Vaihdatko puhetyyliä eri ihmisten seurassa?

Tottakai puhun eri tavalla esim lapselleni kuin asiakkaalle. En tosin kiroile kummallekkaan.

Tietysti puhun erilailla kaverilleni ja isoäidilleni

Vanhempien ihmisten seurassa en kiroile ja vältän sellaista ns. "nuorisokieltä".

Muuten en tietääkseni muuta puhetyyliäni.

Tietääkseni en puhu eritavalla. Mutta on se aika nolon kuuloista kun joku vaihtaa puhetyyliään. Esim. vaimoni alkaa tiettyjen kavereidensa kanssa puhumaan epämääräisellä Tampereen murretta kuulostavalla tyylillä. Typerän kuuloista.

Puhun eri tyyliin kavereille kuin puhun vanhemmilleni/isovanhemmilleni ja asiakkaille heitäkin asiallisemmin. Puhun myös lapsille pehmeämmällä äänensävyllä kuin muille.

Kavereille voi puhua vähän roisimmin ja erilaisia juttuja. Isoäidille ei välttämättä halua kertoa miten iso d viikonlopun pokalla oli. :D

Lisään vielä että puolisoni vaihtaa rajusti puhetyyliään kun puhuu minulle. Itsehän en tätä huomaa. Puhuu rauhallisesti ja käyttää vähemmän murretta, näin on kertonut tekevänsä. Kavereiden seurassa puhuu kovalla äänellä, kiroilee enemmän ja puheessa kuuluu murre vahvasti. Eipä sitä pystyisikään juttelemaan jos toinen puhuu kovaa ja nopeasti ja toinen hiljaa ja hitaasti. Ap

Jonkin verran. Mitä vierastavampi olen tietyn ihmisen seurassa, sitä "hienommin" yritän puhua. Yritän enemmän kuulostaa naiselta silloin. Läheisten kanssa taas ääni on paljon matalampi. Joskus ihan hirvittää, että kuulostanko mieheltä.

Jos yritän vaikuttaa rennolta kohdatessani jonkun uuden tyypin, saattaa lipsua jotain murretta, mitä en normaalisti puhu.

aina kun aktiivimallin innoittama puhelinmyyjä soittaa, niin muutun tahtomattani kirkuvaksi hirviöksi

Ilmeisesti kärsin jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä, koska alan kopioimaan toisen puhe- ja käyttäytymistyyliä. Ei vissiin omaa persoonaa löydy niin joutuu käyttää muiden.

Minusta se on täysin luonnollista, että puhetyyli muuttuu sen mukaan kenelle puhuu. Puhun töissä alaisilleni ihan eri tavoin, kuin vaikka kotona miehelleni. Tai kun heitän naapurin kanssa kohteliasta liibalaabaa verrattuna siihen kuinka siskoni kanssa puramme yhdessä päivän tapahtumia.

Työpaikalla olen rennompi ja humoristisempi toisten samanlaisten kanssa kuin tiukkapipojen ja se vaikuttaa tottakai puhetyyliin ja muuhunkin käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista, että puhetyyli muuttuu sen mukaan kenelle puhuu. Puhun töissä alaisilleni ihan eri tavoin, kuin vaikka kotona miehelleni. Tai kun heitän naapurin kanssa kohteliasta liibalaabaa verrattuna siihen kuinka siskoni kanssa puramme yhdessä päivän tapahtumia.

Niinhän suurimmalle osalle ihmisistä käy, halutaan tiedostomattomasti puhua samalla tavalla kuin toinen ettei keskustelu ole epätasapainoinen.  Normaalia kuulla miten toiset puhuvat. Epänormaalia olla kuuro muiden käyttämiä sanoja kohtaan. Ap

Minua ahdisti aikoinaan ekalla työpaikalla kun oli niin erilaisia porukoita, toiset olivat koulutettuja humanisteja, osa näistä sympaattisia mielestäni, osa ei. Sitten oli aika tympeä naisporukka, jolla ei esim. ollut mitään estoja rääviä työkavereiden asioita. Sitten oli mukavia peruskoulun käyneitä ihmisiä, joiden kanssa aina mietin mitä vitsejä uskaltaa heittää kun omissa piireissäni sekä työpaikan koulutettujen kanssa olin tottunut tiettyyn verbaaliseen, ironiseen kommentointiin joka ilmeisesti meni ohi muilta. En halunnut olla leuhka, mutten vaikuttaa tyhmältäkään, halusin luoda pätevän vaikutelman ketään loukkaamatta. 

Tämä oli 90-luvulla jolla koulutustaso yleensä oli matalampi. Tunsin itseni kameleontiksi kävellessäni  toimiston toisesta päästä toiseen ihmisiä moikkaillessani. Joskus kun juttelin X:n kanssa henkeviä, tuli Y huoneeseen ja tuli olo että olin jäänyt kiinni, pettänyt Y:n jonka kanssa olin koettanut luoda vain ystävällistä suhdetta ja downplayannut meidän koulutuseroa. Lopulta kehitin työuupumuksen, uskon että paljonkin tämän stressin takia. 

Toinen kameleontti tässä! Se on kyllä kamalaa. Miksi toiset osaavat olla niitä omia itsejään mutten minä?

Kyllä. Se on ihmiselle luontaista, että valitsee puhetavan sen mukaan, kuka on keskustelukumppanina. Ihmisellä on vikaa päässä, jos ei kykene tähän vaan puhuu ihan samalla tavalla lapselle, vanhukselle, työkaverille jne.