Voiko lääketieteelliseen päästä ilman kemiaa ja fysiikkaa?

Pitää osata kemia, fysiikka ja biologia.

Vierailija kirjoitti:

Pitää osata kemia, fysiikka ja biologia.

Juuri niin, ja sillähän ei tietenkään ole  väliä onko oppinut nämä koulussa vai vapaa-ajalla.

Ilman kemian, fysiikan ja biologian erittäin hyvää osaamista on turha kuvitellakaan yhteenkään Suomen lääkiksistä sen nykyisen pääsykoeformaatin puolesta. Joskin lääkis löytyy myös Viron tartosta jonne helpompi päästä

Jos opiskelee kurssit itsenäisesti pääsykoetta varten ja hallitsee ne, voi päästä. Jos ei hallitse, ei voi.

Ei voi päästä. Jos se edes haihattelee näin tyhmiä, ei sillä ole älyä sinne muutenkaan. Suosittelen lähärin ammattia lämpimästi.

Lääkikseen voi päästä, vaikkei ole opiskellut noita aineita koulussa. Se, että on opiskellut noita, ei ole mikään tae lääkikseen pääsystä.

Fysiikka, kemia ja bilsa nimittäin tarvitsee ihan oikeasti osata. Jos on älliä ja motivaatiota, ne opiskelee kyllä itse vapaa-ajallakin. Kummityttöni pääsi viime vuonna lääkikseen, opiskeli fysiikan ja kemian lukion jälkeen itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos opiskelee kurssit itsenäisesti pääsykoetta varten ja hallitsee ne, voi päästä. Jos ei hallitse, ei voi.

Käytännössä siis lukea kemiaa ja fysiikkaa kunnes tuntuu siltä, että pää räjähtää...

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on puhunut haluavansa lääkikseen tässä viime aikoina. On nyt lukiossa, ei ole lukenut kemiaa, fysiikkaa eikä pitkää matikkaakaan, biologiaa on käyny joitakin valinnaisia kursseja. Voikohan tuollaisella taustalla lääketieteelliseen päästä vai pitäisikö ehkä kannustaa miettimään muita vaihtoehtoja?

Hyvin epättodennäköistä on, että pääsisi. Sinänsä ei ole väljä, että mistä tarvittavat tiedot fysiikasta, kemiasta jne hankkii, mutta lukiossa niiden opettelu ja opiskelu on usein enemmän kuin suotavaa. Mutta, jos on kiinnostus herännyt ja valmis tekemään kovasti töitä, niin sitten; todennäköisesti  hakukertoja joutuu tekemään useita.. Mutta mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään oman unelmansa ja haaveensa eteen.

Sanompa vielä senkin ettei pidä mennä luulemaan ja kuvittelemaan mm., että kun tarpeeksi hyvällä (kalliille) valmennuskurssille menee, niin siellä kaadettaisiin muutamassa vikkossa kaikki se aines kerralla päähän, jonka omaksumiseen ja opetteluun osa on käyttänyt moninkertaisen ajan. Toki valmennuskurssista voi olla apua ja tukea, mutta suoranaisia ihmeitä, niissä tapahtuu erittäin harvoin. 

Epätodennäköistähän se lääkikseen pääseminen on sellaisillakin, jotka ovat lukeneet fykebiä lukiossa. Suomen lääkikseen, siis. Esim. Ruotsiin pääsee jo paljon helpommin, toki hyvää kielitaitoa tarvitaan sitten siellä.

AP, ei kannata sitten ottaa näitä av:n vastauksia kovin vakavasti, eihän tuo mitään haihattelua ole. Itse toki tunnet lapsesi ja osaat arvioida, onko lääkikseen hakemista mietitty tosissaan vai onko tämä joku Greyn anatomian tms. innoittama juttu.

Tunnen sellaisia, jotka ovat halunneet tai pikemminkin "halunneet" (=isä käskenyt) lääkikseen jo yläkoulusta, lukeneet sitten fysiikkaa, kemiaa ja pitkää matikkaa lukiossa vähän sinne päin saaden yo-kirjoituksista jotain B-C -osastoa. Eivätpä ole lääkiksen ovet auenneet näille sankareille. 

Uskokaa tai älkää, mutta lääkikseen sisäänpääsy vaatii matemaattista lahjakkuutta pitkän matikan oppimäärän verran tai vähintään hyvän rutiinin matematiikan soveltavista tehtävistä. Ilman matematiikkataustaa on erittäin vaikeaa kerätä pääsykokeessa pisteitä niistä soveltavista fysiikan tehtävistä. Monet sisäänpäässeet kaverini minä mukaan lukien olemme aina olleet vahvoja matemaattisissa aineissa. "Luenpa nyt vähän biologiaa ja laskenpa vähän kemian perustehtäviä" -asenteella ei pitkälle pötkitä

Netistä löytyy aikaisempien vuosien pääsykoekysymykset. Ne kannattaa sieltä katsoa ja pohtia, mikä on tämänhetkinen osaamisen taso.

No ei tule pääsemään. Onhan poikkeusyksilöitä, jotka opettelee aikuisena kaiken ja pääse sisään, mutta käytännössä siihen  yltää ehkä promille hakijoista. Muutaman tällaisen tiedän, toinen pääsi oikikseen amiksen jälkeen ja toinen lääkikseen sh-opiston jälkeen.  Kummallakin ei ollut älyssä vika, mutta nuoruuden ongelmien takia eivät käyneet lukiotakaan nuorena. Mutta tietty realismi kannattaa pitää mielessä, on erittäin epätodennäköistä, että pääsisi vaikka miten alkaisi opiskella. Suuri osa ihmisistä on peruspulliaisia ja muilla on niin suuri etumatka ettei se riitä. Aineistokoe karsii sitten muuten vaan tyhmät pois. Todennäköisesti ei tule pääsemään edes kätilölinjalle saati ensihoitajaksi, hyvällä lykyllä sh-opintoihin. Niihinkin pääsee vain osa.

T: opo

Lääkikseen pääsy on vaikeaa suurimmalle osalle, vaikka olis fykebi lukiossa ahkerasti opiskellu. Mukana on myös tuuriakin.

Itse opiskelin kaikki nuo lukion jälkeen, ei ollu vaikeeta koska matikassa oon hyvä (ka 10 ja L kirjotin) ja vaikka kävinkin nuo kaikki kirjottamassa myös lukion jälkeen ku aattelin pääseväni yhteispisteillä sisään, ja sain kaikista L, niin pääsin sisään vasta kolmannella yrittämällä. En tiedä missä "vika", hallitsin aineet hyvin, mutta pääsykokeet vaan olivat niin vittumaisesti tehty ett hilkulla meni ett olisin joutunu vielä neljättäki kertaa yrittämään. Ja voi olla että en ees olis päässy sillo sisään, jos olis käyny huono tuuri.

Vika saatto tietty olla siinä, että mulla on tapana pohtia kaikkee tosi syvällisesti, ja varmaa pääsykokeessaki mietin liian monimutkasesti kaikki kyssät. Mutt ne helvetin monivalinnat, jossa on monta oikeaa vaihtoehtoa, mutta vain yksi on paras...

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, mutta lääkikseen sisäänpääsy vaatii matemaattista lahjakkuutta pitkän matikan oppimäärän verran tai vähintään hyvän rutiinin matematiikan soveltavista tehtävistä. Ilman matematiikkataustaa on erittäin vaikeaa kerätä pääsykokeessa pisteitä niistä soveltavista fysiikan tehtävistä. Monet sisäänpäässeet kaverini minä mukaan lukien olemme aina olleet vahvoja matemaattisissa aineissa. "Luenpa nyt vähän biologiaa ja laskenpa vähän kemian perustehtäviä" -asenteella ei pitkälle pötkitä

Ilman muuta vaatii matemaattista lahjakkuutta, mutta kyllä sitä lahjakkuutta voi löytyä myös lyhyen matikan käyneiltä (harvemmin toki). Pitkässä matematiikassakin voi sitten taas pärjätä ihan ok, vaikka matemaattinen analyyttinen ajattelukyky puuttuisikin. Fysiikan soveltavissa tehtävissä nimenomaan se on tärkeä taito, täytyy ihan oikeasti ymmärtää niitä matikan juttuja - ulkoa opettelu ei riitä. 

Meillä on tytölle tullun lääkishaaveita vasta lukiossa, käy IB-lukiota, eli ainekombon valinta on haastavampaa (rajoitettu määrä aineita, pitäisi jo ekalla osata suuntautua "lääkislinjalle" eli valita hieman poikkeava ainekombo). Valitsi extra-pitkän matematiikan (laajempi kuin kansallisen pitkä matematiikka), laajan kemian ja bilsan, mutta jätti fysiikan pois kun halusi siihen psykologian. Nyt on sitten hiukan harmitellut asiaa. Yläkoulussa fysiikka oli 10 ja noi muut matemaattis-luonnontieteelliset on kanssa 10 pintaan, myös extended math

Ajatus on kyllä ensisijaisesti lähteä muutenkin ulkomaille opiskelemaan, mutta Suomikin tietty mukana suunnitelmissa. Enkä edes tiedä onko se lääkis lopulta se juttu. Voi olla ettei ole. 

Mutta lähinnä ap:lle, voi olla hankalaa noilla taustoilla, mutta jos on matemaattisesti lahjakas, niin miksikäs ei.

On kaunista ajatella, että aina voi päästä. Koska se ei ole niin. Noilla lukioikäisillä ei yleensä ole mitään tajua mikä pitää olla osaamisen taso, oli kyse sitten kauppakorkeasta tai mistä tahansa opiskelupaikasta, jossa on pääsykoe. Halutaan yrittää ja puhutaan pääsykokeista, mutta niiden eteen tehdään hyvin vähän. Ei se riitä tavalliselle nuorelle, joka ei ole huippuälykäs. Todella älykkäiden ja lukion tiedot täydellisesti hallitsevienkin pitää panostaa ja opetella kunnolla kaikki kirjat. Niistäkään ei kaikki pääse, koska eivät tajua ettei se lukio-osaamisen taso enää tuokaan niitä täysiä pisteitä eikä viittaaminen  enää autakaan.  Kyllähän sinne aina joku keskivertokin pääsee, mutta nämä ovat usein oppimiskyvyltään kuitenkin hyviä yksilöitä, vaikka eivät ole lukiossa panostaneet ja sen takia pärjänneet.  Ihan järjetön trendi esimerkiksi se, että pyritään neljä kertaa kauppikseen eikä päästä sisään ja sitten kuitenkin päädytään  sinne Haaga-Helian tradenomilinjalle kun ikääkin on jo.. 

Näin yliopistossa opettavana voin sanoa, että hankalaa tulee olemaan. Mutta ei mahdotonta. Lukion tiedothan voi opiskella vaikka iltalukiossa myöhemmin. Luonnontieteellisillä ja teknisillä aloilla kuitenkin on nykyään opiskelijoita, joilla on aivan uskomattoman surkea taso näissä aineissa, ja kuitenkin ollaan  puolella, joka jo jonkun verran karsii porukkaa pois. Eli luulisi, että sinne ei hakeudu ihmiset, joita ei ala yhtään kiinnostaisi.  Ja kuitenkin sielläkin joukossa on ihmisiä, joilla on perusasiat ja peruskoulun oppimäärä hakusessa ja siltikin ovat päässeet sisään. Alaa en kerro. Eli suurin osa opiskelijoista on ihan taviksia, joiden taso ei päätä todellakaan huimaa. Sitten on erikseen nämä hyvät opiskelijat, joita on kuitenkin vähemmistö.

Taso on laskenut kuin lehmän häntä ja tämä  on yleisesti tiedossa oleva fakta. Nythän aletaan helpottamaan esim. graduja, jotta saadaan nämä ihmiset valmistumaan. Nämä, joiden ei pitäisi edes olla koko paikassa eli yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi päästä. Jos se edes haihattelee näin tyhmiä, ei sillä ole älyä sinne muutenkaan. Suosittelen lähärin ammattia lämpimästi.

Olipas taas kannustava kommentti! - Mitä tekemistä on lähihoitaja koulutuksella ja lääkiksessä opiskelulla?

Pitääkö kaikkien lääkikseen haluavien tai sinne pääsystä haaveilevien aloittaa unelmointinsa viimeisttän kolmevuotiaana, vai milloin on viimeinen hetki aloittaa haaveilu? - Itse näet uskon, että jos osaa haaveilla lääkikseen pääsystä, niin silloin on myös mahdollista sinne päästä.

Toki tämä ei tule tai tapahdu ilmaiseksi saati toteudu ilman vaivannäköä ja työtä ja vielä lisää työntekemistä monelta sinne haluavalta. Mutta kyllä suurin osa lääkikseen päässeistä on kuitenkin (suunnilleen) ihan tavallisia kuolevaisia ihmisiä kuin muutkin.

Toki realiteetit kannattaa huomioida, mutta tyhjän saa usein pyytämättäkin. Mutta omasta kiinnostuksest ja halusta se läjhtee. - Jonka jälkeen kyse on lähinnä siitä, kuinka paljon on valmis tekemään töitä päämääränsä eteen. Kyllä esimerkiksi tai myös lääkiksessä aloittaa (lähes) vuosittain heitä, joilla on pohjalla mm. sairaanhoitajan tutkinto.  Käytännössä tämä tarkoittaa, että jostain he ovat joutuneet opettelemaan ja opiskelemaan mahd. aivan alusta sen, minkä osa suoraan lukiosta lääkikseen menevät opiskelevat (tai opiskelivat) "jo" lukiossa, ilman sairaanhoito-opintoihin hakeutumista.

Eli jollain tavoin omaksumaan ne määrät (pitkää)matikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja bilsaa joka siis vastaa ao kurssien vähintään hyvää hallintaa lukiossa) ja, jotka vaaditaan osattavaksi, jotta voi saavuttaa opisklupaikan lääkiksessä.

- Sinänsä lääkikseen pääsy ei vaadi lainkaan sitä, että on kirjoittanut ylioppilaaksi. - Eli jos nyt vaikka ammattikoulutsta valmistunut sähköasentaja tai lähihoitaja (tai muu yleinen korkeakoulu/ yliopisto-opiskelu kelpoisuus) saa päähänsä pyrkiä lääkikseen, niin se on aivan mahdollista. Mutta kuten sanottu on edellä mainitut oppiainet, jotka nyt täytyy vain halllita "riittävän hyvin", että paikka saattaisi aueta    

Vierailija kirjoitti:

No ei tule pääsemään. Onhan poikkeusyksilöitä, jotka opettelee aikuisena kaiken ja pääse sisään, mutta käytännössä siihen  yltää ehkä promille hakijoista. Muutaman tällaisen tiedän, toinen pääsi oikikseen amiksen jälkeen ja toinen lääkikseen sh-opiston jälkeen.  Kummallakin ei ollut älyssä vika, mutta nuoruuden ongelmien takia eivät käyneet lukiotakaan nuorena. Mutta tietty realismi kannattaa pitää mielessä, on erittäin epätodennäköistä, että pääsisi vaikka miten alkaisi opiskella. Suuri osa ihmisistä on peruspulliaisia ja muilla on niin suuri etumatka ettei se riitä. Aineistokoe karsii sitten muuten vaan tyhmät pois. Todennäköisesti ei tule pääsemään edes kätilölinjalle saati ensihoitajaksi, hyvällä lykyllä sh-opintoihin. Niihinkin pääsee vain osa.

T: opo

Kyllä sitä opolta toivoisi kannustavampaa otetta, eikä vähättelyä... 

Opo voi täällä olla realisti. Oppilaille pitää sitten näyttää toisenlaista puolta vaikka hauissa ei olisi mitään järkeä.