Onko muita joita toruttiin jos itki lapsena?
Minua toruttiin, remmottiin ja laitettiin jäähylle aina jos satuin itkemään. Jos en suostunut menemään vapaaehtoisesti, niin raahattiin kädesti. Itse koin tuon lapsena kauhean kiusalliseksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Toivon ettei kukaan lapsi ikinä joutuisi samanlaiseen kohteluun itkemisen takia.
Kommentit (7)
No siis en olisi voinut tehdä mitään, millä olisin saanut vanhemmat niin raivon valtaan kuin itkemällä.
Se oli maailmankaikkeuden hirvein rikos. Itkeminen.
Toruttiin vain kovaäänisestä ja muita häiritsevästä turhasta parkumisesta. Äidin syliin sai mennä kyllä itkemään surullisia asioita ja juttelemaan. Eli se itkeminen ei ollut kyllä mikään rikos, rääkyminen on ärsyttävää jos nyt ei ole satuttanut itseään pahasti tms.
Täällä bingo! Meillä huokailtiin syyllistävästi ja puhuttiin aina, miten noloa on itkeskellä julkisesti jne. Aina hävetti hirveästi, jos itketti, oli se sitten kivusta, surusta tai vaikka ilostakin.
Näin aikuisena itken edelleen helposti (näen liikuttavan elokuvan, saan kehuvan kirjeen, kuulen koskettavaa musiikkia..) ja olen sinut sen asian kanssa, mutta ventovieraiden ja uusien tuttavuuksien keskellä itkeminen nostaa heti häpeän pintaan. Itse kannustan ihmisiä itkemään huoletta, tunteitaan saa ilmaista! Kaipa sitä olisi itkemättä jos osaisi, mutta kun en osaa niin annan tulla vaan :D
Juu ja nauramisesta myös. "Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta."
Suomi on kulmä ja katu maa, täällä tunteittensa näyttämienen on pahasta.
Minulle sanottiin aina että jos et lopeta itkemistä niin sitten itket ja lopetat.
Ei toruttu, mutta silti koin ettei ollut sallittua itkeä. Muutenkin helposti tuli sellainen olo, että syyllistettiin jos vähänkään vaikka kiukutti. Eipä niitä negatiivisia tunteita sitten uskaltanut oikein näyttää, omaan huoneeseen itkemään jos paha paikka tuli.