Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä sen kanssa, että joku arvostelee?
18.01.2018 |
Itse en siedä arvostelijoita lainkaan. He eivät tiedä, mitä arvostelevat, joten heillä ei ole oikeutta sanoa mitään arvostelevaa minusta. Silti osa voisi sanoa/ajatella, jos tietäisi kaiken elämäntilanteestani.
On raskasta pitää osaa asioista pimennossa, mutta en tiedä, miten jaksaisin arvostelijoiden asennetta ja pilkkaa.
Kommentit (41)
Niin, en oikein tiedä. Koska aina joku arvostelee. Oli ihminen tai tilanne mikä tahansa, niin aina. Itse olen miettinyt, miksi joku haluaa olla julkisuudessa vapaaehtoisesti. Sitten arvostellaan oikein potenssiin sata. Miten he sen kestävät?
Itse olen iän myötä oppinut sietämään arvostelua, mutta vuosikymmenet siihen on vierähtänyt. Ajattelen vain, että näin on aina ollut ja näin on aina olemaan. Se on asia johon ei voi vaikuttaa. Siksi se pitää vain hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Se on totta, että se pitäisi oppia hyväksymään. Vitutttaa vaan, kun heistä, siis niistä arvostelijoista ei saisi äitini mukaan sitten ajatella mitään pahaa, tai heille ei saisi olla vitttumainen takaisin. Pikkuisen epäinhimillistä minusta. Varmasti, jos asion olla reagoimatta heidän arvosteluunsa suoraan esim. sanomalla, että olet aivovammainen kusippää, niin he menvät muulla lailla mustalle listalleni odottamaan hetkeä, jolloin annan takaisin.
ap
Riippuu asiasta. Mieti onko arvosteluun aihetta, joskus on syytä muuttaa omaa toimintaa, joskus kyseessä on pelkkää vittuilua, josta on turha mieltään pahoittaa.
Nyt kuitenkin arvostelet heitä jotka arvostelee?
Ja siis ystävällinen en ainakaan aio olla. Siis sellainen hyväntahtoinen ja myötämielinen. Jollainen olen muuten ihmisiä kohtaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuitenkin arvostelet heitä jotka arvostelee?
Millä lailla? Mitä sanoin heistä? Etteivät he tiedä asioista, joista arvostelevat minua? No kai mä nyt sen tiedän, kun ne ovat minun omia asioitani.
ap
Ei jaksa tätä kivikissan kitinää. Hankkisit kavereita joille voit avautua ettei meidän tarttis lukea sun valituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman itsetunnon kehittämisestä on kirjoitettu tavattoman monta nettiartikkelia.
Vierailija kirjoitti:
Oman itsetunnon kehittämisestä on kirjoitettu tavattoman monta nettiartikkelia.
Niin, kun oma äiti on sen ensin tuhonnut kieltämällä ajattelemasta arvostelijoista mitään pahaa. Sehän tarkoittaa, että he ovat äidistäni hyviä ihmisiä, joiden paskansuollot pitää ottaa huomioon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa tätä kivikissan kitinää. Hankkisit kavereita joille voit avautua ettei meidän tarttis lukea sun valituksia.
Eikö sinua yhtään huolestuta, että vietät ihan liikaa aikaa palstalla kun alat tuntemaan näitä hahmoja? Kiitos vinkistä kuitenkin. Itse en oikein näitä hahmoja tunne. :D
Mutta kyllä minä tiedän, miksei äitini antanut ajatella arvostelijoista mitään pahaa. Koska hän itse ei mittään muuta tehnytkään, kuin arvosteli minua. Jos mä oisin hänen tajuntaansa vihannut häntä ihan oikeutuksella, hänelle ois tullut vaikeaa itsensä kanssa minun takiani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa tätä kivikissan kitinää. Hankkisit kavereita joille voit avautua ettei meidän tarttis lukea sun valituksia.
Ja luet ja vastaat niihin syystä, että ___?
Vaikuttaa siltä että oletat ihmisten olevan valtavan kiinnostuneita sun elämästäsi vaikka todellisuudessa he paskat nakkaa, harva pitää toisen elämää niin mielenkiintoisena että oikeasti jaksaisi välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa tätä kivikissan kitinää. Hankkisit kavereita joille voit avautua ettei meidän tarttis lukea sun valituksia.
Eikö sinua yhtään huolestuta, että vietät ihan liikaa aikaa palstalla kun alat tuntemaan näitä hahmoja? Kiitos vinkistä kuitenkin. Itse en oikein näitä hahmoja tunne. :D
Aika taitavasti upotettu arvostelu kiitokseen tuohon kommenttiin mukaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että oletat ihmisten olevan valtavan kiinnostuneita sun elämästäsi vaikka todellisuudessa he paskat nakkaa, harva pitää toisen elämää niin mielenkiintoisena että oikeasti jaksaisi välittää.
Kuka tahansa, jota on kasvatettu niin, että arvostelijoista pitää ajatella hyvää, voi samaistua kommentteihini ja osallistua ketjuun. Ja jos ei ole kasvatettu siten, voisitteko neuvoa, mikä on tapanne selviytyä arvostelusta? Pidättekö te arvostelijoitanne hyvinä ihmisinä?
ap
En ole työelämässä, vaan opiskelen itsenäisesti. En myöskään näe kovin paljon ihmisiä koskaan, joten arvostelut ovat jääneet vähemmälle. Se, mitä sitten on arvosteltu, onkin sitten iskenyt syvälle sydämeen ja sieluun: unelmistani on sanottu "suoria sanoja", on kerrottu etten ansaitse tätä mitä minulla nyt on, koska olen vajavainen ihmisenä ja niin edelleen.
Ei se mitään, jos joku arvostelisi kirjoittamaani esseetä, että se on ihan huono ja surkea, koska se on vain essee. Tiedän, että osaan kirjoittaa ihan hyvin jos haluan, joten palaute voisi hetken kirpaista, mutta hiipuisi sitten. Mutta kun ihminen, jota pitää ystävänä, tuleekin sanomaan että koska olen tällainen kuin olen, en ole oikeutettu hyvään, sitä alkaa miettiä kaikenlaista. Tottuuko muiden lyttäykseen koskaan? En tiedä. Jos ei ole vankkaa itsetuntoa ja hyvää lapsuutta pohjalla, ehkä siihen tottuu vain kovettamalla itsensä? En haluaisi sellaista.
Minä ainakin ajattelen arvostelijoistani pahaa ja haluan heille pahaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
En ole työelämässä, vaan opiskelen itsenäisesti. En myöskään näe kovin paljon ihmisiä koskaan, joten arvostelut ovat jääneet vähemmälle. Se, mitä sitten on arvosteltu, onkin sitten iskenyt syvälle sydämeen ja sieluun: unelmistani on sanottu "suoria sanoja", on kerrottu etten ansaitse tätä mitä minulla nyt on, koska olen vajavainen ihmisenä ja niin edelleen.
Ei se mitään, jos joku arvostelisi kirjoittamaani esseetä, että se on ihan huono ja surkea, koska se on vain essee. Tiedän, että osaan kirjoittaa ihan hyvin jos haluan, joten palaute voisi hetken kirpaista, mutta hiipuisi sitten. Mutta kun ihminen, jota pitää ystävänä, tuleekin sanomaan että koska olen tällainen kuin olen, en ole oikeutettu hyvään, sitä alkaa miettiä kaikenlaista. Tottuuko muiden lyttäykseen koskaan? En tiedä. Jos ei ole vankkaa itsetuntoa ja hyvää lapsuutta pohjalla, ehkä siihen tottuu vain kovettamalla itsensä? En haluaisi sellaista.
Samaa olen kokenut, siis tuntenut. Ihmisissä on arvostelijoita, arvostelijat ovat pahoja. No, mulla oli tuollainen ihminen äitinä, kyllä vihaan häntä sydänjuuriani myöten.
ap
En välitä kuin hyvin harvoista ihmisistä, ja loppujen mielipiteet ovat yhtä tyhjän kanssa. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.
No, ette ilmeisesti selviydy tekään sen kanssa.