Oliko kätilö riittävästi läsnä synnytyksessäsi

Sairaalaan tullessa totesi, että turha vielä valittaa, tämä on vasta alussa. Ja noin 15 minuuttia myöhemmin kysyi tuohtuneena, että miksi en soittanut kelloa vaan synnytin yksin.

Oli. Synnytyksessäni ehti olle kolmen kätilön työvuorot. Ensimmäisen kanssa työskenteli opiskelija, jonka kanssa rupateltiin, mies oli siis mukana, ja viimeisen kätilön aikana vasta alkoi oikeastaan tapahtua jotain. Ponnistusvaiheessa taisi olla kaksi kätilöä ja lääkäri mukana. Imukuppia ei tarvittu, mutta kätilöt auttoivat työntämällä jaloista vastaan kun ponnistin ja tsemppasivat aivan satasella. Sanoinkin etten ois ilman sitä kannustusta saanut lasta pihalle.

No ei ollut. Töykeitä juurikin sairaalaan mennessä että mitäs tänne nyt jo tulet. Miehen lähettivät kotiin. Eipä heitä juuri salissa näkynyt ja molemmilla kerroilla tulivat kellon soitosta kopin ottamaan. Eipä jäänyt mieleen "ihania kätilöitä"..

Ei. Minut jätettiin vuoron vaihdon ajaksi yksin ponnistamaan puoleksi tunniksi. Kun tulivat takaisin, heille tulikin jo kiire kun lapsen sydänäänet olivat heikot ja minä olin jo melkein tajuton.

Ekassa synnytyksessä saatiin kyllä olla miehen kanssa ihan rauhassa kahdestaan. Kätilö kävi silloin tällöin katsomassa, että kaikki on OK. Ponnistus vaiheessa oli paikalla. Toisella kertaa kaikki tapahtui tosi nopeasti ja kätilö oli kokoajan paikalla jonkin opiskelijan kanssa. Kolmannella kerralla oli sama kätilö kuin ekalla kerralla ja oli paikalla kokoajan. Nää kaksi viimeistä synnytystä kesti noin pari tuntia vaan.

Joo, ei todellakaan. Tulin sairaalaan heidän mukaansa ensin liian aikaisin (lähetettiin takas kotiin) ja sitten liian myöhään (pää näkyi jo). Mun olisi vissiin itse ensisynnyttäjänä pitänyt tietää kohdunsuuni avautumisaste!

Ei se siellä mitään istuskellut vaan kävi nopeasti tarkistamassa tai korjaamassa anturia jolla kuunneltiin lapsen sydänääniä, se ei pysynyt paikallaan. Siitä miten nopeasti reagoivat muuttuneisiin ääniin ja joku oli heti paikalla tiesin kyllä että tarkkailevat siellä omassa huoneessa monitoreja eikä meistä sen hetken synnyttäjistä siksi ollut kukaan oikeasti yksin. Tuskin siellä on niin paljon henkilökuntaa että olisi aikaa jäädä sinne huoneeseen tekemään muuta kuin välttämätön.

Synnytyksen jälkeen kyllä istui kanssani siellä sillä aikaa kun mies tarvitse hetken aikaa huoneen ulkopuolella (meni itkemään) ja jutteli kanssani mukavia ja kävi läpi vaihe vaiheelta miten synnytys meni. Sitä ei kukaan tehnyt ensimmäisen synnyttyä.

Ensimmäisessä synnytyksessä olisin tarvinnut enemmän... no, kaikkea! Se meni todella huonosti. Olin pelkopolilla toisen raskauden aikana ja siellä kätilö sanoi niin diplomaattisesti sanakääntein kuin mahdollista (kuitenkin kollegoista kyse), että synnytys ei ollut hyvin hoidettu. Sen aikana olisi voinut tehdä paljon juttuja (ja jättää tekemättä toisia), jotka olisivat voineet lyhentää synnytystä ja vähentää kärsimystä. Kätilöt myös päättivät asioita kysymättä multa, esim. tilasivat epiduraalin. Mä en sitten kieltäytynyt, koska ajattelin, että sille on joku syy - partogrammista paljastui, että syynä oli vain se, että olin kipeämpi (se taitaa kuitenkin synnytyksessä olla ihan normaalia).

Toisessa synnytyksessä olin sairaalassa suunnilleen 50 min, josta 45 salissa ponnistamassa. En ehtinyt kaipailemaan mitään, oli sen verran nopeaa toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä synnytyksessä olisin tarvinnut enemmän... no, kaikkea! Se meni todella huonosti. Olin pelkopolilla toisen raskauden aikana ja siellä kätilö sanoi niin diplomaattisesti sanakääntein kuin mahdollista (kuitenkin kollegoista kyse), että synnytys ei ollut hyvin hoidettu. Sen aikana olisi voinut tehdä paljon juttuja (ja jättää tekemättä toisia), jotka olisivat voineet lyhentää synnytystä ja vähentää kärsimystä. Kätilöt myös päättivät asioita kysymättä multa, esim. tilasivat epiduraalin. Mä en sitten kieltäytynyt, koska ajattelin, että sille on joku syy - partogrammista paljastui, että syynä oli vain se, että olin kipeämpi (se taitaa kuitenkin synnytyksessä olla ihan normaalia).

Toisessa synnytyksessä olin sairaalassa suunnilleen 50 min, josta 45 salissa ponnistamassa. En ehtinyt kaipailemaan mitään, oli sen verran nopeaa toimintaa.

Niin, ja jos joku miettii sitä, miten 45 minuutin ponnistusvaihe (tai itse asiassa se taisi olla papereissa 40 min) on "nopeaa toimintaa", selitän: mulla oli molemmissa synnytyksissä avonainen tarjonta. Ekassa synnytyksessä ponnistusvaihe oli 2 h, josta 40 min imukuppiavusteista. Sen rinnalla 40 min ponnistusvaihe tuntui nopealta (ja olihan siinä jotain sydänäänien tarkkailuakin, jonka takia lääkäri oli mukana koko ponnistusvaiheen).

Vierailija kirjoitti:

Sairaalaan tullessa totesi, että turha vielä valittaa, tämä on vasta alussa. Ja noin 15 minuuttia myöhemmin kysyi tuohtuneena, että miksi en soittanut kelloa vaan synnytin yksin.

No mikset et soittanu sitä kelloa luupää? Tollasestaki tarvii jäädä sinne uhriutumaan :D

Olivat muuten, lukuun ottamatta jotain puolituntista kun jäin sietämättömien kipujen kanssa yksin - tai no mieheni kanssa kahdestaan, mutta mies ei tyhmyyttään osannut soittaa kelloa.