Jo kaikessa kauheat defenssit, onnistuuko parisuhde?
Mulla yks neljääkymmentä lähestyvä vanhapiika kaveri löysi miehen ja on elämänsä ensimmäisessä parisuhteessa. Hän on aina kieltänyt tunteitaan. Joskus häneltä on lipsahtanut haaveita mutta heti kun aletaan keskustella niistä, hän iskee defenssit ja vakuuttelee itselleen ettei halua tai tarvitse niitä. Kuitenkin sitten kun niitä asioita saavuttaa, on ollut onnellinen.
Jo piirre on hyvin vahva. Ei käsittele pettymyksen tunteita vaan kieltää ne eikä kestä vaikeita tunteita vaan ainoa tapa toimia ihmissuhteiden haasteissa on ollut lopettaa yhteydenpito. Ja kun yhteinen ystävämme sairastui ja lopulta kuoli sairauteensa, tämä henkilö ei menny koskaan sairaalaan koska se herätti liian vaikeita tunteita. Siis hylkäsi kuolevan ystävän.
Toivon hänelle kuitenkin lopultakin sitä rakkautta elämäänsä mutta mietin jos on tuollaiset tunnetaidot, onko hyvä pitkä parisuhde oikein mahdollinen? Mitä mieltä?
Taitaa olla yleinen tyyli täällä alkomaassa, että tunteita, syyllisyyttä ym. ei osata käsitellä eikä muutkaan saa, joten vakat löytänevät helposti kantensa.