Lue keskustelun säännöt.
Olen päättänyt hylätä monogamian
23.01.2018 |
Olen aina ollut helppo ihastumaan ja tuntenut hyvin vähän mustasukkaisuutta. En ole koskaan osannut pitää toista ihmistä "omanani". En minä häntä omista, hän on kanssani omasta tahdostaan. Se, että rakastaa useampaa samaan aikaan tai osaa erottaa seksin ja tunteet, ovat minulle täysin mahdollisia.
Mielestäni rakkaus ei ole rajallinen resurssi, jota parisuhteessa annetaan vain yhdelle. Voit rakastaa samaan aikaan useampaa lasta tai ystävää, eikä se vähennä rakkauden määrää. Et voi sanoa, että minulla on nyt yksi lapsi, en voi rakastaa tuota toista. Monogamia on mielestäni osittain keinotekoista, siksi niin moni päätyy pettämään, ihastumaan ja rakastumaan toiseen. Ei se aina tarkoita, että rakkaus "vanhaan" olisi loppunut. Voit rakastaa romanttisessa mielessä useampaa ihmistä samaan aikaan, sillä jokaisen ihmisen kanssa teidän välillänne on kuitenkin yksilöllinen, omanlaisensa suhde. Yksikään suhde ei ole samanlainen, siksi rakkautta on mahdollista jakaa useammalle samanaikaisesti ilman, että menettää mitään.
Minä en enää aio harrastaa sarjamonogamiaa, eli yhden suhteen päättyessä siirryn seuraavaan. Minulle polyamoria on täysin mahdollinen ja luonteva ratkaisu. Kaikille se ei toki sovi - toiset tarvitsevat sen turvallisuuden tunteen, jonka monogaminen parisuhde tuo. Minä taas en koe, että polyamorinen suhde vähentäisi turvallisuutta. Mikäli miesystäväni ei enää halua olla kanssani, tulee sama päätös tehtyä, oli suhde monogaminen tai polyamorinen. Siksi monogamisuus luo mielestäni vain valheellista turvallisuudentunnetta.
Toivon, että yhteiskunta hyväksyisi elämäntapani. En vaadi oikeutta avioliittoon usean kanssa, vaan ennemminkin asenneilmapiirin muutosta. Minä olen polyamorinen omasta tahdostani, eikä se tee minusta mitenkään "rivompaa" ihmistä tai halvempaa naista, sillä tämä on erilaista kuin parinvaihto tai seksisuhteet. Minulla voi olla useita vakavia suhteita samanaikaisesti, ja tämä ajatus on yhteiskunnassamme lähes tuntematon.
En hylkää monogamiaa siksi, että haluaisin taistella yhteiskunnan normeja vastaan ja elää hippikommuunissa, vaan siksi, että minulle se tuntuu luonnolliselta. Uskon, että polyamoria ei kohta enää ole vain pienen vähemmistön juttu, vaan toivottavasti kohta aivan normaali vaihtoehto monogamisille suhteille.
Kommentit (20)
Olet varmaan aika nuori, kun tuommoiseen lähdet mukaan... Kyllä sinäkin vielä tahdot aviomiehen ja prinsessahäät, kaikki naiset haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä palstaa lukiessa voisi moni muukin miettiä samaa. Eipähän sitten tarvitsisi miettiä miehen hotellilaskuja tai rakastajattaren kohtaamista sukukokouksessa.
Olen samaa mieltä Ap:n kanssa siitä, että polyamoria voi toimia oikein hyvin, mutta uskon myös, että se sopii parhaiten lapsettomille ja keski-ikäisille, joiden lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Pienten lasten hoitaminen on sen verran rankkaa, ettei siinä oikein ehdi eikä jaksa pyörittää kovin monia mies- tai naissuhteita. Sitä paitsi polyamoria vaatii kaikilta osapuolilta kypsyyttä ja tasapainoista luonnetta, jotta ongelmat pystytään ratkaisemaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Se ei ole aina ihan helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä Ap:n kanssa siitä, että polyamoria voi toimia oikein hyvin, mutta uskon myös, että se sopii parhaiten lapsettomille ja keski-ikäisille, joiden lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Pienten lasten hoitaminen on sen verran rankkaa, ettei siinä oikein ehdi eikä jaksa pyörittää kovin monia mies- tai naissuhteita. Sitä paitsi polyamoria vaatii kaikilta osapuolilta kypsyyttä ja tasapainoista luonnetta, jotta ongelmat pystytään ratkaisemaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Se ei ole aina ihan helppoa.
Minulla ei ole vielä lapsia, mutta en usko, että lapset olisivat sinänsä este. Aikataulukysymyshän se olisi enemmän. En itse ainakaan ajatellut mahdollisten lasten syntyessä muuttuvani monogamiseksi. Deittailu varmasti vaikeutuisi, mutta jos ennen lasten syntymää olisi useampi vakava suhde, nämä tuskin päättyisivät lasten takia.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä Ap:n kanssa siitä, että polyamoria voi toimia oikein hyvin, mutta uskon myös, että se sopii parhaiten lapsettomille ja keski-ikäisille, joiden lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Pienten lasten hoitaminen on sen verran rankkaa, ettei siinä oikein ehdi eikä jaksa pyörittää kovin monia mies- tai naissuhteita. Sitä paitsi polyamoria vaatii kaikilta osapuolilta kypsyyttä ja tasapainoista luonnetta, jotta ongelmat pystytään ratkaisemaan kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Se ei ole aina ihan helppoa.
Minulla ei ole vielä lapsia, mutta en usko, että lapset olisivat sinänsä este. Aikataulukysymyshän se olisi enemmän. En itse ainakaan ajatellut mahdollisten lasten syntyessä muuttuvani monogamiseksi. Deittailu varmasti vaikeutuisi, mutta jos ennen lasten syntymää olisi useampi vakava suhde, nämä tuskin päättyisivät lasten takia.
AP
Äidin, isän ja lapsen kannalta ei ole aivan sama, kenen kanssa se lapsi on hankittu. Jos mies tietää, että lapsi on hänen omansa, hän on todennäköisesti valmis tekemään lapsen puolesta paljon enemmän kuin jos se olisi jonkun toisen miehen lapsi. Äidin ja lapsen elämän kannalta tällainen sitoutuminen on tärkeää, minkä vuoksi biologisesta isästä tulee todennäköisesti ykköskumppani ja muut kumppanit jäävät väistämättä sivuun.
Äitien omistushalu ja mustasukkaisuus johtuvat usein juuri siitä, että he haluavat lapsen isän jäävän pitämään huolta yhteisestä lapsesta, koska lapsi tarvitsee isäänsä ja äiti miestänsä. Siinä tilanteessa on aika vaikea ajatella polyamorisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pyydettiin kerran kakkoskumppaniksi miehelle, jonka vaimolla oli jo rakastaja. Vaimon rakastajakin oli naimisissa, mutta rakastajan oma vaimo oli tietämätön siitä, että hänen miehensä ja tämän kautta myös hän itse oli osa tällaista polyamorista verkkoa.
Kieltäydyin kohteliaasti kakkoskumppanin roolista, koska minulla ei olisi käytännössä ollut mitään oikeuksia: mies ja vaimo olivat tehneet avoimesta avioliitostaan kirjallisen sopimuksen, jonka mukaan kaikki viikonloput ja lomat pyhitetään heidän parisuhteelleen, ja jos jompikumpi on vaarassa rakastua toiseen kumppaniin, rakastuminen pitää jollakin tavoin estää, jottei se uhkaisi heidän parisuhdettaan. No niin, kuka nyt tuollaiseen haluaisi mennä mukaan!
Polyamorisessa suhdeverkossa myös kaikki taudit leviävät nopeasti, varsinkin kun mukana on sellaisia, jotka eivät tiedä koko kuviosta mitään.
Polyamorialla on kieltämättä omat hyvät puolensa, mutta loppujen lopuksi monogamia on paljon yksinkertaisempaa ja turvallisempaa!
Vierailija kirjoitti:
Minua pyydettiin kerran kakkoskumppaniksi miehelle, jonka vaimolla oli jo rakastaja. Vaimon rakastajakin oli naimisissa, mutta rakastajan oma vaimo oli tietämätön siitä, että hänen miehensä ja tämän kautta myös hän itse oli osa tällaista polyamorista verkkoa.
Kieltäydyin kohteliaasti kakkoskumppanin roolista, koska minulla ei olisi käytännössä ollut mitään oikeuksia: mies ja vaimo olivat tehneet avoimesta avioliitostaan kirjallisen sopimuksen, jonka mukaan kaikki viikonloput ja lomat pyhitetään heidän parisuhteelleen, ja jos jompikumpi on vaarassa rakastua toiseen kumppaniin, rakastuminen pitää jollakin tavoin estää, jottei se uhkaisi heidän parisuhdettaan. No niin, kuka nyt tuollaiseen haluaisi mennä mukaan!
Polyamorisessa suhdeverkossa myös kaikki taudit leviävät nopeasti, varsinkin kun mukana on sellaisia, jotka eivät tiedä koko kuviosta mitään.
Polyamorialla on kieltämättä omat hyvät puolensa, mutta loppujen lopuksi monogamia on paljon yksinkertaisempaa ja turvallisempaa!
Tuo ei kuulosta kovin polyamoriselta, vaan seksisuhteen etsimiseltä. Tuollaiset rakkauden kieltämiset ovat nimenomaan polyamoriaa vastaan - polyamoria sananakin tarkoittaa "useaa rakkautta". Sinun tapauksessasi kyse oli vaimon kyvyttömyydestä käsitellä omaa mustasukkaisuuttaan ja hänen pakonomainen tarpeensa asettaa "meidät ensimmäiseksi". Hän siis pelkäsi, että hänen miehensä hylkäisi hänet heti, jos mies rakastuu sinuun. Eikä muutenkaan kovin terveellä pohjalla heidän polyamoriansa, jos kerran vaimon rakastaja oikeastaan petti omaa vaimoaan. Polyamoria perustuu juuri avoimuudelle ja sille, että kaikki, joita suhteet koskettavat, ovat tästä tietoisia.
En näe, että monogamia itsessään olisi parantanut tilannetta. Se ehkä yksinkertaistaa asioita, onhan se yhteiskunnallisesti hyväksyttyä ja turvallista, koska meidät on kasvatettu niin uskomaan. Mutta nykyään hypitään vain suhteesta toiseen, onko se muka sen turvallisempaa? Se, että olet kumppanisi Elämää Suurempi Tosirakkaus, on ainakin avioerotilastojen mukaan hyvin epätodennäköistä. Minä uskon, että hyvin moni meistä on oikeasti luonteeltaan polyamorinen, ja jos osaa käsitellä kypsästi omat mustasukkaisuuden ja riittämättömyyden tunteensa, voi monisuhteet onnistua.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyh hyh, minkälainen lut-ka olet. En edes sylkäisisi päällesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva että olet löytänyt itsesi, ap, ja onnea matkaan!
Polypiirejä pitkään sivusta seuranneena, teidän elämäntavassanne on paljon kadehdittavaa. Eikä vähiten se, että polyys vetää puoleensa nuoria, ennakkoluulottomia, ihania ihmisiä ja polykulttuuri aktiivisesti tukee ja korostaa parisuhteiden ja tunne-elämän perustaitoja. Monia olisin mielelläni vienyt mukanani monouteen, mutta en sentään koskaan ruvennut teeskentelemään olevani muuta kuin olen. Se ei olisi johtanut mihinkään hyvään.
Pieni varoituksen sana kuitenkin: ymmärrät varmaan miksi ne piirit ovat todella antoisia puitteita kaikenlaisten sosiopaattisten hyväksikäyttäjien ja pervojen toiminnalle ja vetävät oikein noita puoleensa. Kannattaa puskaradiosta kysellä uusien tuttavuuksien perään, että miten niiden aiemmat suhteet on menneet ja millaista on nykyisissä. Erityisen tarkka kannattaa olla sellaisten tyyppien kohdalla, jotka ovat saaneet monokumppaninsa painostettua ryhtymään kanssaan polyiksi. Pidä aina rajoistasi kiinni.
Paljon rakkautta!
Onko sinulla vielä kokemusta polygamiasta? Tai monogamiasta(kaan)? Sikäli teoreettiselta mietiskelysi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla vielä kokemusta polygamiasta? Tai monogamiasta(kaan)? Sikäli teoreettiselta mietiskelysi vaikuttaa.
Polygamiasta ei ole kokemusta, sillä minulla ei ole useampaa aviomiestä :D
Mutta tällä hetkellä olen polyamorisessa suhteessa. Minulla on poikaystävä ja yksi kevyempi seksisuhde. Poikaystäväni taas on taholtaan naimisissa, ja hänen vaimonsa on täysin tietoinen minusta. Olen tavannut hänen vaimonsa useasti ja tulemme erittäin hyvin toimeen.
AP
Minuakin kiinnostaa, Ap, miten käytännössä elät tai aiot elää monisuhteisena. Haluaisitko kertoa vähän enemmän?
Oma kokemukseni on se, että polyamoriassa on aina joku, joka ei nauti siitä yhtä paljon kuin muut, tai jopa kärsii siitä.
Tapasin kerran erään miehen, joka oli tehnyt saman ratkaisun kuin sinä. Hän oli teoriassa monisuhteinen, mutta käytännössä hänellä ei ollut yhtään ainoaa suhdetta. Ehkäpä niitä tuli sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas ymmärrän täysin polygamian,ja olen pitkään itsekin miettinyt sitä vaihtoehtona.Olemista nk kakkosvaimo.Jenkkilässä ja jopa Englannissa jossa oon asunut,se on yleisempää ja vielä ihan ei-muslimipiireissä.Ehkäpä tulevaisuus muuttaa katsantokantaa täällä Pohjolassakin.
Eipä se minullekaan ole sopinut. En pysty ikuiseen uskollisuuteen vain yhtä ihmistä kohtaan. Ikävä kyllä sellaisen miehen löytäminen, jolle kävisi avoin suhde, on kuin etsisi valkoista hirveä. Nykyään olen naimisissa ja pidän rakastajaa (sama jo vuosia).
Minua arveluttaa polyamoriassa se, että siinä pitää harrastaa turvaseksiä tai sitten ottaa riskejä, joilla saattaa olla ikäviä seurauksia koko porukalle. Turvaseksi taas ei ole yhtä mukavaa kuin sellainen seksi, jossa ei tarvitse varoa tartuntoja. Miten sinä olet ratkaissut tämän ongelman, Ap?
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa, Ap, miten käytännössä elät tai aiot elää monisuhteisena. Haluaisitko kertoa vähän enemmän?
Oma kokemukseni on se, että polyamoriassa on aina joku, joka ei nauti siitä yhtä paljon kuin muut, tai jopa kärsii siitä.
Tapasin kerran erään miehen, joka oli tehnyt saman ratkaisun kuin sinä. Hän oli teoriassa monisuhteinen, mutta käytännössä hänellä ei ollut yhtään ainoaa suhdetta. Ehkäpä niitä tuli sitten myöhemmin.
Haluaisin toki elämääni ihmisen, jonka kanssa perustaisin perheen. Mutta haluaisin poikaystäväni olevan myös osa tulevaisuuttani ja näkevän tulevat lapseni, joten toivon tulevan kumppanini olevan myös poly. Lapset haluaisin tehdä saman miehen kanssa ja muutenkin jakaa elämäni, talouteni ja arkeni lasteni biologisen isän kanssa. Mutta sitten meillä saisi olla myös muita vakavia suhteita, kuten minulla poikaystäväni. Tämä olisi minulle sopivin polyamorian muoto.
Kun aloin seurustella poikaystäväni kanssa, olin kyllä tietoinen siitä, mihin olen ryhtymässä. Jos koen itseni vähääkään onnettomaksi, pistän kyllä homman poikki.
Mutta se ihminen, jonka kanssa haluat perustaa perheen, ei voi olla nykyinen poikaystäväsi? Koska hänen vaimonsa ei hyväksyisi sitä? Eli periaatteessa teidän suhteessanne on samanlaisia rajoituksia kuin yllä kuvatussa tapauksessa? Vaimo voi siis kuitenkin asettaa rajoituksia sille, miten pitkälle sinun suhteesi hänen miehensä kanssa etenee?
Vierailija kirjoitti:
Minua arveluttaa polyamoriassa se, että siinä pitää harrastaa turvaseksiä tai sitten ottaa riskejä, joilla saattaa olla ikäviä seurauksia koko porukalle. Turvaseksi taas ei ole yhtä mukavaa kuin sellainen seksi, jossa ei tarvitse varoa tartuntoja. Miten sinä olet ratkaissut tämän ongelman, Ap?
En ole ap, mutta meillä käytetään joka tapauksessa kondomia, koska minulle ei sovi hormoniehkäisy. Avoimessa polysuhteessa olemme eläneet noin neljä vuotta. Ei ole eikä tule lapsia, ikää vajaa neljäkymmentä.
Aha.