Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin menevien ystävien etääntyminen surettaa
17.01.2018 |
Olemme kolmekymppisiä, yliopisto-opinnot päättäneitä ja vaihtelevalla menestyksellä työelämään siirtyneitä. Moni ystäväni on mennyt naimisiin lähiaikoina tai häät ovat tulossa. Aiemmin olemme nähneet ystävieni kanssa säännöllisesti ja yhteydenpito on ollut molemminpuolista. Kihlautumisen tai viimeistään häiden jälkeen ystävät ovat etääntyneet. Eivät ehdi enää näkemään eivätkä juuri pidä yhteyttä. Lapsia ystävilläni ei vielä ole. Kun yritän ehdottaa tapaamista, aina on muuta menoa tai tapaamisesta kiire kotiin miehen luokse. Olenko lapsellinen, kun koen surua ystävien "menettämisestä"? Toki ymmärrän, ettei yhteydenpito säily aina samanlaisena, mutta yhteydenpidon hiipuminen harmittaa. Viimeisin kihlautunut ystäväni totesi, ettei hänellä "ole aikaa näkemiselle kuin korkeintaan kerran kuussa" (asumme 15 km päässä toisistamme).
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia ja miten olette niistä selvinneet?
Ap
Kommentit (29)
Kuuluu elämään. Voisitko etsiä hieman vanhempia ystäviä? Mä oon ystävystyny monien +40 v kanssa, ovat mukavia ja fiksuja ystäviä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa vaikuttaa moni muukin. Elämä muuttuu, kun siirtyy työelämään. Se ei välttämättä ole kiinni siitä naimisiinmenosta.
Tutulta kuulostaa, moni kaveri katoaa avioliiton syövereihin.
Mulla kaverit menevät vielä vaikeiksi, kun kertovat häistään. Itse olen eronnut, joten valitettavasti muistutan jo olemassaolollani eron mahdollisuudesta. Mieheni lähti toisen matkaan pian häidemme jälkeen. Moni kaveri jättää kutsumatta häihin, kun häät ovat onneksi vain lähimpien kesken.
Ruuhkavuodet edessä. Komppaan kakkosta, etsi uusia ystäviä. Tosiystävät pysyvät elämän muuttumisesta huolimatta.
Taidat olla sinkku? Samalla tavalla säkin sit nyhjäät kotona, jos löydät kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä oot vaan huono ystävä ja häät on hyvä syy päästä susta eroon.
Et ole lapsellinen tuntiessasi surua asiasta. On kuitenkin ihan tavallista, että vakiintuneessa parisuhteessa ihmissuhdeverkosto "tuplaantuu". Tulee omien sukulaisten ja kavereiden lisäksi myös puolison sukulaiset ja kaverit, joita tavataan. Lisäksi ei haluta olla joka ilta tai edes joka viikko menossa jonnekin, ei varsinkaan ilman puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun iässä naimisiin menneet ystäväni olivat jossain perhekuplassa, oli kiire alttarille ja perheen perustamiseen. Kun ruuhkavuodet menivät ohi, aikaa ystäville tuntui taas riittävän. Kyllä tuo aika vielä ohi menee. :)
Olisiko tuossa kuitenkin hieman myös omaa tulkintaasi. Itse et taida olla parisuhteessa ja tuo naimisiinmeneminen on (ainakin alitajuisesti) tuollainen punainen vaate. Heti, kun ystävä siirtää tapaamisen, tunnut laittavan sen naimisiinmenon piikkiin.
Ystävän tapaaminen kerran kuussa tuntuu minusta jo melko tiiviiltä yhteydenpidolta, oli naimisissa tai ei. Kai sitä ihmisillä on muitakin menoja, kuin sen yhden ystävän tapaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuossa kuitenkin hieman myös omaa tulkintaasi. Itse et taida olla parisuhteessa ja tuo naimisiinmeneminen on (ainakin alitajuisesti) tuollainen punainen vaate. Heti, kun ystävä siirtää tapaamisen, tunnut laittavan sen naimisiinmenon piikkiin.
Ystävän tapaaminen kerran kuussa tuntuu minusta jo melko tiiviiltä yhteydenpidolta, oli naimisissa tai ei. Kai sitä ihmisillä on muitakin menoja, kuin sen yhden ystävän tapaaminen.
Ymmärrän kerran kuussa tahdin, jos asutaan melko kaukana tai on lapsiperheen kiireet. Muuten tuo on aika harvakseltaan, jos asutaan esim. samassa kaupungissa.
Ei tietenkään ystävät nää tilanteessa mitään ikävää, hehän saavat kaiken - avioliiton, mahdolliset lapset, aikaa ystävien kanssa silloin kun heidän kalenteriinsa sattuu sopimaan. Älä hae ymmärrystä heiltä, vaan keskity omaan elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuossa kuitenkin hieman myös omaa tulkintaasi. Itse et taida olla parisuhteessa ja tuo naimisiinmeneminen on (ainakin alitajuisesti) tuollainen punainen vaate. Heti, kun ystävä siirtää tapaamisen, tunnut laittavan sen naimisiinmenon piikkiin.
Ystävän tapaaminen kerran kuussa tuntuu minusta jo melko tiiviiltä yhteydenpidolta, oli naimisissa tai ei. Kai sitä ihmisillä on muitakin menoja, kuin sen yhden ystävän tapaaminen.
Ymmärrän kerran kuussa tahdin, jos asutaan melko kaukana tai on lapsiperheen kiireet. Muuten tuo on aika harvakseltaan, jos asutaan esim. samassa kaupungissa.
Minusta tuo ei ole mitenkään harvakseltaan. Arkisin töiden ja harrastusten jälkeen ei oikein jaksa tavata muita. Jäljelle jää viikonloput. Näinä viikonloppuina tavataan omia vanhempia, puolison vanhempia, omia sisaruksia, puolison sisaruksia, yhteisiä ystäviä ja omia ystäviä. Jos omia ystäviä on esimerkiksi kolme, se vie jo kolmelta päivältä aikaa. Jos vielä tapaa saman kuukauden aikana joitakin kavereitaan, joita tavataan harvemmin kuin ystäviä, kuukauden jokainen viikonloppu saattaa olla täynnä ihmisten tapaamisia. Monet kuitenkin haluavat edes yhden viikonlopun kuukaudessa, jolloin ei ole mitään sovittuja tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa, moni kaveri katoaa avioliiton syövereihin.
Mulla kaverit menevät vielä vaikeiksi, kun kertovat häistään. Itse olen eronnut, joten valitettavasti muistutan jo olemassaolollani eron mahdollisuudesta. Mieheni lähti toisen matkaan pian häidemme jälkeen. Moni kaveri jättää kutsumatta häihin, kun häät ovat onneksi vain lähimpien kesken.
Minusta on julmaa jättää kaveri eron takia kutsumatta. Onko sellainen ihminen oikeasti ystävä?
Vierailija kirjoitti:
lapsellista kitinää
Vaikutat ihanalta ihmiseltä. Sinulla on varmasti paljon ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuossa kuitenkin hieman myös omaa tulkintaasi. Itse et taida olla parisuhteessa ja tuo naimisiinmeneminen on (ainakin alitajuisesti) tuollainen punainen vaate. Heti, kun ystävä siirtää tapaamisen, tunnut laittavan sen naimisiinmenon piikkiin.
Ystävän tapaaminen kerran kuussa tuntuu minusta jo melko tiiviiltä yhteydenpidolta, oli naimisissa tai ei. Kai sitä ihmisillä on muitakin menoja, kuin sen yhden ystävän tapaaminen.
Ymmärrän kerran kuussa tahdin, jos asutaan melko kaukana tai on lapsiperheen kiireet. Muuten tuo on aika harvakseltaan, jos asutaan esim. samassa kaupungissa.
Ohis, kerran kuussa omalla kohdalla tarkoittaisi 1-2 tapaamista päivässä. Pari kolme kertaa vuodessa kyllä riittää itselleni.
Ei mulla kyllä naimisiin meno muuttanut mitään. Ihan samalla tavoin harrastin ja menin kuin ennenkin. Lapsen saamisen jälkeen ei sitten pariin vuoteen ehtinytkään mihinkään :).
Noin se menee toisilla. Omassa kaveripiirissä on pari jotka täysin pistänyt välit poikki. Sit kun ne eroo niin ottaa yhteyttä.. Sillo pitäs ollla kiinnostunu taas niistä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuossa kuitenkin hieman myös omaa tulkintaasi. Itse et taida olla parisuhteessa ja tuo naimisiinmeneminen on (ainakin alitajuisesti) tuollainen punainen vaate. Heti, kun ystävä siirtää tapaamisen, tunnut laittavan sen naimisiinmenon piikkiin.
Ystävän tapaaminen kerran kuussa tuntuu minusta jo melko tiiviiltä yhteydenpidolta, oli naimisissa tai ei. Kai sitä ihmisillä on muitakin menoja, kuin sen yhden ystävän tapaaminen.
Jos on hyvä ystävä, ei ole tiivistä. Mä tapaan läheisintä ystävääni kerran viikossa ja tehdään yön yli reissujakin yhdessä. Ja kyllä, ollaan molemmat parisuhteessa ja ystävälläni on pieni lapsi.
Älä tuppaa, jos ei tykätä. Niin se vaan menee. Valitettavasti.