Lue keskustelun säännöt.
Voiko uhkaavaa käytöstään pyytää anteeksi?
23.01.2018 |
Pitkä tarina, jota en jaksa nyt kertoa, mutta usein kun mies riitelee poikamme 14 v kanssa, niin hän sanoo sellaisia asioita, joita joutuu pyytämään jälkeenpäin anteeksi. Tässä tarkoitan nyt jotain muuta kuin uhkauksia.
Silloin tällöin mies on käyttäytynyt poikaa kohtaan uhkaavasti, kuten eilen. Eilen pakotti pojan uhkaavasti käyttäytyen sanomaan erään asian, mitä poika ei varmasti uskaltanut totuudenmukaisesti sanoa isänsä käytöksen vuoksi. Meni aggressiivisen oloisesti ja omaa raivoen kiehuten poikaa lähelle ja tivasi poja sanoja. En tiedä tekisikö koskaan mitään eikä sillä pitäisi ollakaan väliä.
Aamulla otin puheeksi uhkaavan käytöksen, mies ei kieltänyt, mutta syyksi sanoi kun poika oli häntä sanoillaan loukannut. Mikään ei mielestäni oikeuta käyttäytymään lastaan kohtaan noin. Minusta vähän vaikuttaa, että mies ei ymmärrä että tuo on oikeasti väkivaltaa. Siinähän aikuinen käyttää lastaan kohtaan valtaa. Lapsi on täysin aikuisen armoilla ja voi vaan ennustaa mitä vanhempansa tekee.
Saa nähdä pyytääkö mies anteeksi ja miten tuollaista voi edes pyytää?
Kommentit (44)
Pojan päätä olisi siis ilmeisesti pitänyt silittää, kun poika suoltaa loukkauksia isäänsä kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vakavalta. Ei lasta kohtaan saa noin käyttäytyä. En usko uhkailun anteeksipyyntöön. Koska uhkailua ei edes syntyisi, jos sitä ymmärtäisi pyytää antteksi. Siis sama mekanismi, joka synnyttää uhkailun mitätöi täysin sen, että siitä olisi pahoillaan.
Miehesi kuulostaa samanlaiselta kuin minun äitini, eli keksii pojan päähän vihaa, kieroilua, pahuutta, ilkeyttä jne, jota siellä ei ole, ja sitten rankaisee siitä, vaikka rehellisempi tunne olisi pelkästään vain viha lasta kohtaan, joka on tunteena oikeutettu, mutta ei tekoina. Mies tarttisi apua.
Jos ei saa ja jatkaa tuota, poika tarvitsee apua, mutta ei ehkä koskaan tule sitä saamaan. Siis tarkoitan, että asiatsatuttavat poikaa niin pahasti, että mene rikki niin, ettei enää tervehdy. Vähän kuten minulle kävi. Tai olen terveyhtymässä ehkä vihdoin sitkeän, järkyttävän pitkän avunhaun jälkeen.
Jos ette saa tilannetta muuten ratkaistuksi, niin tiedoksi tulevaisuuteen, poika tarvitsee narsimista kärsineen uhrin terapiaa, muut ainakin ovat sitten ajanhukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksipyyntö ei korjaa asiaa. Sanottuja asioita ei mikään pyyhi pois. Ne jää lapsen mieleen. Kannattaa erota tuommoista uhkailijasta ja pitää kaukana lapsista. Aikuisen ihmisen on pystyttävä itsensä hillitsemään.
Niin minä en edes tiedä missä vika on. Ainakin yksi on vika siinä että mies ei näe lasta lapsena.
Sitten välillä tuntuu että mies ei osaa tavallaan meidän parisuhteen ongelmia pitää omassaan lokerossaan vaan niiden antaa vaikuttaa pojan ja itsensä suhteeseen. En ole aivan varma olisiko tuollaista käytöstä lasta kohtaan, jos emme eläisi yhdessä. Tuntuu vähän että ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pojan päätä olisi siis ilmeisesti pitänyt silittää, kun poika suoltaa loukkauksia isäänsä kohtaan?
Meillä on siitä vain miehen kokemus tunnetasolta. Aikuinen saatta pitää jopa lapsen seksuaalisuutta loukkaavana asiana, tai ihan mitä tahansa asiaa, johon lapsi on oikeutettu, mutta joka on vanhemmassa kohtana jollain lailla kipeä.
Aloittajan suhtautumisesta johtuen en usko, että vika on siis yhtään lapsessa, vaan se on kokonaan aikuisessa miehessä. Joka on jäänyt lapsen tasolle, eikä hallitse itseeän eikä varsinkaan tunteitaan. Hyi yök. Olette varmaan kaksi samanlaista pskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksipyyntö ei korjaa asiaa. Sanottuja asioita ei mikään pyyhi pois. Ne jää lapsen mieleen. Kannattaa erota tuommoista uhkailijasta ja pitää kaukana lapsista. Aikuisen ihmisen on pystyttävä itsensä hillitsemään.
Niin minä en edes tiedä missä vika on. Ainakin yksi on vika siinä että mies ei näe lasta lapsena.
Sitten välillä tuntuu että mies ei osaa tavallaan meidän parisuhteen ongelmia pitää omassaan lokerossaan vaan niiden antaa vaikuttaa pojan ja itsensä suhteeseen. En ole aivan varma olisiko tuollaista käytöstä lasta kohtaan, jos emme eläisi yhdessä. Tuntuu vähän että ei.
Ap
Touché. Mäkin suhtauduin noin, kun mun äiti on vaurioittanut minua. Siis minun kokemat miehen "mokat" joista tuli erimielisyyttä ja paha olo aina jotenkin kaatuivat lapsiin. Tai kissoihin. Mutta minä tajusinkin muuttaa erilleen ja antaa miehen hoitaa lapsia.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ehkä paikallaan kuulla miehenkin puoli tästä tapauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi ehkä paikallaan kuulla miehenkin puoli tästä tapauksesta.
Poikaa se ei auta yhtään vaikka kuuntelisimmekin aikuisen miehen tilitystä siitä, miksi kiusaa poikaansa.
Voihan sitä pyytää anteeksi - ja pitääkin, mutta tehtyä ei pelkillä sanoilla korjata, vaan se vaatii tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on vaikeaa koska käytöksen voi kieltää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi uhkaavaa käytöstä pyytää anteeksi, ihan kuin mitä tahansa väärää ja loukkaavaa tekoa. Se ei kuitenkaan tässä kohtaa riitä, koska uhkaavan käytöksen olisi myös loputtava. Tämä ei kuitenkaan kuulosta todennäköiseltä, koska käytös on ollut toistuvaa ja koska mies puolustelee toimintaansa. Lapsella ei myöskään ole velvollisuutta antaa anteeksi vanhemmalle, joka on käyttäytynyt häntä kohtaan uhkaavasti.
Tuo miehen käytös on lasta kohtaan todella vahingollista. Sitä voi olla tässä kohtaa vaikea mieltää, jos elää tilanteen keskellä ja on siihen ikään kuin tottunut, mutta seuraukset saattavat tulla lapselle vasta vuosien päästä, aikuisena. Se on täysin kohtuutonta.
En jäisi odottelemaan miehen muutosta miehen toiminnassa, vaan laittaisin lusikat jakoon. Lapsella on oikeus elää turvallisessa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Pojan päätä olisi siis ilmeisesti pitänyt silittää, kun poika suoltaa loukkauksia isäänsä kohtaan?
Isä on aikuinen ja hänen pitää osata käyttäytyä aikuisen tavoin vaikka teini kuinka ärsyttäisi. Ei kannata mennä tunteella tilanteeseen vaan pysyä rauhallisena, rauhoittaa tilanne ja sitten keskustella rauhallisesti. Näin nuori oppii myös käyttäytymään ja useimmiten pyytää ihan itse anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ehkä paikallaan kuulla miehenkin puoli tästä tapauksesta.
Poikaa se ei auta yhtään vaikka kuuntelisimmekin aikuisen miehen tilitystä siitä, miksi kiusaa poikaansa.
Ehkäpä hän ei todellisuudessa kiusaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ehkä paikallaan kuulla miehenkin puoli tästä tapauksesta.
Poikaa se ei auta yhtään vaikka kuuntelisimmekin aikuisen miehen tilitystä siitä, miksi kiusaa poikaansa.
Ehkäpä hän ei todellisuudessa kiusaakaan.
Niin no uhkaava käytös onkin tosiaan ennemminkin henkistä väkivaltaa, eli paljon pahempaa. Poikaapa ei yhtään kasvata eikä auta isin selitykset siitä, miksi käyttää lasta kohtaan henkistä väkivaltaa.
Tarvitsen vahvistusta eroon, mies kieltää kuitenkin tekonsa merkityksen.
Satunnaisia nuo on kuitenkin. Kerran pari vuodessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ehkä paikallaan kuulla miehenkin puoli tästä tapauksesta.
Poikaa se ei auta yhtään vaikka kuuntelisimmekin aikuisen miehen tilitystä siitä, miksi kiusaa poikaansa.
Ehkäpä hän ei todellisuudessa kiusaakaan.
Mikä motiivi sulla on kirjoitella tänne tällaista? Eihän tilanne koske sua millään lailla. Jos sä et ole lapsiasi uhkaileva kotikiusaaja, niin ei sun tarvitse ottaa tästä itseesi. Ap pyytää apua tilanteeseen, joka ainakin mua äitinä ahdistaisi suuresti. Jos et voi tukea ap:ta niin älä kirjoita tähän ketjuun mitään.
Kannattaako pojan kanssa asiasta jutella, jos ei itse ota esille?
Isänsä ei välttämättä pyydä anteeksi. En viitsi aikuiselta ihmiseltä tätä pyytääkään. Ennen olen kyllä pyytänyt.
Ap
Anteeksipyyntö ei korjaa asiaa. Sanottuja asioita ei mikään pyyhi pois. Ne jää lapsen mieleen. Kannattaa erota tuommoista uhkailijasta ja pitää kaukana lapsista. Aikuisen ihmisen on pystyttävä itsensä hillitsemään.