Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin menevien ystävien etääntyminen surettaa
17.01.2018 |
Olemme kolmekymppisiä, yliopisto-opinnot päättäneitä ja vaihtelevalla menestyksellä työelämään siirtyneitä. Moni ystäväni on mennyt naimisiin lähiaikoina tai häät ovat tulossa. Aiemmin olemme nähneet ystävieni kanssa säännöllisesti ja yhteydenpito on ollut molemminpuolista. Kihlautumisen tai viimeistään häiden jälkeen ystävät ovat etääntyneet. Eivät ehdi enää näkemään eivätkä juuri pidä yhteyttä. Lapsia ystävilläni ei vielä ole. Kun yritän ehdottaa tapaamista, aina on muuta menoa tai tapaamisesta kiire kotiin miehen luokse. Olenko lapsellinen, kun koen surua ystävien "menettämisestä"? Toki ymmärrän, ettei yhteydenpito säily aina samanlaisena, mutta yhteydenpidon hiipuminen harmittaa. Viimeisin kihlautunut ystäväni totesi, ettei hänellä "ole aikaa näkemiselle kuin korkeintaan kerran kuussa" (asumme 15 km päässä toisistamme).
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia ja miten olette niistä selvinneet?
Ap
Kommentit (29)
No voin sanoa ettei me nähdä ystävien kanssa kuin kerran(kaksi)kuussa vaikka asumme 4km säteellä toisistamme. Ja ikää 30-33v.
Osa sinkkuja ja osa perheellisiä. Sinkuilla on nyt työelämässä kiireitä ja perheellisillä menee tuhottomasti aikaa töiden ja perhe-elämän kiemuroihin. Joka viikonloppu jotain menoa, lapsilla ja vanhemmilla harrastuksia myös arkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteellista, kuinka usein haluaa nähdä. Ehkä sulla on vaan vähän ystäviä ja vaadit muutamilta ystäviltä liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuossa kuitenkin hieman myös omaa tulkintaasi. Itse et taida olla parisuhteessa ja tuo naimisiinmeneminen on (ainakin alitajuisesti) tuollainen punainen vaate. Heti, kun ystävä siirtää tapaamisen, tunnut laittavan sen naimisiinmenon piikkiin.
Ystävän tapaaminen kerran kuussa tuntuu minusta jo melko tiiviiltä yhteydenpidolta, oli naimisissa tai ei. Kai sitä ihmisillä on muitakin menoja, kuin sen yhden ystävän tapaaminen.
Jos on hyvä ystävä, ei ole tiivistä. Mä tapaan läheisintä ystävääni kerran viikossa ja tehdään yön yli reissujakin yhdessä. Ja kyllä, ollaan molemmat parisuhteessa ja ystävälläni on pieni lapsi.
Totta tämäkin, mutta kuinka monta läheistä ihmistä voi silloin olla? Puoliso, vanhemmat, appivanhemmat, sisarukset, työkaverit jne. Kaikkien kanssa ei voi viettää yhtä iltaa viikossa, pitää tehdä valintoja. Ja kyllä hyvä avioliitto useinkin vaatii enemmän, kuin yhden illan viikossa yhteistä aikaa.
Hmm...en mäkään varmaan yksittäisiä kavereita tapaa useammin kuin kerran kuussa. Harrastusporukka on myös mun kavereita ja heitä näen treeneissä vähintään kerran viikossa, ja työkavereista osa on myös ystäviä, ja heitä näen lähes joka päivä, mutta muiden kanssa kuukausi on ihan normaali väli. Minulla on tosin lapsia. Kuulostaa kyllä ikävältä, jos kaverit kiirehtivät kotiin kun sitten tavataan.
Ymmärrän sen, ettei ehdi nähdä jatkuvasti, kun on puoliso ja lapsia, mutta sitä en ymmärrä, että ystävät unohdetaan kokonaan. Kaikkein pahinta on, että sinkut tai lapsettomat pidetään ikään kuin reservissä valmiina jatkamaan kuin ennenkin sitten, kun parisuhde- ja perhekuplaan kadonneelle sattuu sopimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, ettei ehdi nähdä jatkuvasti, kun on puoliso ja lapsia, mutta sitä en ymmärrä, että ystävät unohdetaan kokonaan. Kaikkein pahinta on, että sinkut tai lapsettomat pidetään ikään kuin reservissä valmiina jatkamaan kuin ennenkin sitten, kun parisuhde- ja perhekuplaan kadonneelle sattuu sopimaan.
Lapsettomat/sinkut kelpaavat toki lapsenvahdeiksi, kummeiksi ja muiksi hyödykkeiksi. Sitten ihmetellään, jos kieltäytyy lasten vahtimisesta, koska "sullahan on aikaa". Kokemusta on.
Mä oon huomannu tän ongelman vaan naisten kohdalla. Miehet on kavereina reilumpia, kun eivät oo hylkäämässä oman elämänsä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, ettei ehdi nähdä jatkuvasti, kun on puoliso ja lapsia, mutta sitä en ymmärrä, että ystävät unohdetaan kokonaan. Kaikkein pahinta on, että sinkut tai lapsettomat pidetään ikään kuin reservissä valmiina jatkamaan kuin ennenkin sitten, kun parisuhde- ja perhekuplaan kadonneelle sattuu sopimaan.
Lapsettomat/sinkut kelpaavat toki lapsenvahdeiksi, kummeiksi ja muiksi hyödykkeiksi. Sitten ihmetellään, jos kieltäytyy lasten vahtimisesta, koska "sullahan on aikaa". Kokemusta on.
Ja luonnollisesti myös päivän varoitusajalla baariseuraksi, kun rouva saa lapsivapaan illan.
On sulla ongelmat