Mielipiteitä kaivataan?

Olen lähtöisin 11 lapsisesta perheestä ja nuorimmainen. Emme ole millään muotoa uskonnollisia, yksikään meistä. Eli muuten ihan tavallisesta perheestä mutta meitä.on vain monta. Olen jo aikuinen ihminen ja työelämässä. Asun nykyään kaukana muusta perheestä. Aina alakoulusta asti tähån päivään kaikki ovat luulleet meitå lestadiolaisiksi. Vaikka olen sanonut ettei olla, niin sitä on epäilty. Ja ne jotka ei oo kysyny ja on kuullu että meitä on monta, ovat selän takana puhuneet ja juoruilleet että tuo on lestadiolainen. Pakkohan sen on olla. No, tämän myötä uudessa kotipaikassa, työpaikoilla tms en ole sanallakaan maininnut omista sisaruksistani. En häpeä heitä, he ovat mahtavia ihmisiä mutta joudun kieltämään ja välttelemään heistä puhumista jatkuvien ennakkoluulojen takia. Olen monta kertaa jopa valehdellut jos joku on kysynyt onko mulla sisaruksia. Olen sanonut että joo mulla on kaks tms. Jotenki tuntuu että elän jatkuvassa valheessa kun valehtelen asiasta. En tiedä miksi annan muiden ajatusten vaikuttaa. Ehkä siksi ettå juoruilua on jatkunut läpi elämän ja ei ole mukavaa että selän takana puhutaan asioista mistä ei tiedetä totuutta tai siihen ei uskota. Nyt kun olen valehdellut on tosi noloa jos jään kiinni siitä että olen valehdellut asiasta. Miten mun pitäis asiaan suhtautua?