Miksi lapset puhuvat vanhemmistaan etunimillä?

Täällä 3v puhui aikansa kun muutenkin oli kiinnostunut nimistä ja kertaili minkä niminen kukin

on. Mutta jatkuvana käytäntönä en tykkäisi.

Minun poikani (3-vee) on ruvennut puolet ajasta kutsumaan minua etunimellä, ja puolet ajasta sanoo äiti. Minä en tykkää siitä, että kutsuu minua etunimellä, haluan olla äiti.



Poikani on nyt matkimis-iässä ja matkii pihan vanhempia lapsia, jotka kutsuvat minua etunimeltä. Toistelee aina perässä. Lisäksi tietysti mieheni kutsuu minua kotona etunimellä ja sitäkin poika aina toistelee.



Toivon, että on ohimenevä vaihe. Haluaisin olla lapselleni " äiti" , ihan joka kerta.

3 v kutsuu aina molempia vanhempiaan näiden etunimellä... Itse en haluaisi, tuntuu etäiseltä..

mutta tilanteissa joissa paikalla on useita joiden ' ' nimi' ' on äiti hän esim. kutsuu etunimellä.

Kutsuu minua välillä nimellä. Matkii siis muita. Varsinkin kerhoissa tai kylässä monesti kutsuu nimellä. (siis kun muutkin lapset kutsuvat minua nimellä) Yleensäkorjaa nettä äiti:). KOska haluan että lapsi kutsuu minua äidiksi. Isäänsä ei tosin ole koskaan kutsunut nimellä. Mutta isän kanssa ei käykkään perhekerhoissa tai kavereiden luona kylässä.

Ehkä kyse on osittain matkimisesta, totta. Itse toivon, ettei mun omille pikkupojille tulisi koskaan sellaista vaihetta, että meidän vanhempien etunimet astuu kehiin. Tuttavaperheessä on jo isot lapset (11v. ja 8v.) jotka ovat jo ihan pienestä puhutelleet etunimillä vanhempiaan. En voi sille mitään, että se aina särähtää korvaan. Tuntuu etäiseltä jotenkin. ap

Meidän 3-vuotias rupesi vaan puhumaan meistä etunimillämme. En itsekään siitä oikein pidä, ja välillä korjaan olevani äiti. Kaipa tämä on ohimenevää niinkuin useimmat muutkin kaudet, toivottavasti.

Tätä on jatkunut nyt kohta pari kuukautta. Ei ole kiva lasten omalle äidille, ei=(

Minulla isä on edelleen isä ja äiti äiti, vaikka itse olen 41v. ja vanhempani lähempänä 80 vuotta.



Omista lapsistani kukaan ei ole koskaan kutsunut minua nimeltä, eikä isäänsä. Heille olemme aina iskä ja äiti. Lapset ovat nyt 5v., 7v. ja 11v.

Heillä se liittyy jotenkin tiukkaan siveellisyyteen ja yliampuvaan kohteliaisuuteen. ' Äiti' on liian tuttavallinen ilmaus ja alleviivaa puhujan ja puhutellun suhdetta liikaa.

Harkitsimme mekin tätä, mutta päädyimme kuitenkin perinteisiin äiti- ja isä-nimityksiin.

Tuntuu, että vanhemmat pitävät itseään jumalina ja lapset alistuvat puhuttelemaan heitä etunimillä. Kuten vieraita ihmisiä... Tuntuu, että näissä perheissä vanhemmat pitävät kovaa kuria ja lapset alistuvat.



Mielestäni aivan kamalaa ja itkisin, jos omat lapseni kutsuisivat minua etunimellä.

Joskus muulloinkin olen törmännyt miehiin jotka nimittävät puolisoaan äidiksi. Joskus minulta meni tosi kauan aikaa ennen kuin hoksasin että mies puhuu vaimostaan kun ihmettelin kummallisia juttuja...





Mutta joo, meidän lapset kutsuvat meitä joskus etunimillä vaikka on ihan selvästi opetettu sanomaan äidiksi ja isiksi. Lapsista se tuntuu olevan jotenkin hauskaa ja tietysti se on ohimenevää ja kausittaista, usein johonkin tilanteeseen liittyvää, esim. kun jostain syystä eivät mielestään muuten saa herätettyä yleisessä sekasorrossa tarpeeksi huomiota niin sitten karjaistaan etunimi...

Että rinnastaa etunimillä puhuttelun jumaliin ja vieraisiin...

Päinvastoin tuntemissani perheissä, joissa vanhempia kutsutaan etunimillä, lasten ja aikuisten välit ovat hyvin läheiset eivätkä niin hierarkkiset.

Vierailija:

Mielestäni tuollaisesta etunimillä puhuttelusta puuttuu rakkaus.

Tuntuu, että vanhemmat pitävät itseään jumalina ja lapset alistuvat puhuttelemaan heitä etunimillä. Kuten vieraita ihmisiä... Tuntuu, että näissä perheissä vanhemmat pitävät kovaa kuria ja lapset alistuvat.

Mielestäni aivan kamalaa ja itkisin, jos omat lapseni kutsuisivat minua etunimellä. .

Mutta yleensä aina sanoo kyllä isi tai äiti. Taitaa olla monella lapsella joku vaihe vaan. Jotkut kyllä sanoo aina etunimellä kuten meidän naapurin pojat aikoinaan pieninä. Meillä tyttö sanoo isäänsä nimellä välillä siksi koska minäkin teen niin ja haluaa matkia.

Jos vanhemmat kutsuvat toisiaan etunimellä, niin lapsi voi toistaa tätä mallia. Minusta on oikeastaan aika ällöä, jos vanhemmat isittelevät ja äiskättelevät toisiaan.