Oletko joskus pyörtynyt kadulle tai töissä/koulussa? Tuliko kukaan auttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Selvisikö mistä pyörtyminen johtui?

Koulussa kerran ja kyllä tuli, tosin oli aikuisoppilaitos. 

Kadulla ihmiset kiersivät kaukaa ja naiset vetivät lapset kauemmaksi. Luulivat ilmeisesti narkomaaniksi. Kun kerroin asiasta, kukaan ei uskonut. 

Ala-asteella välitunnilla pyörryin. Ei auttaneet muut koululaiset eikä välitunti valvoja ollut näköyhteydellä.

Mä miehenä liukastuin pari talvea sitten todella liukkaalla ja vilkkaalla kadulla. Kukaan ohikulkija ei edes katsonut mua kohti vaikka varmasti näkivät, että se sattu ja lujaa.

Pyörryin kerran kaupan kassajonossa. Muistan tunteneeni huimausta ja ajatelleeni, että toivottavasti saan maksettua ostokseni pian jotta pääsen kotiin. Yhtäkkiä en pysynyt enää pystyssä, yritin ottaa kassapöydästä kiinni mutta lensin silti takapuolelleni. Joku mies otti minua kainaloista kiinni, ja joku muu tuli puhumaan kasvojeni eteen ja kysymään, olenko kunnossa. Joku teititteli minua. Silmissä siritti, maailma näytti sumealta ja tilanne tuntui epätodelliselta. 

Myyjä toi minulle tuolin ja mukillisen vettä ja kysyi, pitäisikö soittaa ambulanssi. Minä vakuuttelin olevani kunnossa ja selitin, että minua vähän huimasi ja taisin pyörtyä. Istuin siinä vähän aikaa, kunnes maksoin ostokset ja lähdin kotiin. 

Muistan, että se tilanne nolotti minua jotenkin ja minulla oli hirveä tarve vakuutella olevani ok. Kaaduttuani yritin nousta heti ylös ja tipuin uudestaan pyllylleni... Muut taisivat säikähtää enemmän kuin minä. 

Olin syönyt sinä päivänä tosi huonosti. Sen jälkeen olen pyrkinyt siihen, että en lähde tyhjällä vatsalla mihinkään. 

Pyörryin kerran lapsena lääkärissä, joten lääkäri tuli auttamaan. Olin silloin 8-vuotias. Muistan vieläkin, miten tuli huono ja heikko olo ja silmissä alkoi näkyä mustaa. Sitten heräsin lattialta. Lääkäri oli kiva ja jutteli kaikkia mukavia ja kyseli kotieläimistä ja sen sellaisesta. 

Sen jälkeen en ole pyörtynyt, mutta lähellä on ollut useasti johtuen huonosta ilmasta, pitkäksi venähtäneestä tauosta ruokailujen välillä ja migreenistä. Se on kamala tunne. Heikottaa, jalat menee veteliksi, kasvot muuttuvat kalpeiksi, korvissa pillaa, oksettaa, sydän tykyttää jne. 

En pyörtynyt, mutta sain talvella aika voimakkaan nenäverenvuodon keskellä kaupunkia, eikä minkäänsortin liinaa ollut tietenkään taskussa. Siinä kun nenääni pitelin, pari naisihmistä pysähtyi ihme ja kumma, auttamaan ja mentiin viereisestä pankista hakemaan vessasta paperia. Varmaan pankin väki tykkäsi.

Numero 5 jatkaa. Jännittämisen takia olen muulloinkin ollut pyörtyä lääkärissä. Kerrankin käteen laitettiin kanyyli ja meinasin pyörtyä. Pääsin makoilemaan sängylle ja hoitajat toivat tyynyjä jalkojen alle. 

Pyörryin joskus 5lk kun harrastin lentopalloa ja kesken ottelun juoksin vessaan oksuamaan. Sit lähettiin täyttä höyryä äidin kanssa kotiin ja matkalla en meinannu pysyä hereillä. Sit illalla olin hakemassa juomapulloon vettä mutta sitten sumeni ja pyörryin suorilta jaloin.