Kertokaa miten jaksan eteenpäin?

Meillä on kaksi pientä lasta. Jokainen lauantai mies ottaa kännit ja kiusaa lapsia. Huutaa jokaisesta asiasta ja heittelee tavaroita. Ahdistun ja pelkään jokainen lauantai ja ennen kiin kivat viikonloput ahdistaa etukäteen.

Mies on ollut epärehellinen ja jatkan lasten takia. Turvaverkkoja ei ole, vanhempani ovat kuolleet, muu suku kaukana.

Tuntuu, että jokainen päivä kidun tässä elämässä. Mitään empatiaa ja tukea hänestä en ole ikinä saanut, takana pitkä liitto. Emme ole enää nuoria vanhempia. Kustannan yli puolet taloudellisista menoistamme, vaikka palkkani on paljon pienempi. Yhteistä tiliä ei ole. Myös taloudellinen tilanne ahdistaa kun omasta palkasta ei jää mitään säästöön normaalien menojen jälkeen.

Mitin ulospääsyä tilanteesta. Onko tällä palstalla ketään, jolla olisi sama tilanne? Yhdelle ystävälleni kerroin tilanteestani, mutta hän ei halunnut kuunnella. Ihmiset luulevat, että mies on hieno ja hyvä lapsille. Todellisuus on vaan toinen. Olen vasta lasten synnyttyä huomannut, että hänellä on narsistisia piirteitä paljonkin, mutta selkeä narsisti hän ei ole. Aikoinaan huomasin kuinka hän saattoi valehdella työnantajalleen kuulteni helposti ja silloin hieman mietin, onko hän luotettava. Olisi pitänyt silloin huomata millainen hän on.

Katson ihaillen isiä lapsineen, jotka juttelee lapsilleen kauniisti, meillä mies uhkaa ja puhuu lapsille vihaisesti.

Pelkään erota sillä en tiedä kuka puolustasi lapsia silloin kun on miehen kanssa yksistään. Olen muutaman kerran mennyt väliin kun huuto ja meteli alkaa.

Kertokaa miten te selviätte.