Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen ajattelee ääneen ilman tarkoitushakuisuutta?
24.01.2018 |
Millainen ihminen ajattelee ja pohtii ääneen asioita ilman tarkoitushakuisuutta? Ilman, että tarkoituksena olisi varsinaisesti mikään muu, keskustelu ja ajatusten ilmaisu tai vaihtaminen korkeintaan. Olen huomannut, että suuri osa suomalaisista ei sellaista ymmärrä, vaan hakee väkisin muuta merkitystä ja sulkeutuu. Moni kommunikoi kuitenkin niin käytännön tasolla: miten ratkaistaan, kenen syytä jne.
Kommentit (35)
Liittyy ajattelutapaan ja kommunikointityyliin luultavasti. Voi olla luonnekysymyskin.
Mahdollisesti avoin? Pohtiva tai niin sanotusti älykköluonteinen? Utelias ja puhelias? En osaa yhdistää nyt suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liittyy ajattelutapaan ja kommunikointityyliin luultavasti. Voi olla luonnekysymyskin.
Mahdollisesti avoin? Pohtiva tai niin sanotusti älykköluonteinen? Utelias ja puhelias? En osaa yhdistää nyt suoraan.
Lisäisin jonkinlaisen analyyttisyyden. Varmasti kuitenkin enemmän opittua, miten on tottunut puhumaan tai olemaan puhumatta asioista.
Ap ilmeisesti on sellainen ääneen ajattelija. Tuo kirjallinen ilmaisu ei nimittäin ole kovin ymmärrettävää, minä en ainakaan saa siitä mitään tolkkua.
Minä ajattelen ääneen. Mutta ei sen pitäisi ketään haitata, sillä teen sitä useimmiten ihan yksin.
Kenen syytä tämä nyt sitten on? Turhaan lätiseminen on ajanhukkaa, jos asialle ei voida mitään. Vaikeneminen on huomaavaisuutta. Tiesitkö sitä ap?
Ihan normaali ihminen. Minun elämänkokemuksella valtaosa ihmisiä on tuollaisia pohdiskelijoita. Kuka muka töksäyttelee pelkkiä ratkaisuhakuisia lauseita ilman mitään pohdintaa? Ei ole tuollaisia tullut vastaan kuin muutama koko elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ilmeisesti on sellainen ääneen ajattelija. Tuo kirjallinen ilmaisu ei nimittäin ole kovin ymmärrettävää, minä en ainakaan saa siitä mitään tolkkua.
Minä ajattelen ääneen. Mutta ei sen pitäisi ketään haitata, sillä teen sitä useimmiten ihan yksin.
Pahoittelen, jos näin on. Luin kuitenkin aloitukseni uudelleen, mutten nähnyt tuota epäselvyyttä kovinkaan selvästi. Onkohan se sinun subjektiivinen kokemuksesi vai millä tavoin kirjoitin epäselvästi? Ap
Höpisen itsekseni ääneen, koska saan niin ajatukseni selkeämmiksi. Muuten ne ovat yhtä mylläkkää päässäni. Kanssakäyminen ei tähän liity mitenkään. Saatoin myös ymmärtää aloituksen väärin, mutta olihan tuo vähän huonosti kirjoitettukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali ihminen. Minun elämänkokemuksella valtaosa ihmisiä on tuollaisia pohdiskelijoita. Kuka muka töksäyttelee pelkkiä ratkaisuhakuisia lauseita ilman mitään pohdintaa? Ei ole tuollaisia tullut vastaan kuin muutama koko elämässä.
Missä päin ja millaisissa piireissä liikut? Oma kokemukseni on niin toisenlainen. Ap
En ymmärtänyt aloitustekstiä. Kirjoitatko vähän selkeämmin, mitä tarkoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali ihminen. Minun elämänkokemuksella valtaosa ihmisiä on tuollaisia pohdiskelijoita. Kuka muka töksäyttelee pelkkiä ratkaisuhakuisia lauseita ilman mitään pohdintaa? Ei ole tuollaisia tullut vastaan kuin muutama koko elämässä.
Missä päin ja millaisissa piireissä liikut? Oma kokemukseni on niin toisenlainen. Ap
Kovin erilainen lähipiiri ja -ympäristö saavat pohtimaan tämän aloituksen tyyliin. Eihän se mikään ihme ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä piireissä ap:llä on tuollaista kokemusta. Kuulostaa joltain nörttiporukalta tai insinööriopiskelijoista se ujo ja hiljainen joukko. Tuo asperger oli myös ihan hyvä veikkaus.
Mä en oikein tajunnut..?
Se vähän riippuu tilanteestakin. Ollaanko sellaisessa "aivoriihessä", jossa kyseinen asia on jopa toivottavaa? Onko se sellaista tasoa "taidanpa mennä paskalle", mikä nyt ei ainakaan itseäni häiritse, kertonee vaan avoimesta persoonasta..? Vai onko se sellaista "turhaa ja häiritsevää ja jatkuvaa", jossa ihminen kai jotenkin alitajuisesti luulee, että hänen ajatuksensa jotenkin kiinnostaisivat ympärillä olevia ihmisiä, ja on liian ajattelematon huomatakseen, että eipä muuten kiinnosta...? Pohdiskella voi ihan äänettömästikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no onko se sitten sellaista ääneen ajattelua ilman tarkoitushakuisuutta? Haetko täältä oikeutusta? Eli että oikeasti sun 'tarkoitushakuisuksettomuutesi' on sellaista "kukahan taas joi viimeiset maidot eikä vienyt roskiakaan" -tyyppistä marinaa, ja yrität vaan esittää, että "ajattelin tässä vaan ääneen".
Vai onko se aitoa? "Punainen väri on kallein lasiesineissä kun siihen käytetään kultaa" tms älytöntä ja mihinkään liittymätöntä?
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen ajattelee ja pohtii ääneen asioita ilman tarkoitushakuisuutta? Ilman, että tarkoituksena olisi varsinaisesti mikään muu, keskustelu ja ajatusten ilmaisu tai vaihtaminen korkeintaan. Olen huomannut, että suuri osa suomalaisista ei sellaista ymmärrä, vaan hakee väkisin muuta merkitystä ja sulkeutuu. Moni kommunikoi kuitenkin niin käytännön tasolla: miten ratkaistaan, kenen syytä jne.
No otetaanpa pikku esitelmä mikä tämän ymmärtämisessä on vaikeaa.
Ensinnäkin olen heti otsikosta ihan ymmälläni, että mitä tarkoittaa ajattelemisen tarkoitushakuisuus. Onko ajattelemisen oltava tarkoitushakuista? Tarkoittaako ap sitä, että sen olisi oltava tarkoitushakuista suurimman osan aikaa? Kun valtaosa ajatuksista kuitenkin oikeasti on ajatusten virtaa, niin otsikko on hyvin hämmentävä.
Toisessa virkkeessä toivoisi saavan vihjettä, että mitä ap ajaa takaa. Mutta siinä tuo jälkimmäinen pilkku on väärä välimerkki tuohon kohtaan. Se antaa ensilukemalla vaikutelman luettelosta. Virke pitää tankata moneen kertaan ennen kuin ymmärtää, että kyse on välimerkkivirheestä ja sen jälkeen pystyy ehkä arvaamaan mitä ap siinä ajaa takaa.
Kolmannen virkkeen viittaukset ovat epäselviä. Mihin viitataan "sellaista"-sanalla? Edelliseen virkkeeseen tietysti. Mutta kun ei voi olla varma ymmärsikö sen oikein, niin tässähän ongelma vain laajenee. Ja mitä ap tarkoittaa sulkeutumisella? Mihin sillä viitataan? Se sana jää tuohon loppuun ihan yksin eikä yhdisty mihinkään eikä sovi koko aiempaan tarinaan. Kun viimeinen virke sitten on vielä hyvin niukkasanainen, niin lukija ei saa sieltäkään apua.
Tarkoitan lähinnä vähän sellaista "aivoriihityyliä", jossa keskustellaan ja siinä "ajatellaan ääneen". Jos kyseessä ovat ajatukset jostain mielipiteitä tai tunteita herättävistäkin asioista, haetaan sitä kautta dialogia.
Jollain tavalla vastakkaisina koen rajoittuneen ratkaisukeskeisen tai syntipukkia hakevan ajattelutavan, joissa kommunikointi koetaan usein siten ja muuten vaietaan monista asioista. Myös sellainen tapa, jossa ajatellaan keskustelua kilpailuna, jossa ajatukset tai tunteet sulkevat toisensa pois on vastakkaista tuolle.
Mikä piirre teistä on taustalla ensiksi mainitussa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan lähinnä vähän sellaista "aivoriihityyliä", jossa keskustellaan ja siinä "ajatellaan ääneen". Jos kyseessä ovat ajatukset jostain mielipiteitä tai tunteita herättävistäkin asioista, haetaan sitä kautta dialogia.
Jollain tavalla vastakkaisina koen rajoittuneen ratkaisukeskeisen tai syntipukkia hakevan ajattelutavan, joissa kommunikointi koetaan usein siten ja muuten vaietaan monista asioista. Myös sellainen tapa, jossa ajatellaan keskustelua kilpailuna, jossa ajatukset tai tunteet sulkevat toisensa pois on vastakkaista tuolle.
Mikä piirre teistä on taustalla ensiksi mainitussa? Ap
Lisään vielä sen, että ratkaisukeskeisesti tai vastaavalla tavalla ajatteleva ihminen helposti ajattelee kommunikaation pyrkivän johonkin muuhun kuin siihen itseensä, ääneen ajatteluun. Moni väkisin hakee syyllisen etsimistä, vastakkainasettelua tai käytännön ratkaisua vaikka kuvailtu henkilö vain keskustelisi, ajattelisi ääneen ollen kiinnostunut myös toisen ajatuksista. Toivottavasti nämä kommentit selventävät, mitä tarkoitin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan lähinnä vähän sellaista "aivoriihityyliä", jossa keskustellaan ja siinä "ajatellaan ääneen". Jos kyseessä ovat ajatukset jostain mielipiteitä tai tunteita herättävistäkin asioista, haetaan sitä kautta dialogia.
Jollain tavalla vastakkaisina koen rajoittuneen ratkaisukeskeisen tai syntipukkia hakevan ajattelutavan, joissa kommunikointi koetaan usein siten ja muuten vaietaan monista asioista. Myös sellainen tapa, jossa ajatellaan keskustelua kilpailuna, jossa ajatukset tai tunteet sulkevat toisensa pois on vastakkaista tuolle.
Mikä piirre teistä on taustalla ensiksi mainitussa? Ap
Juuh.... että sellaiset viittaukset tässä vastauksessa! En ihmettele, että sinun kokemuksesi kommunikoinnista on hieman erilainen kuin monella muulla.
Otetaanpa uusiksi. Lukemisen helpottamiseksi voisit laittaa ihan sanoina asioita, ettei lukijan tarvitsisi jatkuvasti etsiä, että mihin viittaa "siinä", "siten", "tuolle" ja "ensiksi mainitulle". Kyllähän noihin vastaukset löytyvät. Mutta tekstisi on äärettömän tiivistä ja abstraktia ilman konkretiaa. Kun siihen lisätään vielä nuo viittaukset, niin lukemisesta tulee todella työlästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen ajattelee ja pohtii ääneen asioita ilman tarkoitushakuisuutta? Ilman, että tarkoituksena olisi varsinaisesti mikään muu, keskustelu ja ajatusten ilmaisu tai vaihtaminen korkeintaan. Olen huomannut, että suuri osa suomalaisista ei sellaista ymmärrä, vaan hakee väkisin muuta merkitystä ja sulkeutuu. Moni kommunikoi kuitenkin niin käytännön tasolla: miten ratkaistaan, kenen syytä jne.
No otetaanpa pikku esitelmä mikä tämän ymmärtämisessä on vaikeaa.
Ensinnäkin olen heti otsikosta ihan ymmälläni, että mitä tarkoittaa ajattelemisen tarkoitushakuisuus. Onko ajattelemisen oltava tarkoitushakuista? Tarkoittaako ap sitä, että sen olisi oltava tarkoitushakuista suurimman osan aikaa? Kun valtaosa ajatuksista kuitenkin oikeasti on ajatusten virtaa, niin otsikko on hyvin hämmentävä.
Toisessa virkkeessä toivoisi saavan vihjettä, että mitä ap ajaa takaa. Mutta siinä tuo jälkimmäinen pilkku on väärä välimerkki tuohon kohtaan. Se antaa ensilukemalla vaikutelman luettelosta. Virke pitää tankata moneen kertaan ennen kuin ymmärtää, että kyse on välimerkkivirheestä ja sen jälkeen pystyy ehkä arvaamaan mitä ap siinä ajaa takaa.
Kolmannen virkkeen viittaukset ovat epäselviä. Mihin viitataan "sellaista"-sanalla? Edelliseen virkkeeseen tietysti. Mutta kun ei voi olla varma ymmärsikö sen oikein, niin tässähän ongelma vain laajenee. Ja mitä ap tarkoittaa sulkeutumisella? Mihin sillä viitataan? Se sana jää tuohon loppuun ihan yksin eikä yhdisty mihinkään eikä sovi koko aiempaan tarinaan. Kun viimeinen virke sitten on vielä hyvin niukkasanainen, niin lukija ei saa sieltäkään apua.
Kiitos analyysistä. Pyrin olemaan huolellisempi jatkossa. Toivottavasti kuitenkin edelliset kommenttini selvensivät tarpeeksi asiaa. Ap
Tunnistan ilmiön. Varmaan moni tulee ehdottamaan ulospäinsuuntautunutta, mutta oma kokemukseni ei tue sitä vaan asia tuskin liittyy siihen, suuntaan tai toiseen.