Isovanhempien hyväksikäyttö lapsenvahteina

Terveillä viisikymppisillä on kymmeniä vuosia elämää edessä. Harva saa lapsenlapsia 8-kymppisenä. Minulla ei vielä lapsenlapsia ole, mutta kyllä minä sitten haluan heitä hoitaa oman jaksamisen rajoissa. Lapset ovat mukavaa seuraa.

Jaa. Mä olen oikein omalla autollani hakenut lastenlastani hoitooni. Tutustaan toisiimme paremmin. Ihana lapsi. Lepään sitten haudassa, toki urheilen vielä ja olen paremmassa kunnossa kuin osa nuoremmista.

Oletko sinä itse tällainen lapsenlapsia inhoava isovanhempi vai pelkkä sivustakatsoja? Esimerkiksi meille isoäiti ehdottaa vapaailtaa lähes viikottain, koska hän itse nauttii lapsenlapsen kanssa vietetystä ajasta suunnattomasti. Ulkopuolisen silmiin tämä näyttäisi varmaan törkeältä hyväksikäytöltä, mutta aloite tulee kyllä lähes poikkeuksetta isovanhemmalta itseltään. Ei kannata tehdä muiden asioista hätiköityjä johtopäätöksiä.

Suosittelen sinulle Pirkko Saision kirjaa Spuuki Spaidermän ja Raju Nonna. Tämä tositarinoihin perustuva kirja valottaa hurmaavalla tavalla isoäidin ja lapsenlapsen suhdetta, joka on täynnä riemua, iloa, leikkiä, rakkautta ja huumoria.

Ei isovanhemmuus ole raskas velvollisuus vaan suuri ilon aihe!

Yksi lapsenlapsi varmaan menee ap:nkin mielestä silloin tällöin, mutta kun niitä onkin 3-4, jotka tuodaan hoitoon, tilanne on ihan toinen. Sellaisen joukon kanssa ei pärjää usein nuorempikaan. Saati sitten vanhus.

Meillä lapsenlapset laitetaan töihin. Nytkin yksi ripustaa pyykkejä ja toinen leipoo kakkua. Pyykinripustajalla on seuraavaksi vuorossa kaappien siivousta ja kun saa sen tehtyä, vanhemmat toivottavasti hakevat lapset kotiin. Minä voin sillä aikaa rauhassa viettää aikaani netissä. Lapsilla on ikää 8 ja 5v

Jos aikuinen ihminen ei osaa sanoa ei niin se on vain oma vika. Turha silloin valittaa.

Itsekkyys on ikävää kirjoitti:

Minusta on tosi väärin, että isovanhempia, jotka ovat oman osansa elämäntyöstään tehneet ja saattavat olla väsyneitä tai sairaita, käytetään häikäilemättömästi hyväksi lastenhoidossa. Lapsenlapset kärrätään mummolaan itsekkäistä syistä ja jopa vaaditaan, että isovanhempien täytyy hoitaa viikonloppuisin tai iltaisin lapsenlapsia, kun itsellä on muita menoja. Sikamaista ja niin itsekästä, että oikein sylettää! Jokainen sukupolvi hoitakoon itse omat lapsensa ja antakoon vanhempiensa levätä ja nauttia loppuelämänsä vuosista eikä kiusata heitä kiukuttelevilla kakaroilla.

Isovanhemmista se on kuinni! Meillä molemmat lastemme isovanhemmat ilmoitti jo raskausaikana että he ei sitte auta vaikka mikä olisi, ja kukin hoitakoot omansa. Edes ristiäisiin eivät tulleet ja yksilläkään lasten synttäreillä eivät ole käyneet. Haluavat tavata vain kerta vuoteen. Ja eivät ole siis koskaan hoitaneet pienintäkään hetkeä.

Haittapuoli tässä on se että tuollaisia paskoja en kunnioita tippakaan. Mutta tämäkään ”haitta” ei taida itsekkäisiin isovanhempiin vaikuttaa mitenkään.

Ootko muuten aloittaja koskaan kuullu isoäitihypoteesista? Sen mukaan naiset elävät pitempään, koska isoäitien tehtävä ihmislajin säilymisessä on ollut niin keskeinen. Jotkut tutkijat ovat myös sitä mieltä, että menopaussi johtuu samasta asiasta: jotta isoäiti voi keskittyä lapsenlapsiin.

Juu mun äiti sanoi, kun ekan lapsenlapsen sai, että joka kutkan hankkii sen itse hoitaa. Hoitanut olen. Nyt mummo on kiinnostunut mun lapsista, kun ovat yläasteella. Mummo kun on jäänyt yksin, niin johan seura kelpais, kotiin ja matkoille. Mutta lapsia ei kiinnosta..

Minun vanhempani hoitavat lastamme monena iltana viikossa, jotta minä ja mieheni pääsemme töihin. Ei tähän ole muuta ratkaisua. Onneksi hoitavat mielellään.

Tätä en ymmärrä. Jos lapsia ei laiteta hoitoon, yritetään ne riistää isovanhemmilta. Jos annetaan hoitoon, niin taas on väärin isovanhempia kohtaan. Yritä tässä nyt sitten olla se isovanhemmillekin kelpaava vanhempi.

Minulla on kuusi lastenlasta, ja voin sanoa, että olen hoitanut näitä lapsia todella paljon. Nyt vanhimmat ovat jo teini-ikäisiä, ja "hoito" heidän kohdaltaan on lähinnä kuskaamista harrastuksiin tai preppaamista kokeisiin, jos tarpeen. Alakouluikäiset ovat kukin vuorollaan olleet luonani muutamana päivänä viikossa "iltapäiväkerhossa" Katson, että kotitehtävät tulevat tehdyksi ja tarjoan välipalaa.

En koskaan ole pyydellyt lapsia yökylään; toki olen lapsia hoitanut myös iltaisin ja pitempäänkin, kun vanhemmat ovat joutuneet työn vuoksi matkustamaan, mieluiten kuitenkin heidän omassa kodissaan.

Vaikka olen lapsia hoitanut paljon, en ollenkaan tunne olevani vain hoitoautomaatti, vaan me kaikki kolme sukupolvea viihdymme kyllä yhdessä toistemme seurassa vapaa-ajallakin.

Siis. Mä ymmärsin tuon otsikon ihan väärin.

Meillä "kilpailtiin" tänään kumpi mummo saa muksuja hoitaa:) Toinen hoiti sitten 4h ja toisen luo mentiin syömään illaksi.

Olen sairas ja kotona jo vaikka työvuosia olisi ollut jäljellä vielä 6. Olen todella onnellisessa asemassa kun voin aina saada hoitaa noita pieniä, nytkin kun miniä on äitiyslomalla. Kerran viikossa vähintään muutama tunti että äiti pääsee harrastuksiin. Win win

Kolmas mukelo syntyykin jo parin kuukauden kuluttua. Eiköhän tästä mummosta riitä hänellekin:)

Meillä viihdytään oikeasti yhdessä enkä koe tuota rasitteeksi. Nyt talvilomallakin olimme samassa paikassa 30km säteellä ja yhtenä päivänä kävin moikkaamassa pieniä.

No ei nyt varmaan kukaan voi pakottaa toista hoitamaan lastaan? Minun mielestä se on niin, että vanhemman vastuulla on arvioida onko potentiaalinen hoitaja (mummi, pappa, kummi jne.) kykenevä hoitamaan lasta vanhemman arvojen mukaisesti sekä miettimään hoidon keston ja frekvenssin niin ettei hoito kuormita lasta. Tässä kyllä näkee vanhempien virhearviointeja, esim päivähoitoviikon jälkeen mummolaviikonloppu usein on kohtuutonta lapsen näkökulmasta. Lapsi kuitenkin aina tarvitsee ensisijaisesti vanhempiensa kanssa yhdessäoloa.

No meni vähän ohi aiheen, mutta isovanhemman (tai muun ihmisen jolta hoitoapua pyydetään) vastuulla puolestaan on miettiä 1) haluaako hoitaa lapsia 2) jos haluaa niin kuinka usein ja kauan kerrallaan on valmis tarjoamaan apua ja 3) riittääkö oma terveys ja kunto minkä ikäisen lapsen hoitoon ja kuinka pitkäaikaiseen hoitoon (koska eivät ne vanhemmat sitä voi yhtä hyvin tietää, vaikka ovat totta kai sitäkin velvollisia miettimään).

Kun mummo miettii omaa jaksamistaan ja halua auttaa, sekä vanhemmat lasten näkökulmaa kehitystason mukaisesti, omia toiveita/arvoja suhteutettuna hoitajan tapoihin sekä hoitajan kuntoa, niin ei siinä kovin metsään mennä. Todennäköisesti syntyy tilanne, joka rikastuttaa kaikkien osapuolien elämää.

Hoidan ihan mielelläni lapsenlapsiani. Mutta kun sovitaan että haetaan johonkin aikaan ja sitten hakua siirretään joka kerta, se on jo hyväksikäyttöä. En kehtaa sanoa mitään että välit ei kätkeä. Nykyään ollaan niin herkkänahkaisia. Minulla on seitsemän lastenlasta ja olen nuori mummo. Paljon olen hoitanut. Jokainen on ollut yltä. Mutta aina kun olen näistä hakuajoista huomauttanut, on tullut sanomista. Uhataan jopa että ei sitten tuoda lapsia. Olen vielä työelämässä ja tuntuu että en jaksa. Olen varmaan liian kiltti ja pelkään hylkäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sinulle Pirkko Saision kirjaa Spuuki Spaidermän ja Raju Nonna. Tämä tositarinoihin perustuva kirja valottaa hurmaavalla tavalla isoäidin ja lapsenlapsen suhdetta, joka on täynnä riemua, iloa, leikkiä, rakkautta ja huumoria.

Ei isovanhemmuus ole raskas velvollisuus vaan suuri ilon aihe!

Totta. Ja koska olen aamuvirkku, niin haluaisin tavata lapsenlasta aamulla klo 7. Jostain syystä e isovi vanhemmilleen, joten jää monta kivaa juttua tekemättä ja eletään vailla riemua ja huumoria.

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsenlapsi varmaan menee ap:nkin mielestä silloin tällöin, mutta kun niitä onkin 3-4, jotka tuodaan hoitoon, tilanne on ihan toinen. Sellaisen joukon kanssa ei pärjää usein nuorempikaan. Saati sitten vanhus.

Vanhus? Kyllä meidän lasten isovanhemmat ovat vielä vuosia työelämässä. Ainoa heidän harmitus on kun vaativat työt vievät ymmärrettävästi jaksamista, ja vapaalla pitää ladata akkuja.