Lue keskustelun säännöt.
Miten te masentuneet koiranomistajat jaksatte?
18.01.2018 |
Olen ihan väsyksissä noiden koirien kanssa. Onneksi asun vielä vanhempieni luona, joten äitini käyttää koirat aamulenkillä, mutta päivän 2-3 muuta lenkkiä ovat täysin minun vastuullani. Jatkuvasti on huono omatunto, kun en vietä tarpeeksi aikaa koirien kanssa. Lenkille raahautuminen on aina tosi rankkaa. Toinen koira on pesty viimeksi kesällä, eli pitäisi taas pestä se, mutta en vain saa aikaiseksi tehdä sitä. Kynnet pitäisi leikata. Pitäisi aktivoida niitä, esim. opettaa temppuja jne. En jaksa tätä enää.
Kommentit (16)
Luulis, että tossa jo koiratkin masentuu hoidon ja virikkeiden puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman koiraa en ehkä olisi täällä.
Pakota itsesi lenkille. Liikunta on parasta masennuslääkettä. Itsekin kärsin masennuksesta ja olen huomannut että mitä enemmän vaan _pakotan_ itseni tekemään asioita, sen paremmin voin. En ikinä ole katunut lenkille lähtöä mutta lähtemättömyydestä tulee hirveä morkkis. Ajattele sitä eläinparkaa joka on täysin armoillasi ja joutuu (oletettavasti, ellei ole ulkokoira) olemaan suurimman osan ajasta sisällä, ja varmaan osittain yksinkin? Sen päivän kohokohdat on juuri SINUN kanssasi vietetyt hetket. Ethän tahdo koirasi masentuvan myös.
Tämän takia en ota itselleni lemmikkieläintä jos masennun niin en jaksa hoitaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en ota itselleni lemmikkieläintä jos masennun niin en jaksa hoitaa sitä.
Jos. Kuka elää elämäänsä noin? En osta näitä housuja jos lihon. En aja autoa jos joudun kolariin.
Varmaan väsyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en ota itselleni lemmikkieläintä jos masennun niin en jaksa hoitaa sitä.
Jos. Kuka elää elämäänsä noin? En osta näitä housuja jos lihon. En aja autoa jos joudun kolariin.
Varmaan väsyttävää.
Housut tai auto eivät ole eläviä olentoja. Minäkään en ota lemmikkiä vaikka rakastan eläimiä, koska olen taipuvainen masentumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen ihmetellyt. Itse olen totaalisen uupunut ja minulla on kissoja. Kissojen hoito on huomattavasti helpompaa kuin koirien, mutta en millään jaksaisi edes sitäkään vähää.
Vierailija kirjoitti:
Ilman koiraa en ehkä olisi täällä.
Pakota itsesi lenkille. Liikunta on parasta masennuslääkettä. Itsekin kärsin masennuksesta ja olen huomannut että mitä enemmän vaan _pakotan_ itseni tekemään asioita, sen paremmin voin. En ikinä ole katunut lenkille lähtöä mutta lähtemättömyydestä tulee hirveä morkkis. Ajattele sitä eläinparkaa joka on täysin armoillasi ja joutuu (oletettavasti, ellei ole ulkokoira) olemaan suurimman osan ajasta sisällä, ja varmaan osittain yksinkin? Sen päivän kohokohdat on juuri SINUN kanssasi vietetyt hetket. Ethän tahdo koirasi masentuvan myös.
Eikä ole, muutenhan et kärsisi masennuksesta, nauttisit siitä, eikun et sairastaisi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirat olivat ainoa henkireikäni masentuneena ja ilman niitä en olisi täällä. Ne pitivät kiinni elämässä, kun oli ainakin muutama juttu, joka oli ihan pakko hoitaa. En ehkä käynyt suihkussa tarpeeksi usein, mutta koirat pääsivät aina lenkille ja ulos kanssani. Ehkä vastuuntunnosta, ehkä rakkaudesta koiriin. Ilman koiriani en varmasti olisi selviytynyt itsenäisesti tai lainkaan.
Hanki ainakin kynsienleikkuuseen apua, jos et sitä vanhemmiltasi saa. Myös eläinlääkärile/hoitajalle voi viedä kynsien leikkuuta varten. Peseminen nyt ei ole niin tarkkaa, mutta jos on kovasti tarpeen, niin tee sellaisena hetkenä, kun on vähänkin enemmän energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman koiraa en ehkä olisi täällä.
Pakota itsesi lenkille. Liikunta on parasta masennuslääkettä. Itsekin kärsin masennuksesta ja olen huomannut että mitä enemmän vaan _pakotan_ itseni tekemään asioita, sen paremmin voin. En ikinä ole katunut lenkille lähtöä mutta lähtemättömyydestä tulee hirveä morkkis. Ajattele sitä eläinparkaa joka on täysin armoillasi ja joutuu (oletettavasti, ellei ole ulkokoira) olemaan suurimman osan ajasta sisällä, ja varmaan osittain yksinkin? Sen päivän kohokohdat on juuri SINUN kanssasi vietetyt hetket. Ethän tahdo koirasi masentuvan myös.
Eikä ole, muutenhan et kärsisi masennuksesta, nauttisit siitä, eikun et sairastaisi sitä.
Masennus tulee luultavasti aina olemaan elämässäni läsnä mutta liikunnasta tuleva hyvänolontunne auttaa selviytymään. Ymmärsit varmaan tahallasi väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi koet, ettet saa koirilta mitään? Minusta on ihanaa nautiskella pienistä asioista, lumesta koiran kuonossa ulkoillessa jne. , hännän heilumisesta ja koiran hassuttelusta. Olen myös opetellut nauramaan kukkaruukkujen kaatumisille ja mullan leviämisille jne.
Mä olen masentunut, enkä jaksaisi koiraa. Mutta haaveilen kissasta, ehkä se voisi antaa jotain positiivista ja tarkoitusta tähän synkkyyteen. Mutta toisaalta pelkään jos en jaksakaan, joten parempi olla ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä otin koiran masennuttuani. kun hoidan sitä, se hoitaa mua.
Komppaan täysin edellistä, (no 11 ), anna koirien pyyhkiä osa masennuksestasi pois, jos et itse jaksa nauttia ulkoilusta nauti koirien ilosta. Kävele rauhassa, katsele ympärillesi miten maa makaa, heitä lumipalloja koirillesi, elä hetkeä. Älä päästä ajatuksiasi valahtamaan syövereihin vaan yritä pysyä hetkessä ja iloita pienistä arjkisista asioista. Koiriesi rakkaus sinua kohtaan on ehdotonta, uppoa niiden rakkauteen ja anna niiden hukuttaa itsesi siihen. Elämässä on iloisia asioita, usko pois, koirat ovat yksi niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on haastava lemmikki, voiko äitisi huolehtia koirista vai olisiko järkevää etsiä uusi koti niille?
Oma vointi ensin, vaikka eläimet on kuntouttavia, niin kaikkien elämään ne eivät vaan sopeudu.
Kissa on lemmikkinä koiraa helpompi, sillä kissa luo itse omat rytminsä, se ei tarvitse säännöllistä ulkoilua, syö milloin huvittaa ja virikkeet eivät ole vaativia verrattuna, vaan kiipeilypuu, lelut riittävät,
eikä kissa vaadi ihmisen seuraa yhtä paljon, koiran kanssa on aina suositeltavaa harrastaa jotain aktiivista lajia, ulkoilua 3tuntia päivässä on koiralle hyväksi,
kissalle usein riittää köllöttely omistajansa vierellä. Parvekkeelle voi asentaa kissaverkon, jolloin raitista ilmaa on tarjolla helposti.
Koira auttoi minua nousemaan masennuksesta takaisin elävien pariin. Se vei minua ulos kolme-neljä kertaa päivässä -- yksin en olisi koskaan lähtenyt. Sain nähdä luonnonaikojen vaihtelun luonnossa, tapasin muita ihmisiä, myös muita masentuneita ja sairaita. Huomasin, etten ole yksin, vaan meitä on muitakin "luusereita". Sain uusia ystäviä. Koira toi paljon iloa ja pyyteetöntä rakkautta elämääni sekä omana itsenään että välillisesti. Opin pysähtymään oravanpyörässä ja nauttimaan elämän pienistä asioista. Tavallaan nuo kolme ja puoli masennusvuotta olivat kaikessa raskaudessaan myös elämää rikastava ja oikeisiin mittasuhteisiin asioita laittava kokemus. Lääkäri sanoi myöhemmin, että ilman koiraa olisin todennäköisesti päätynyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt olen ollut yhdeksän vuotta uudessa ammatissa. Saan ottaa kohta kolmetoistavuotiaan koirakultani tarvittaessa myös töihin mukaan.
Paremmin kuin ilman koiraa.