Masennuksesta nousemisesta vähän takapakkia

Kerroin jokin aika sitten kuin musta tuntuu että alan vähän nousta syvimmästä epätoivosta ja toivottomuudesta liikunnan avulla, olo oli paljon positiivisempi kuin pitkiin aikoihin ja tuntui että kyllä tämä tästä taas lähtee.
Jonkin aikaa menee hienosti, saatan jopa nukkua kokonaisia öitä. Mutta koko ajan tuntuu että joudun kovasti tekemään töitä pitääkseni ahdistuksen, toivottomuuden ja epätoivon loitolla ja poissa mielestä.
Ja se taas ahdistaa.
On tää melkoinen noidankehä.