Kun ei ole 10 vuoteen ollut tekemisissä ihmisten kanssa, paitsi oman perheen, niin on kauhean vaikea päästä työelämään
En osaa olla enää ihmisten kanssa. Olen tosi sosiaalinen, mutta nyt yli 10v erakko elämä on tehnyt suorastaan ihmisaran.
Työkkärin sivut on täynnä vain myyntityötä, varainhankintaa ym. mutta miten tällainen mitään sellaista työtä tekee?? En voisi kuvitellakaan itseäni soittelemassa ihmisille ja firmoille.
Monta muutakin paikkaa mennyt ohi, kun olen ajatellut, että en osaa enää olla ihmisten kanssa, joten ei minusta tuohonkaan työhön olisi.
Vaikeaa, kun tiedän, että kaikki muuttuisi jos vain johonkin työhön pääsisi ja sitä kautta taas oppisi kohtaamaan vieraat ihmiset, mutta en näytä edes saavan mitään, kun tämä "kankeus" heijastuu kilometrien päähän.
Ja se h*lvetin aktiivimallikin hönkäilee niskassa. Kauhea stressi tästä työttömyydestä!
Mulla sama ongelma. Olen nyt ottanut tavoitteeksi joka viikko tehdä jalkautumisia 1-2 julkiseen paikkaan. Ihan vain menen vaikka ostoskeskukseen, jossa on muita ihmisiä tai kirjastoon jne. Ehkä se siitä lähtee. Yritän totutella muiden ihmisten läsnäoloon ja ääniin ja välillähän sitten tulee vaihdettua sananen, jos täytyy asioida kassalla tai kysyä neuvoa. Mutta kyllähän se itsestä tuntuu siltä, että minusta paistaa epänormaalius läpi kun vähänkin juttelen jollekulle. Toivon, että näin ei ole eikä ihmiset niin oikeasti ajattele. Toivon, että se sisäinen ahdistus ei näy selvästi ulospäin.