Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille taaperovaihe on RASKAS?
06.10.2007 |
Aina puhutaan, miten viehättäviä 1- 2-vuotiaat ovat. Kyllähän he ovat sitäkin, mutta kahden lapsen perusteella koen, että minulle se vaihe on kaikkein raskain. Hetkeäkään ei ole omaa rauhaa. Lapsi ei nuku ei päiväunia eikä iltaunia, ellen minä ole vieressä. Ei voi viittä minuuttia juoda kahvia ja lukea lehteä, kun lapsi kiipeää lahden päälle, repii mukia jne... Puhelimessa ei voi puhua, kun lapi saa slaagin. lapsi repii kaikkien kaappien sisällöt lattialle (kaikkea ei voi lukita), mättää tavaraa vessanpönttöön jos ja kun isompi jättää kylppärin oven auki, kaivelee rsokiksia, kiipeää kirjahyllyyn, kiipeää pöydälle...
aa.
Kommentit (14)
Vauvavuosi oli niiiiiiin helppo ja mukava. En tiedä miten jaksan tuon yksivuotiaan kanssa, ja uhmaikää sitten varsinkaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taaperovaihe on yksi suurimmista syistä, miksi en halua enää yhtään lasta lisää.
Mun mielestäkin vauvavaihe on helppo. Synnytys on siedettävä. Uhmaikä menee kyllä, mutta tämä taaperovaihe. Tunnen itseni välillä todella avuttomaksi ja umpiväsyneeksi. Tiedän, että olisi syytä pitää unikoulu, mutta mun voimart eivät riitä. lapsi valvottaa ihan liikaa. Lisäksi joudun omassa sängyssäni nukkumaan pienessä sykkyrässä nurkkaanpainautuneena, kun lapsi nukkuu tyynylläni. Jos käännähdän, hän herää heti. Mies on aikaa sitten muuttanut toiseen huoneeseen nukkumaan. Unikoulua yritettiin, mutta huuto on niin karmivaa, etten yksinkertaisesti jaksa. Jo naapureidenkin takia...
Mä en ikinä, koskaan enää hanki lapsia, ja nimenomaan tämän vaiheen takia.
Nyt sinun on opetetttava lapsesi nukkumaan yksin. Et jaksa muuten! Revi voimat jostain, niin sitten helpottaa kyllä. Ehkä isovanhemmat apuun tms.? Itse en kestäisi jos lapsi ei nukkuisi hyvin ja omassa huoneessaan, on tämä muutenkin niin rankkaa.
nyt kun omat on kouluikäisiä, semmoset taaperot vaikuttaa jo söpöiltä... mutta ei enää semmosta meille, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi sellaista kotona ja suloisia ovat. Sen sijaan vauvavuosi oli tosi, tosi raskas, varsinkin tämän kakkosen kanssa. Se vähän hirvittää jo etukäteen.
Meillä yksi 1,5 v raivopää.
Voi että on välillä ikävä sitä kilttia vauvelia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten nyt tämän sanoisi että ette saa hepulin mutta... taaperoikä ei ole MITÄÄN verr teiniin. Huh. Mun lapset nyt 15,13,12 ja 3v ja jos oisin tiennyt 10v sitten mitä edessä... jaa, en tiedä miten oisin reagoinut.
Puolitoistavuotiaasta lähtien lapsen kanssa eläminen on mukavaa. Siihen asti yhtä helvettiä.
Mutta sitä en ymmärrä, miksette pidä sitä unikoulua jo 6-kuiselle. Silloin se lapsi oppii homman todella nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona joka paikkaan, koska haluaa olla äidin sylissä 24/7, päätti tänään ettei halua enää istua edes rattaissa tai turvaistuimessa. Äidin sylissä on paras, joten päätös taisi olla pienelle helppo.
Äiti on hieman väsy.
koillaan istumisen jälkeen.
Ja uhma pukkaa päälle.
Ja sitten tämä ikuinen kuvio: haluan syliin, haluan alas, haluan syliin, haluan alas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä isommiksi lapset tulevat, elämä vain helpottuu koska lapset ovat omatoimisia, osaavat kommunoikoida ja alkavat viettämään aikaansa kavereiden kanssa (4v. ylöspäin).
ja voisin vaihtaa viiteen vauvaikäiseen. Viimeset puoli vuotta ollu melkosen koettelevaa, hirmuinnolla ootan sitten sitä uhmaikää... :(
Äitiintakertumista, riuvaamista, sylissäkanniskelua (ilomielin oisin kanniskellu 10 kiloa kevyempää yötä päivää...), turhautumista, tahdon ilmaisua pukemisessa, syömisessä ja ihan kaikessa. Arg.