Miten selvitä sen kanssa, että joku arvostelee?

Minun äitini halusi, ettei arvostelijoista ajatella pahaa, ja ettei heitä kohtaan hyökätä koska äitini on paatunut, tunteeton, tunnevammainen narsisti. Joka ei kuuntele mitään, mitä hänelle aivan oikeutetusti kritisoidaan, joten siksi hänen ei tarvitse välittää siitä, mitä muut sanovat tai miten arvostelevat häntä. Koska hän itse ei opi, ei kasva, eikä kehity. Ja loukkaa ja satuttaa arvostelullaan muita. Hänestä olisi ikävää, jos joku saisi sitten ajatella hänestä luvan kanssa phaa ja kostaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

En välitä kuin hyvin harvoista ihmisistä, ja loppujen mielipiteet ovat yhtä tyhjän kanssa. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.

Mä olen ihan erilainen, mä välitän ihmisistä ja kaipaan ja arvostan sellaista yhteisöllisyyttä.

ap

Mä taas en ikinä oo ymmärtänyt näitä, jotka turhasta murehtii ja kovasti pohtii sitä, mitä toiset ihmiset on heistä mieltä.

Mulla on tapana miettiä murheen eteen tullessa, että voinko asiaan itse mitenkään vaikuttaa? Jos en voi, niin miksi vaivata päätäni turhaan. Fuck it.

Ja sama siinä, mitä muut mahdollisesti ajattelee. Ei jaksa kiinnostaa. Ei ole enää vuosikymmeniin teini-iän jälkeen kiinnostanut. Se mitä mieltä minä olen itsestäni ja tekemisistäni ja miten hyvin voin selkä suorana katsoa itseäni peiliin saa riittää. Bonusta toki on jos muutkin tykkää, mutta ei pakko.

Pyrin olemaan reilu, mukava, suora ja aito. Se saa riittää ja pakko ei ole tykätä. Fuck it.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en ikinä oo ymmärtänyt näitä, jotka turhasta murehtii ja kovasti pohtii sitä, mitä toiset ihmiset on heistä mieltä.

Mulla on tapana miettiä murheen eteen tullessa, että voinko asiaan itse mitenkään vaikuttaa? Jos en voi, niin miksi vaivata päätäni turhaan. Fuck it.

Ja sama siinä, mitä muut mahdollisesti ajattelee. Ei jaksa kiinnostaa. Ei ole enää vuosikymmeniin teini-iän jälkeen kiinnostanut. Se mitä mieltä minä olen itsestäni ja tekemisistäni ja miten hyvin voin selkä suorana katsoa itseäni peiliin saa riittää. Bonusta toki on jos muutkin tykkää, mutta ei pakko.

Pyrin olemaan reilu, mukava, suora ja aito. Se saa riittää ja pakko ei ole tykätä. Fuck it.

Sinä saatat olla psykopaattti, jos varsinkin kasvatat lasta, joka on loukkaantunut siihen, että tämän ei pidä välittää siitä, että toinen sai satutettua hänen tunteitaa, eli niitä tunteita ei sinusta pidä huoltaa eikä hoitaa, eikä loukattua mieltä parantaa. Ja jos opetat lapselle, että silti pitää olla sille arvostelijalle, joka satutti ystävällinen eikä hänestä saa ajatella pahaa.

ap

Pitäisikö soittaa äidille ja kysyä, miksei arvostelijoista saa ajatella pahaa? Sillä menee moraalinen paniikki taas persseeseen, että tyttärensä on taas tekemässä jotain väärin ja se ei hallitse sitten tunteitaan ja sitä on aika hauska seurata. Vähän niin kuin Karvinen Eskolle välillä...

ap

Voit vetää lisää masennuslääkkeitä ja lisäksi alkaa hokea samoissa piireissä suosittuja latteuksia kuten ”vihaajat vihaa”.

Mulla oli yks kaveri, joka otti kaiken arvosteluna. Jos sanoin, että hänen miehensä tekee väärin ja on epäluotettava koska käytti omaa avovaimoaan taloudellisesti hyväksi ja salaili kymmeniä tuhansia euroja, hän otti sen arvosteluna. Jos sanoin, että on outoa että teki pelkästään kanaa ja riisiä ruuaksi monta vk putkeen, hän otti sen arvosteluna. Siinä pari esimerkkiä.

Kaiken huippu on se, että hän itse arvosteli oman siskonsa parisuhdetta päin naamaa todella tylysti ja puhui ihmisistä, kaikista läheisimmistä kavereistaankin paskaa heidän selkänsä takana ilkeästi arvostellen. Pata kattilaa soimaa. Jotkut eivät osaa katsoa peiliin. Olen huomannut, että usein ne jotka ovat kaikista kriittisimpiä ja muita arvostelemassa, eivät itse kestä mitään moitetta.

Vierailija kirjoitti:

Voit vetää lisää masennuslääkkeitä ja lisäksi alkaa hokea samoissa piireissä suosittuja latteuksia kuten ”vihaajat vihaa”.

Niinpä 🙄 Vihaajat vihaa on jotenkin niin huvittava. Jos en antaisi arvostelun hetkauttaa itseäni, en antaisi niille ihmisille nimitystä vihaaja. Ne sais siitä aivan liikaa voimia kuvitellulle sanomalleen, että se oikein ois vihaa, vaau. Not. Lätinää se ois. "Lätisijät lätisee"? "Ulisijat ruikuttaa"?

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yks kaveri, joka otti kaiken arvosteluna. Jos sanoin, että hänen miehensä tekee väärin ja on epäluotettava koska käytti omaa avovaimoaan taloudellisesti hyväksi ja salaili kymmeniä tuhansia euroja, hän otti sen arvosteluna. Jos sanoin, että on outoa että teki pelkästään kanaa ja riisiä ruuaksi monta vk putkeen, hän otti sen arvosteluna. Siinä pari esimerkkiä.

Kaiken huippu on se, että hän itse arvosteli oman siskonsa parisuhdetta päin naamaa todella tylysti ja puhui ihmisistä, kaikista läheisimmistä kavereistaankin paskaa heidän selkänsä takana ilkeästi arvostellen. Pata kattilaa soimaa. Jotkut eivät osaa katsoa peiliin. Olen huomannut, että usein ne jotka ovat kaikista kriittisimpiä ja muita arvostelemassa, eivät itse kestä mitään moitetta.

Se ihminen ei saanut apua siitä mitä sanoit. Sanoit sen hänen kannaltaan hyödyttömällä tulokulmalla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yks kaveri, joka otti kaiken arvosteluna. Jos sanoin, että hänen miehensä tekee väärin ja on epäluotettava koska käytti omaa avovaimoaan taloudellisesti hyväksi ja salaili kymmeniä tuhansia euroja, hän otti sen arvosteluna. Jos sanoin, että on outoa että teki pelkästään kanaa ja riisiä ruuaksi monta vk putkeen, hän otti sen arvosteluna. Siinä pari esimerkkiä.

Kaiken huippu on se, että hän itse arvosteli oman siskonsa parisuhdetta päin naamaa todella tylysti ja puhui ihmisistä, kaikista läheisimmistä kavereistaankin paskaa heidän selkänsä takana ilkeästi arvostellen. Pata kattilaa soimaa. Jotkut eivät osaa katsoa peiliin. Olen huomannut, että usein ne jotka ovat kaikista kriittisimpiä ja muita arvostelemassa, eivät itse kestä mitään moitetta.

Enkä tiedä miksi hän arvosteli siskonsa asioita, mutta usein on kyse siitä, että tällainen ihminen on jotenkin alistettu, eikä hänellä ole keinoa vaikuttaa asioihinsa. Kuten keinoa ei minulla ollut, kun arvostelijoista ei saanut ajatella pahaa.

ap

Nro 31 : Sanoin että olen huolestunut hänestä ja senkin jopa että en halua arvostella + mm. noi jo mainitsemani asiat ja silti suuttui.

Vierailija kirjoitti:

Nro 31 : Sanoin että olen huolestunut hänestä ja senkin jopa että en halua arvostella + mm. noi jo mainitsemani asiat ja silti suuttui.

No, tekikö hän sinulle jotain pahaa suttuessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en ikinä oo ymmärtänyt näitä, jotka turhasta murehtii ja kovasti pohtii sitä, mitä toiset ihmiset on heistä mieltä.

Mulla on tapana miettiä murheen eteen tullessa, että voinko asiaan itse mitenkään vaikuttaa? Jos en voi, niin miksi vaivata päätäni turhaan. Fuck it.

Ja sama siinä, mitä muut mahdollisesti ajattelee. Ei jaksa kiinnostaa. Ei ole enää vuosikymmeniin teini-iän jälkeen kiinnostanut. Se mitä mieltä minä olen itsestäni ja tekemisistäni ja miten hyvin voin selkä suorana katsoa itseäni peiliin saa riittää. Bonusta toki on jos muutkin tykkää, mutta ei pakko.

Pyrin olemaan reilu, mukava, suora ja aito. Se saa riittää ja pakko ei ole tykätä. Fuck it.

Sinä saatat olla psykopaattti, jos varsinkin kasvatat lasta, joka on loukkaantunut siihen, että tämän ei pidä välittää siitä, että toinen sai satutettua hänen tunteitaa, eli niitä tunteita ei sinusta pidä huoltaa eikä hoitaa, eikä loukattua mieltä parantaa. Ja jos opetat lapselle, että silti pitää olla sille arvostelijalle, joka satutti ystävällinen eikä hänestä saa ajatella pahaa.

ap

Kahta lasta kasvatan. Joista vanhempi jo koulussa ja ihailtavasti pitää oman ja muidenkin puolta - Pidetty ja reilu kaveri isompien ja pienempien kesken. Ei hyväksy minkäänlaista kiusaamista tai mollaamista itseään tai muita kohtaan ja tuo sen esiin heti ja selkeästi. Kritiikkiä osaa ottaa vastaan, mutta ei ala turhaa paskanjauhantaa nielemättä kuutelemaan.

Mollaajille ja sellaisille ihmisille, jotka ovat minulle tai lapsilleni ilkeitä ei tarvitse olla todellakaan ilkeä takaisin tai toivoa niille pahaa. Karma tuppaa hoitaa useimmiten takaisinmaksun itse; sitä saa mitä kylvää ja hyvä tuppaa kiertämään takaisin siinä missä pahakin. Ei niille mollaajille ja kusipäille tarvitse silti ystävällinenkään olla.

Avainsana on totaalinen välinpitämättömyys ja hyvä olo itsensä kanssa. Itseluottamus; se että tietää olevansa hyvä tyyppi, joka ei turhaan muita kiusaa ja paskaa ansaitse tai toisen mollaamisesta rikki mene. Aito välinpitämättömyys on myrkkyä niille, jotka haluavat alistaa toista. Menee kaikki teho, kun toinen selkäsuorana on että "Fuck it".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en ikinä oo ymmärtänyt näitä, jotka turhasta murehtii ja kovasti pohtii sitä, mitä toiset ihmiset on heistä mieltä.

Mulla on tapana miettiä murheen eteen tullessa, että voinko asiaan itse mitenkään vaikuttaa? Jos en voi, niin miksi vaivata päätäni turhaan. Fuck it.

Ja sama siinä, mitä muut mahdollisesti ajattelee. Ei jaksa kiinnostaa. Ei ole enää vuosikymmeniin teini-iän jälkeen kiinnostanut. Se mitä mieltä minä olen itsestäni ja tekemisistäni ja miten hyvin voin selkä suorana katsoa itseäni peiliin saa riittää. Bonusta toki on jos muutkin tykkää, mutta ei pakko.

Pyrin olemaan reilu, mukava, suora ja aito. Se saa riittää ja pakko ei ole tykätä. Fuck it.

Sinä saatat olla psykopaattti, jos varsinkin kasvatat lasta, joka on loukkaantunut siihen, että tämän ei pidä välittää siitä, että toinen sai satutettua hänen tunteitaa, eli niitä tunteita ei sinusta pidä huoltaa eikä hoitaa, eikä loukattua mieltä parantaa. Ja jos opetat lapselle, että silti pitää olla sille arvostelijalle, joka satutti ystävällinen eikä hänestä saa ajatella pahaa.

ap

Kahta lasta kasvatan. Joista vanhempi jo koulussa ja ihailtavasti pitää oman ja muidenkin puolta - Pidetty ja reilu kaveri isompien ja pienempien kesken. Ei hyväksy minkäänlaista kiusaamista tai mollaamista itseään tai muita kohtaan ja tuo sen esiin heti ja selkeästi. Kritiikkiä osaa ottaa vastaan, mutta ei ala turhaa paskanjauhantaa nielemättä kuutelemaan.

Mollaajille ja sellaisille ihmisille, jotka ovat minulle tai lapsilleni ilkeitä ei tarvitse olla todellakaan ilkeä takaisin tai toivoa niille pahaa. Karma tuppaa hoitaa useimmiten takaisinmaksun itse; sitä saa mitä kylvää ja hyvä tuppaa kiertämään takaisin siinä missä pahakin. Ei niille mollaajille ja kusipäille tarvitse silti ystävällinenkään olla.

Avainsana on totaalinen välinpitämättömyys ja hyvä olo itsensä kanssa. Itseluottamus; se että tietää olevansa hyvä tyyppi, joka ei turhaan muita kiusaa ja paskaa ansaitse tai toisen mollaamisesta rikki mene. Aito välinpitämättömyys on myrkkyä niille, jotka haluavat alistaa toista. Menee kaikki teho, kun toinen selkäsuorana on että "Fuck it".

Ei sun tarvitse perustella omia kasvatusperiaatteitasi sillä, minkälainen lapsesi on, en minäkään tietenkään ansainnut saamaani arvostelua ja silti äitini mielestä mua loukanneista ei saanut edes ajatella pahaa! Oli lapsi millainen vain, lasta pitää puolustaa, ei välttämättä kaikkia hänen tekojaan, en minäkään sitä odottanut, mutta se ei ole lapsen vika jos häntä arvostellaan paitsi että kus*ipäämäisen äitini mielestä varmaan oli, tietämättä edes mitä oli tapahtunut ja ajattelematta yhtään mun tunteita, omaa lastaan kun vihasi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en ikinä oo ymmärtänyt näitä, jotka turhasta murehtii ja kovasti pohtii sitä, mitä toiset ihmiset on heistä mieltä.

Mulla on tapana miettiä murheen eteen tullessa, että voinko asiaan itse mitenkään vaikuttaa? Jos en voi, niin miksi vaivata päätäni turhaan. Fuck it.

Ja sama siinä, mitä muut mahdollisesti ajattelee. Ei jaksa kiinnostaa. Ei ole enää vuosikymmeniin teini-iän jälkeen kiinnostanut. Se mitä mieltä minä olen itsestäni ja tekemisistäni ja miten hyvin voin selkä suorana katsoa itseäni peiliin saa riittää. Bonusta toki on jos muutkin tykkää, mutta ei pakko.

Pyrin olemaan reilu, mukava, suora ja aito. Se saa riittää ja pakko ei ole tykätä. Fuck it.

Sinä saatat olla psykopaattti, jos varsinkin kasvatat lasta, joka on loukkaantunut siihen, että tämän ei pidä välittää siitä, että toinen sai satutettua hänen tunteitaa, eli niitä tunteita ei sinusta pidä huoltaa eikä hoitaa, eikä loukattua mieltä parantaa. Ja jos opetat lapselle, että silti pitää olla sille arvostelijalle, joka satutti ystävällinen eikä hänestä saa ajatella pahaa.

ap

Kahta lasta kasvatan. Joista vanhempi jo koulussa ja ihailtavasti pitää oman ja muidenkin puolta - Pidetty ja reilu kaveri isompien ja pienempien kesken. Ei hyväksy minkäänlaista kiusaamista tai mollaamista itseään tai muita kohtaan ja tuo sen esiin heti ja selkeästi. Kritiikkiä osaa ottaa vastaan, mutta ei ala turhaa paskanjauhantaa nielemättä kuutelemaan.

Mollaajille ja sellaisille ihmisille, jotka ovat minulle tai lapsilleni ilkeitä ei tarvitse olla todellakaan ilkeä takaisin tai toivoa niille pahaa. Karma tuppaa hoitaa useimmiten takaisinmaksun itse; sitä saa mitä kylvää ja hyvä tuppaa kiertämään takaisin siinä missä pahakin. Ei niille mollaajille ja kusipäille tarvitse silti ystävällinenkään olla.

Avainsana on totaalinen välinpitämättömyys ja hyvä olo itsensä kanssa. Itseluottamus; se että tietää olevansa hyvä tyyppi, joka ei turhaan muita kiusaa ja paskaa ansaitse tai toisen mollaamisesta rikki mene. Aito välinpitämättömyys on myrkkyä niille, jotka haluavat alistaa toista. Menee kaikki teho, kun toinen selkäsuorana on että "Fuck it".

Etkä edes puhunut tilanteista, joissa SUN LASTASI arvostellaan ja loukataan, hänen omat kaverinsa siis. Mites ne? Sanot lapsellesi, etä kaverisi oli oikeassa ja älä sinä kehtaakin ajatella kaveristasi pahaa niinkö? Oli se toinen lapsestasi mitä mieltä hyvänsä?

ap

Vieläkö joku on sitä mieltä, että mun äiti on ihana?

ap

No täytyy vaan ottaa se asenne ettei ota itseensä ihan kaikesta. Ihmiset ovat kärkkäitä tekemään tulkintoja vaikkeivät tiedä mistään mitään. Opettele olemaan välittämättä ja käyttäydy itse aina ystävällisesti ja kohteliaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman itsetunnon kehittämisestä on kirjoitettu tavattoman monta nettiartikkelia.

Niin, kun oma äiti on sen ensin tuhonnut kieltämällä ajattelemasta arvostelijoista mitään pahaa. Sehän tarkoittaa, että he ovat äidistäni hyviä ihmisiä, joiden paskansuollot pitää ottaa huomioon.

ap

Miten vanha sinä olet, 5 v?

"oma äiti sitä, oma äiti tätä, nyyh kun oli äiti ja nyyh kun se sanoi niin" MITÄ SITTEN?!

Miten se, mitä joku on sanonut vuosia sitten voi vaikuttaa aikuisen tekemiin omiin päätöksiinsä? Ja jos vaikuttaa, niin miten edes kehtaa syyttää sit äitiään...

Kasva aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman itsetunnon kehittämisestä on kirjoitettu tavattoman monta nettiartikkelia.

Niin, kun oma äiti on sen ensin tuhonnut kieltämällä ajattelemasta arvostelijoista mitään pahaa. Sehän tarkoittaa, että he ovat äidistäni hyviä ihmisiä, joiden paskansuollot pitää ottaa huomioon.

ap

Miten vanha sinä olet, 5 v?

"oma äiti sitä, oma äiti tätä, nyyh kun oli äiti ja nyyh kun se sanoi niin" MITÄ SITTEN?!

Miten se, mitä joku on sanonut vuosia sitten voi vaikuttaa aikuisen tekemiin omiin päätöksiinsä? Ja jos vaikuttaa, niin miten edes kehtaa syyttää sit äitiään...

Kasva aikuiseksi.

Kasva itse aikuiseksi, kommentistasi vain näkee, miten keskenkasvuinen itse(kin) olet. Minä ajattelin sitten, että olen tosi ilkeä ihminen jos ajattelen arvostelijoistani pahaa enkä "kuuntele" heitä, koska näin äiti opetti. Ja arvostelijat ovat samaa mieltä. Niin mistä minä voisin tietää, miten voi ajatella? En minäkään täydellinen ole ja aina oikeassa, mutta oikeuttaako se ketään loukkaamaan ja arvostelemaan minua???? Ei todellakaan oikeuta.

ap

Vierailija kirjoitti:

No täytyy vaan ottaa se asenne ettei ota itseensä ihan kaikesta. Ihmiset ovat kärkkäitä tekemään tulkintoja vaikkeivät tiedä mistään mitään. Opettele olemaan välittämättä ja käyttäydy itse aina ystävällisesti ja kohteliaasti.

Miksi pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ihmisiä, jotka minua arvostelevat ja satuttavat, kohtaan? Nolla syytä, heitä pitää satuttaa.

ap