Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ehtiikö terapia auttaa lyhyessä ajassa? :D
28.01.2018 |
Hei, kärsin jonkinlaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tarvitsisin apua, koska parin kuukauden päästä on yksi iso tapahtuma, jossa pitäisi olla mukana.
Ongelmani on se, etten ole hakenut apua ja pelko on todella voimakasta ja isommissa kaupoissa olen aina itku kurkussa ja haluan äkkiä pois. Tuonne tapahtumaan kuitenkin on "pakko" mennä, enkä oikein tiedä, miten selviän siitä. Ehtiikö joku terapia vaikuttaa parissa kuukaudessa?
Kommentit (18)
No ei, mutta voit sieltä saada reseptin esim. rauhoittaviin lääkkeisiin, joiden avulla selviät tuosta tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isossakin kaupassa pelottaa, niin tilanteesi on toivoton.
Ei siinä auta välttämättä pidempikään terapia. Mistä teitä oikein tulee?
Olen viisikymppinen ja tuttavissa ei yhtä ainutta tuollaista ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos isossakin kaupassa pelottaa, niin tilanteesi on toivoton.
Ei siinä auta välttämättä pidempikään terapia. Mistä teitä oikein tulee?
Olen viisikymppinen ja tuttavissa ei yhtä ainutta tuollaista ole.
Mistä noin empatiakyvyttömiä ihmisiä tulee? Jos sinulla tai kellään lähipiiristä ei ole vastaavia ongelmia varmaan tarkoittaa sitä, että jollain muulla ei voisi olla. Yllättyisit, miten moni peittelee sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Ainoastaan auttaa terapian antajaa, 50 euroo tunti on ihan kiva liksa.
Siedätyshoito voi auttaa. Alat vaan nyt mennä paikkoihin missä on ihmisiä. Yrität sietää sitä oloa mikä siellä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus on kyllä ja ei, koska se on täysin ihmisestä riippuvaa. Joskus terapia voi auttaa hyvinkin nopeasti ja toisilla siihen voi mennä vuosikymmenet. Suosittelen silti sinne lähtemään, jos tilanne on noin paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaan on käytännössä mahdoton päästä lyhyellä aikavaroituksella, saati että se ehtii tepsia.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Käy tutustumassa tuolla. Poimi itsellesi sopiva harjoitus jota voisit kuvitella toteuttavasi jännittävässä tilanteesa ja ala toteuttaa sitä, selviät kyllä!
Hoitosuhde psykiatriin ensin 6kk, sitten jos on diagnoosi ja lähete, voit lähestyä Kelaa ja voit ryhtyä etsimään terapeuttia. Milloin sitten löydät sekä käytettävissä olevan (ei täyteen buukattu) että juuri sinulle ihmisenä sopivan, on kiinni tuurista. Kuukausia, puoli vuotta, vuosi...Sitten se Kelan päätös vielä ja sen jälkeen voit aloittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä terapiaan voi päästä hyvinkin lyhyellä aikavälillä, jos on valmis kustantamaan itse koko istunnon. Etsii vaan terapeutin, jolla vapaita aikoja (esim. Vastaamo). Kelan terapiat onkin sitten eri juttu....
Terapiasta voi myös olla pienin askelin apua jo lyhyelläkin välillä esim. jos löytyy keinoja rauhoitella itseä haastavissa tilanteissa, mentaaliharjoitukset ym ym. Ei voi etukäteen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Hoitosuhde psykiatriin ensin 6kk, sitten jos on diagnoosi ja lähete, voit lähestyä Kelaa ja voit ryhtyä etsimään terapeuttia. Milloin sitten löydät sekä käytettävissä olevan (ei täyteen buukattu) että juuri sinulle ihmisenä sopivan, on kiinni tuurista. Kuukausia, puoli vuotta, vuosi...Sitten se Kelan päätös vielä ja sen jälkeen voit aloittaa...
Kyllä pitäisi päästä esim. kunnalliselle, terapiakeskukseen tms. puhumaan ilman mitään Kelan sössimisiä. Tuo mistä sä puhut on käsittääkseni Kelan korvaamaa terapiaa, jossa asiakas etsii yksityisen terapeutin ja Kela korvaa osan. Tietysti kunnallisellekin on vaikea päästä nykyään nopeasti, meitä pahoinvoivia ihmisiä kun tuntuu olevan tooooosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitosuhde psykiatriin ensin 6kk, sitten jos on diagnoosi ja lähete, voit lähestyä Kelaa ja voit ryhtyä etsimään terapeuttia. Milloin sitten löydät sekä käytettävissä olevan (ei täyteen buukattu) että juuri sinulle ihmisenä sopivan, on kiinni tuurista. Kuukausia, puoli vuotta, vuosi...Sitten se Kelan päätös vielä ja sen jälkeen voit aloittaa...
Kyllä pitäisi päästä esim. kunnalliselle, terapiakeskukseen tms. puhumaan ilman mitään Kelan sössimisiä. Tuo mistä sä puhut on käsittääkseni Kelan korvaamaa terapiaa, jossa asiakas etsii yksityisen terapeutin ja Kela korvaa osan. Tietysti kunnallisellekin on vaikea päästä nykyään nopeasti, meitä pahoinvoivia ihmisiä kun tuntuu olevan tooooosi paljon.
Ei sinne pääse. Itse sain kaksi käyntiä keskivaikean masennuksen ja itsetuhoisuuden takia. En halua yhtään vähätellä aloittajan tilannetta ja toivotan tsemppiä, mutta ei kannata odottaa pääsyä kunnalliselle puolelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isossakin kaupassa pelottaa, niin tilanteesi on toivoton.
Ei siinä auta välttämättä pidempikään terapia. Mistä teitä oikein tulee?
Olen viisikymppinen ja tuttavissa ei yhtä ainutta tuollaista ole.
Mistä noin empatiakyvyttömiä ihmisiä tulee? Jos sinulla tai kellään lähipiiristä ei ole vastaavia ongelmia varmaan tarkoittaa sitä, että jollain muulla ei voisi olla. Yllättyisit, miten moni peittelee sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Syytä peitelläkin, jos isossa kaupassa tulee itku kurkkuun... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se terapeutti ole kuitenkaan taikuri. Yleensä terapiaan sitoudutaan pidemmäksi aikaa, eikä se siltikään ole mikään automaattinen tie onneen. Yleensä terapia yhdistetään mahdolliseen lääkehoitoon sairaudesta/ongelmasta riippuen.
Jos mitään hirveää traumaa ei ole taustalla, omaa käytöstä voi psyykata itse. Siihen vain on suhtauduttava kuin työhön: lue vahvistavia harjoituksia aamulla ja illalla.
Paniikkihäiriössä voi ajatella, että muilla on muutakin ajattelemista kuin tarkkailla juuri minua.
Jos mokaa jotain, ei haittaa.
Julkiseen esiintymiseen auttaa harjoittelu ja se että tuntee materiaalin. Änkytystaipumusta voi hoitaa laulamalla, kotona ennen tilaisuutta.
Minulla oli samanlaisia ongelmia. Sain Propral lääkityksen. Otan edelleenkin tarvittaessa, esimerkiksi ennen tärkeää tapaamista. Kävin 2 vuotta kunnallisessa terapiassa, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Lopuksi terapeutti sanoi, ettei voi auttaa minua, koska en avaudu.
Kyllä, terapeutin vastaanotoille on pitkät jonot, ja tossiaan Kelan korvaamaan terapiaan tarvitsee monet lähetteet ja pitkän hoitosuhteet. Mutta sairaanhoitajan juttusille voi päästä vaikka heti, psykiatrisia sairaanhoitajia on terveyskeskuksissakin.
Mitä tulee ap:n pulmaan, niin terapia ei välttämättä poista neurooseja tai ahdistuksia, mutta siellä oppii käsittelemään niitä ja kehittämään keinoja niiden hallintaan. Kuten täällä joku sanoikin, terapeutti ei ole mikään taikuri. Noin nopealle aikataululle tosiaan voisi olla hyväksi jonkunlaiset ahdistuslääkkeet. Suosittelisin lääkäriin hakeutumista, jotta saisit edes jonkinlaista ensiapua tilanteeseesi.
Alue: Aihe vapaa
Up