Ei odotettu raskaus.

Olisiko teillä hetki aikaa puhua raskaudesta, semmoisesta jota ei lääkärin mukaan olisi koskaan pitänyt tapahtua?

Taustasta hieman, että yritettiin miehen kanssa lasta vajaa 3-vuotta, ja lopulta aloitimme lapsettomuustutkimukset. Täältä tuli tuomio, että minulla johtimet tukossa ja ovulaatio ei toimi kuten pitäisi, ja lääkäri sanoi suoraan, että luomuna en raskaudu. Tueksi oltaisiin tarvittu liuta hoitoja, ja budjetoinnin jälkeen tajusimme, että ei meillä ole tähän varaa.

Luovuimme siis vauva haaveista (asennoiduimme ja opimme elämään sen kanssa, että tyydytään naapurin vauvan ihasteluun), ja teimme elämässä sen mukaisia ratkaisuja: minä aloitin pitkään haaveilemani opinnot, muutimme pienempään ja samalla halvempaan asuntoon, jotta samalla säästäminen oman asunnon käsirahaan onnistuisi.

Lauantaina aloin ihmetellä, että missä kuukautiseni viipyvät, ja päätin tehdä testin, toisenkin ja vielä kolmannenkin! Kaikki vahvasti positiivisia!

Nyt ollaan molemmat täysin tuuliajolla, emmekä todellakaan tiedä, että mitä helevettiä tässä pitäisi tehdä.
Fakta on se, että tähän elämäntilanteeseen ei vauva oikein mahdu, ja opintojeni takia rahassakaan ei uida.
Sen verran itsekäs olen, että opintojen lopettaminen ja mahdollinen työn teko vaikkapa siivoojana nämä kuukaudet ennen laskettua aikaa, EI tule kuuloonkaan! Kivittäkää toki, mutta näin paljon vaivaa sen eteen, että pääsen opiskelemaan unelma ammattiani, joten ei ei ja ei.

Eli meitä huolettaa taloudellinen puoli, mutta samalla myös se, että kuinka opimme elämään ilman tätä vapautta mikä meillä nyt on?
Asioista tekee vielä vaikeampaa se, että todellakin kerkesimme asennoitua ja oppia elämään, ja nauttimaan elämästä ilman jälkikasvua.