Te,joiden lapsilla vko/vko asumismuoto

Lapsi oli 3v, kun erosimme ja isä vaati tätä asumismuotoa,koska silloin hän ei joutunut maksamaan elareita. Tosin isä ei ostanut lapselle mitään vaatteita, kenkiä, urheilutarvikkeita jne. vaan vetosi siihen, että ne ovat äidin hankintoja. Lisäksi isäviikolla hän soitti joka ilta lapselle nukkumaanmenoaikaan ja kertoi, miten on ikävä ja miten hän toivoo, että lapsi olisi isin luona. Mistä seurasi se, että lapsi itki koko illan, kun isi on niin yksin... Nukahtaminen siirtyi jne. Tämä saatii loppumaan vasta sitten, kun lastenpsykiatri kertoi isälle, että hänen toimintatapansa on lapselle haitallinen eikä edistä mitään sidosta vanhemman ja lapsen välillä.

Kun lapsi oli 9v, hän ilmoitti, että ei enää mene isän luokse, koska isällä ei ole hänelle enää aikaa. Siinä vaiheessa isällä oli uusi perhe ja pari pientä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli 3v, kun erosimme ja isä vaati tätä asumismuotoa,koska silloin hän ei joutunut maksamaan elareita. Tosin isä ei ostanut lapselle mitään vaatteita, kenkiä, urheilutarvikkeita jne. vaan vetosi siihen, että ne ovat äidin hankintoja. Lisäksi isäviikolla hän soitti joka ilta lapselle nukkumaanmenoaikaan ja kertoi, miten on ikävä ja miten hän toivoo, että lapsi olisi isin luona. Mistä seurasi se, että lapsi itki koko illan, kun isi on niin yksin... Nukahtaminen siirtyi jne. Tämä saatii loppumaan vasta sitten, kun lastenpsykiatri kertoi isälle, että hänen toimintatapansa on lapselle haitallinen eikä edistä mitään sidosta vanhemman ja lapsen välillä.

Kun lapsi oli 9v, hän ilmoitti, että ei enää mene isän luokse, koska isällä ei ole hänelle enää aikaa. Siinä vaiheessa isällä oli uusi perhe ja pari pientä lasta.

Loppuiko meneminen?

Tuo on kyllä julma systeemi lapselle, etenkin siinä vaiheessa, kun perheeseen tulee uusia kumppaneita ja lapsia, jotka ovat ydinperhe ja lapsi seilaa kahden kodin välissä, eli joutuu lähtemään ja luopumaan perheestään viikon välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli 3v, kun erosimme ja isä vaati tätä asumismuotoa,koska silloin hän ei joutunut maksamaan elareita. Tosin isä ei ostanut lapselle mitään vaatteita, kenkiä, urheilutarvikkeita jne. vaan vetosi siihen, että ne ovat äidin hankintoja. Lisäksi isäviikolla hän soitti joka ilta lapselle nukkumaanmenoaikaan ja kertoi, miten on ikävä ja miten hän toivoo, että lapsi olisi isin luona. Mistä seurasi se, että lapsi itki koko illan, kun isi on niin yksin... Nukahtaminen siirtyi jne. Tämä saatii loppumaan vasta sitten, kun lastenpsykiatri kertoi isälle, että hänen toimintatapansa on lapselle haitallinen eikä edistä mitään sidosta vanhemman ja lapsen välillä.

Kun lapsi oli 9v, hän ilmoitti, että ei enää mene isän luokse, koska isällä ei ole hänelle enää aikaa. Siinä vaiheessa isällä oli uusi perhe ja pari pientä lasta.

Loppuiko meneminen?

Loppui. Sanoin isälle, että minä en voi pakottaa ja mennä koululle perjantaina ja tuoda lasta isälleen, hän voi hyvin mennä itse lastaan noutamaan. Kuulemma ei töiden vuoksi voinut, vastuutti minut. Minä sovin työvuoroni siten, että olin "lapsivapaana" perjantaina illassa, tulin kotiin klo 20 jälkeen ja katsoin, ettei minun tarvitse siinä vaiheessa ryhtyä lasta kuljettamaan. Lauantaina isä ei päässyt hakemaan, kun oli perhekiireitä enkä minä pakottanut lasta bussiin (matkaa isälle oli noin 10 km). Sama jatkui aina "isäviikon" eli isä ei päässyt hakemaan, minä en vienyt. Lastenvalvoja totesi, että koska en estä lasta menemästä isälleen, niin minussa ei ollut vikaa.

Tyttö oli kymmenen erotessamme. Viikko - viikko -systeemi oli käytössä kunnes täytti 15 ja ilmoitti halunsa muuttaa kokonaan äidin luokse. Tytön psykiatri myös tuli tätä ajatusta. Sanoi että lapsella pitää olla yksi oma paikka jota voi pitää kotinaan. Ratkaisu on osoittautunut hyväksi. Tyttö menee isälleen kun haluaa, käytännössä on siellä yhden yön parin viikon välein.

Mielenkiintoista kuulla kokemuksia. Tähän mennessä pelkkiä traagisia kohtaloita näköjään.

Meillä vuoroviikot on ollut nyt käytössä pari vuotta, lapset 8 ja 10. Sitä ennen (n. 2 vuotta) me pystyttiin pitämään kolmea kämppää, jolloin lapset oli koko ajan meidän kotitalossa ja me vanhemmat vuoroteltiin siellä ja omissa vuokrakämpissämme. Sitten loppui rahat. Minä jäin kotitaloon ja mies hommasi oman asunnon läheltä.

"Virallisesti" siis vuoroviikot, mutta nähdään puolin ja toisin myös sen toisen viikolla. Ollaan ajateltu, että yläkouluiässä viimeistään saavat (tiettyjen raamien sisällä) itse päättää, missä milloinkin ovat. Raameilla tarkoitan sitä, että yhteiset pelisäännöt pitää tehdä, eikä voi vain sen mukaan mennä, milloin kenellekin on sillä hetkellä suuttunut.

Molemmilla meistä vanhemmista on uudet kumppanit, mutta kumpikaan ei asu yhdessä uuden kumppanin kanssa. Kummallakaan uusista kumppaneista ei ole lapsia, joten meidän kuvio on loppujen lopuksi aika selkeä verrattuna moneen muuhun. Ja onneksi ollaan jo sen ikäisiä, että ei "tarvitse" lapsia enää lisääkään hankkia.

Nää vuoroviikoin kahdessa eri kodissa asumiset tekevät pelkkää haittaa lapselle. Jos vanhemmat haluavat asua lapsen kanssa vuoroviikoin, tulisi heidän muuttaa ja lapsen saada asua yhtä kotia. Ihan sairasta laittaa lapsi elämään reissuelämää. Olen yläasterlla ja vähän väliä joku oppilas itkee tai tilittää tällaisen elämän rankkuutta.

Lapset olivat 3 ja 5 kun erottiin. Siitä kahdeksan vuotta eteenpäin oli hyvin toimiva vuoroviikkosysteemi, kunnes isä muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle ja vuoroviikot kävivät koulun kannalta mahdottomiksi. Lapset jäivät sitten pääsääntöisesti minulle ja kävivät isällä viikonloppuisin ja lomilla. Vanhempi halusi sitten lukioon isän asuinpaikkakunnalle ja muutti isän luokse, nuorempi teki saman pari vuotta myöhemmin. Lukioaikana he kävivät luonani lähinnä lomilla ja välillä viikonloppusin. Nyt vanhempi asuu omillaan ja nuorempi on vielä isän luona.

8 vuotta ja 16 vuotiaana muutti omilleen opiskelemaan.

Meillä erossa lapset olivat 8 ja 10.

15-vuotiaana molemmat halusivat muuttaa asumista. Eli kun esikoinen teki ensin, niin kuopus halusi vielä jatkoo vkovkoa.

Itselläni ei ole lapsia, mutta miehelläni on kaksi edellisestä liitosta ja he ovat menneet alusta asti tuolla vko-vko-systeemillä. Lapset olivat eron aikaan (muistaakseni) 3 ja 5, erosta on nyt viisi vuotta.

Kaikki on mennyt tosi hienosti ainakin sen aikaa, kun minä olen ollut kuvioissa mukana. Miehen mukaan homma alkoi toimia hyvin melko pian eron jälkeen. Kerran on vaihtopäivää muutettu ja välillä sovitaan poikkeuksellisia vuoroja esim. lomareissun johdosta.

Meillä ei tosiaan ole miehen kanssa yhteisiä lapsia, mutta lasten äidillä on uuden miehensä kanssa. Tästäkään ei ole koitunut mitään haittaa, he eivät ole uusi ydinperhe jonne vanhat lapset eivät enää ehdi. Lapsien mukaan ainoa kurja juttu oli, että uusi vauva oli poika, he olivat toivoneet pikkusiskoa :D

Uskon, että vko-vko-systeemistä saa aivan toimivan, kunhan kaikki, niin lasten vanhemmat, kuin uudetkin ajattelevat lasten parasta. Lisäksi mielestäni toimivuuden edellytys on se, että asutaan lähekkäin.

Lapsi oli 9, kun erottiin, siitä nyt 3 vuotta. Me asutaan isän kanssa naapureina, väliä noin 300 m, joten lapsi näkee meitä kumpaakin kummallakin viikolla. Saattaa isäviikoilla tulla tänne illaksi koulun jälkeen ja mennä sitten isälleen yöksi. Tai täällä ollessaan ilmoittaa, että pelaa isänsä kanssa illan. Joten meillä tuo viikko/viikko tatkoittaa lähinnä sitä, missä lapsi nukkuu yönsä. On kyllä toisinaan puhunut sitä, että ei ehkä enää haluaisi niin paljon yöpyä isällään, vaikka viettäisikin siellä aikaa. Joten jossakin vaiheessa tässä lapsen kasvaessa joudumme todennäköisesti muuttamaan nykyistä systeemiä. Enkä ihmettele, lapseni on ihailtavan sisukas kun jaksaa tälläistä rumbaa viikosta toiseen. Vaikka hänellä onkin oma huone ja kaikki tarvittava meidän kummankin luona niin ei tuo silti helppoa ole.

Kiitos vastanneille! Erityisesti vielä kiinnostaa,kuinka vanha lapsi oli kun systeemi muuttui ja miten se muuttui ja kenen tarpeista?-ap

Nosto

......

Meillä siirryttiin vko-vko systeemiin kun lapset 14 ja 16. Tämä on sopinut nyt hyvin kun asutaan ihan lähekkäin ja samat kaverit, koulumatka ym.! Teinit ovat tykänneet tästä järjestelystä mutta äitinä ikävöin tietysti lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastanneille! Erityisesti vielä kiinnostaa,kuinka vanha lapsi oli kun systeemi muuttui ja miten se muuttui ja kenen tarpeista?-ap

Tämä

Meillä muuttui kummankin lapsen kohdalla 15–vuotiaana. Lapsi itse halusi. Syynä taisi olla se, että toisessa kotona oli oma tietokone ja toisessa ei. Eli tiedät varmaan, kumman luokse lapsi halusi muuttaa...

Me erottiin, kun lapset oli 1,5 ja 3,5-vuotiaita. Alkuun lapset oli enempi minulla, mutta näkivät isää useampana päivänä joka viikko. Ajateltiin silloin, että noin pienille pidempi ero kummasta tahansa vanhemmasta olisi liian pitkä aika. Siitä hiljalleen muuttui niin, että lapset olivat viikon isällään ja viikon minulla, mutta esim. isäviikon keskiviikkona lapset olivatkin minun luona. Nyt kun molemmat on kouluikäisiä, on selkeä viikko-viikko-systeemi, joka tuntuu toimivan ja lapset ovat olleet tyytyväisiä, eivätkä kerkeä kummemmin ikävöidä sen viikon poissaolon aikana.