Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä tämä on? Olin laiharilla ja nyt tunnen huonoa omatuntoa syömisestä ja pelkään että pieninkin muru lihotaa
28.01.2018 |
Olen 40v perheenäiti, en mikään epävarma teini mutta kun kukaan muu ei näe, puristelen tyytyväisenä peilin edessä olkapäitäni, joista luut tuntuvat ja solisluitani. Rakastan sitä, miten ne näkyvät ja miltä ne tuntuvat <3 Koen olevani kaunis. Syöminen pelottaa minua, olenkin ruvennut korvaamaan aterioita teellä ja sokertittomilla energiajuomilla. Perheelle teen ruokaa, mutta itse en syö tai syön hyvin vähän.. Ja kaikki tämä siis alkoi kun ostin kahvakuulan ja aloin lenkkeillä, halusin pudottaa muutaman kilon, mittani olivat tuolloin 166cm ja 68kg, nyt 166cm ja 60 kg. Tavoitepaino 58 kg.
Tuskin minulla mikään anoreksia on :D Sehän on teinitauti, enkä ole edes alipainon puolella. Mutta tuntuu, ettei tämä ole normaaliakaan !
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Noin se syömishäiriö juuri alkaa. Ei valitettavasti katso ikää.
Niinpä. Ja ei se ei ole vain teinien sairaus. Itse 38v ja anoreksiasta kärsinyt vasta ihan aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kutsutaan syömishäiriöksi ja se ei ole bain teinien sairaus. Se on ihan oikea mielisairaus johon kannattaa hakea apua nyt, kun tajuat ettei ole ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin se syömishäiriö juuri alkaa. Ei valitettavasti katso ikää.
Niinpä. Ja ei se ei ole vain teinien sairaus. Itse 38v ja anoreksiasta kärsinyt vasta ihan aikuisiällä.
Mullakin alkoi vasta 26-vuotiaana. Heräsin noin vuoden päästä siihen, että tarvin apua kun pyörtyilin ja jos kalorit oli yli 500 rankaisin itseäni täydellisellä syömättömyydellä ja juoksulenkillä jonka päätteeksi yleensä oksensin ja romahdin vessan lattialle pelkästä rasituksesta ja nälästä ja kesti hetki päästä siitä ylös. Tuli siellä vessan lattialla joku selvä hetki, että ei tämä ole normaalia.
Miksi vähättelet anoreksiaa ja anorektikkoja kutsumalla sairautta "teinitaudiksi"? Anoreksia on äärimmmäisen vakava mielenterveyden sairaus, joka on hengenvaarallinen. Kaikki kyseiseen sairauteen sairastuvat eivät ole nuoria tyttöjä, eikä anoreksia ole "pientä epävarmuutta" tai viiltävää teiniangstia. Häpeä vähän puheitasi.
terveisin entisen anorektikon äiti
Vierailija kirjoitti:
Miksi vähättelet anoreksiaa ja anorektikkoja kutsumalla sairautta "teinitaudiksi"? Anoreksia on äärimmmäisen vakava mielenterveyden sairaus, joka on hengenvaarallinen. Kaikki kyseiseen sairauteen sairastuvat eivät ole nuoria tyttöjä, eikä anoreksia ole "pientä epävarmuutta" tai viiltävää teiniangstia. Häpeä vähän puheitasi.
terveisin entisen anorektikon äiti
Ja se vielä yleensä nimenomaan alkaa noin, että pudotan muutaman kilon", mutta se muutama kilo ei ikinä riitä vaan sitä päätyy ihailemaan luitaan peilistä ja sanomaan, että jos vielä muutama kilo niin olen täydellinen. Se muutama kilo vaan on aina yhtä kaukana. Se alkaa ja pahenee tosi salakavalasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vähättelet anoreksiaa ja anorektikkoja kutsumalla sairautta "teinitaudiksi"? Anoreksia on äärimmmäisen vakava mielenterveyden sairaus, joka on hengenvaarallinen. Kaikki kyseiseen sairauteen sairastuvat eivät ole nuoria tyttöjä, eikä anoreksia ole "pientä epävarmuutta" tai viiltävää teiniangstia. Häpeä vähän puheitasi.
terveisin entisen anorektikon äiti
Ei ap vähätellyt mielestäni. Itselläni on lähes kolmekymppinen syömishäiriöinen tyttö, joka aloitti oksentamisen varhaismurkkuna ja oksentelee silloin tällöin vieläkin.
Luulempa, että kunnon syömishäiriöstä ei ”parane” koskaan, siellä se väijyy loppuelämän.
Ap oli huolissaan itsestään, ehkä tuo viimeinen kappale menee tietämättömyyden piikkiin.
Noin se syömishäiriö juuri alkaa. Ei valitettavasti katso ikää.