koko ajan että jätän hänet.

Miesystäväni kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta kun tapasimme. Hän oksenteli ahdistuksen takia, jonka takia hän oli myös alipainoinen. Annoin vain hänelle paljon rakkautta ja yritin parhaani, jotta hänellä olisi hyvä olla.

Suhteen alussa vietimme paljon aikaa vain toistemme asunnoilla. Emme siis paljoa käyneet ulkona, joka on minulle okei kun mielelläni olen kotona. Kuuntelimme enimmäkseen musiikkia ja makasimme sohvalla halaillen tunteja. Emme pakosti edes puhuneet monta sanaa. Ymmärsin sen, että toisella oli paha olla. Annoin miehen itkeä ollaan vasten jos siltä tuntui.

Jotkut ihmiset voivat kokea toisen masennuksen rankkana, itse en sitä niin kokenut. Nyt muutaman vuoden seurustelun jälkeen miehen ahdistus on loppunut täysin, paino on noussut normaaliin ja masennuksesta on jäljellä vain muutama päivä kuusta, joissa hän on jokseenkin tunteeton ja alakuloinen. Mies toki vähättelee itseään, eikä näe syytä sille miksi kukaan hänestä pitäisi. Itse taas ajattelen että hän on maailman rakastettavin ihminen.

Masennusta on erilaista, ja jotkut pääsevät masennuksen yli avulla. Jotkut taas joutuvat rämpiä siinä masennuksessaan koko elämänsä kun mikään ei auta..

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni kärsi masennuksesta ja ahdistuksesta kun tapasimme. Hän oksenteli ahdistuksen takia, jonka takia hän oli myös alipainoinen. Annoin vain hänelle paljon rakkautta ja yritin parhaani, jotta hänellä olisi hyvä olla.

Suhteen alussa vietimme paljon aikaa vain toistemme asunnoilla. Emme siis paljoa käyneet ulkona, joka on minulle okei kun mielelläni olen kotona. Kuuntelimme enimmäkseen musiikkia ja makasimme sohvalla halaillen tunteja. Emme pakosti edes puhuneet monta sanaa. Ymmärsin sen, että toisella oli paha olla. Annoin miehen itkeä ollaan vasten jos siltä tuntui.

Jotkut ihmiset voivat kokea toisen masennuksen rankkana, itse en sitä niin kokenut. Nyt muutaman vuoden seurustelun jälkeen miehen ahdistus on loppunut täysin, paino on noussut normaaliin ja masennuksesta on jäljellä vain muutama päivä kuusta, joissa hän on jokseenkin tunteeton ja alakuloinen. Mies toki vähättelee itseään, eikä näe syytä sille miksi kukaan hänestä pitäisi. Itse taas ajattelen että hän on maailman rakastettavin ihminen.

Masennusta on erilaista, ja jotkut pääsevät masennuksen yli avulla. Jotkut taas joutuvat rämpiä siinä masennuksessaan koko elämänsä kun mikään ei auta..

Jatkan vielä, että mieheni ei käytä mitään päihteitä, ei edes alkoholia. Päihteisiin turvautuminen voi johtaa huonoihin olosuhteisiin.. Hän on myös työkykyinen, ja suurimman osan ajasta iloinen ja naurava