Lue keskustelun säännöt.
Millaiseksi kuvittelet suurperheen elämän?
10.01.2018 |
Täällä on pyörinyt keskustelu otsikolla "Voisitko olla suurperheen äiti?"
Sen innoittamana kysynkin, millaiseksi kuvittelet suurperheen elämän pohjautuen joko ihan omiin kuvitelmiisi tai siihen, millaisia havaintoja olet sivusta seuraajana tehnyt. Voit toki myös kertoa, millaiseksi aikanaan kuvittelit suuren perheen arjen ennen kuin sinusta tuli suurperheellinen.
Pidetään keskustelu asiallisena! Oman näkemykseni voin tulla kertomaan huomenna.
Kommentit (23)
Jaa.. Lapsia tehdään yleensä kuitenkin yksi kerrallaan, joten ei se suurperhe yllätyksenä tule.. Tilanteeseen ajaudutaan pikkuhiljaa.
Meillä asiat on aina sujuneet hyvin ja lapset olleet terveitä, joten on tuntunut hyvältä että lapsia on tullut lisää.
Uusi perheenjäsen on aina ollut tutun tuntuinen ja tuntunut hyvältä.
Kaaosta meillä ei ole, koska olen kotona ja paikat täytyy pitää järjestyksessä tilojen pienuuden ja porukan suuruuden takia.
Asumme maalla ja täällä lapsiperheitä paljon ja sanottakoon että ollaan viiden lapsen kanssa ihan normi, jopa pikkutekijöitä muihin verrattuna...
En olisi nuorena uskonut että meille tulee "suurperhe" mutta nyt tämä tuntuu täysin luonnolliselta.
Suvussa ollut paljon lapsia, joten muutaman todella upean äidin johdosta tiesin, kuinka ottaa tarpeeksi rennosti jotta tämä onnistuu. En nipota pienestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon siivoamista ja muita kotitöitä, kaupassa käyntiä. Asiat tehdään vähän sinnepäin.
Itsellä on yksi lapsi, jos olisi muutama lisää niin luultavasti tinkisin asioista joita nyt teen ja pidän ns. Tärkeänä.
Olen ymmärtänyt, että elämä suurperheessä on melua ja kaaosta. Ihan kauheaa.
Hassumpia on kysymykset, miten on varaa hankkia kaikki varusteet kaikille. Isoimmalla kun ostaa niin seuraaville on välineitä valmiina, noin niinkuin suksia ja luistimia yms.
Samoin vaatteet, ostan mahdollisimman kallista ja laadukasta vanhimmalle ja pidän niistä hyvän huolen.. Nyt neljäs käyttäjä samoilla. Ainut tytär saa aina tietty omat..
Vierailija kirjoitti:
Paljon siivoamista ja muita kotitöitä, kaupassa käyntiä. Asiat tehdään vähän sinnepäin.
Itsellä on yksi lapsi, jos olisi muutama lisää niin luultavasti tinkisin asioista joita nyt teen ja pidän ns. Tärkeänä.
Sivukommenttina tällainen huomio: Kun tekee kerralla riittävän suuret kauppaostokset ja panostaa omavaraisuuteen (oman ajan, jaksamisen ja kiinnostuksen puitteissa) ei kauppareissuja tarvi tehdä lainkaan niin usein :)
Kotitöitä on kyllä jonkin verran enemmän, väistämättäkin.
Mutta kyllä tuo varmaan on totta että ajatusten suunta muuttuu jossain määrin perheen kasvaessa. Tämä voi toisaalta olla hyväkin suunta, jos siinä oppii armollisuutta ja keskittymään oikeasti olennaisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle tulee ensimmäisenä mieleen täydellinen yksityisyyden ja rauhan puute. Koskaan et ole kotona yksin edes sen aikaa, että saisit juotua aamukahvit hiljaisuudessa. Tulisin hulluksi. Asun yksin ilman lemmikkejä enkä töiden jälkeen halua puhua edes puhelimessa. Vaikka olisi kuinka iso talo, mua ainakin ahdistaisi ajatus, että siellä on muita ihmisiä. Tartten täydellistä yksinoloa monta tuntia päivässä.
Me haaveilimme suurperheestä, sillä olemme kumpikin sellaisessa kasvaneita. Luulen, että meillä on aika hyvä käsitys siitä, millaista suurperheen elämä on parhaimmillaan ja pahimmillaan.
Meillä on "vain" kolme lasta, sillä kohtuni poistettiin kolmannen raskauden jälkeen syövän takia.
Minulla on jotenkin vaillinainen olo, kun lapsia on vain kolme. Onneksi lapsilla on paljon serkkuja, jotka viettävät meillä lähes päivittäin aikaa, joten päästään edes vähän sellaiseen suurperhetunnelmaan. Ei ole sama asia, kun on vastuussa vain kolmesta ja kolmen lapsen läksyistä, luistimista ja lapasten korjaamisesta. Silti, on ihanaa, kun välipalapöydässä istuukin 10 lasta tai illalla sohvalla leffaa katsoo 15 lasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassumpia on kysymykset, miten on varaa hankkia kaikki varusteet kaikille. Isoimmalla kun ostaa niin seuraaville on välineitä valmiina, noin niinkuin suksia ja luistimia yms.
Samoin vaatteet, ostan mahdollisimman kallista ja laadukasta vanhimmalle ja pidän niistä hyvän huolen.. Nyt neljäs käyttäjä samoilla. Ainut tytär saa aina tietty omat..
Tämä on ihan totta! Meillä hankitaan ekat varusteet yleensä uusina. Kun ne käy pieneksi, saa seuraava ne. Totta kai joutuu joskus jotain uusimaan, kuitenkin tärkeää on mielestämme että niillä varusteilla pystyy oikeasti tekemään jotain. Mutta silti: jos varusteet (esim. sukset) käy läpi vaikkapa kuusi lasta, ei niille jää paljoakaan hintaa. Hankalampaa on toki, jos perheessä on samaa kokoa käyttäviä lapsia, sitten voi olla että jossain kohdin asia x tuleekin kalliimmaksi.
Meillä on panostettu myös ulkoiluvaatteisiin. Tärkeintä ei ole kallis hinta, vaan laadukkuus. Usein olen kyllä huomannut, ettei se parinkympin haalari vaan kestä yhtä hyvin kuin 160e haalari. Kirppareitakin voi tuossa hyödyntää, tosin itse en löydä niistä koskaan mitään. Ystäväni taas tekee paljon löytöjä kirppiksiltä, mitä ihailen oikeasti. Ehkä minä käyn väärissä paikoissa tai en vain osaa katsoa samalla lailla..
Monesti muuten puhutaan suurperheen lasten harrastuksista. Joo, onhan se totta että jos joku jalkapallonpeluu vaatii vanhempia osallistumaan milloin mihinkin, on vaikea saada mahtumaan aikatauluihin muiden lasten harrastuksia, mikäli niissäkin vaaditaan vanhempien aktiivisuutta. Toisaalta puhutaan monesti rahallisesta puolesta. Mutta nekö vain ovat harrastuksia, jotka maksavat paljon tai ylipäätään ollenkaan? Meillä käydään kyllä maksullisissa harrastuksissa, mutta tehdään myös paljon ilmaisia tai edullisia asioita. Retkeillään, käydään uimassa, pyöräillään, luistellaan, hiihdetään, leivotaan, luetaan, lauletaan, pelataan, piirretään, maalataan, tehdään erilaisia käsitöitä, askarrellaan...
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulee ensimmäisenä mieleen täydellinen yksityisyyden ja rauhan puute. Koskaan et ole kotona yksin edes sen aikaa, että saisit juotua aamukahvit hiljaisuudessa. Tulisin hulluksi. Asun yksin ilman lemmikkejä enkä töiden jälkeen halua puhua edes puhelimessa. Vaikka olisi kuinka iso talo, mua ainakin ahdistaisi ajatus, että siellä on muita ihmisiä. Tartten täydellistä yksinoloa monta tuntia päivässä.
Oho. Minä olen juonut tällä viikolla joka aamu kahvit joko yksin (muiden nukkuessa) tai miehen kanssa:) Mutta näinhän se on että persoonia on erilaisia ja joku kaipaa enemmän yksinäisyyttä kuin toinen, eikä siinä ole mitään väärää. Minusta on hienoa, että ihmiset tiedostavat tällaisiakin asioita itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me haaveilimme suurperheestä, sillä olemme kumpikin sellaisessa kasvaneita. Luulen, että meillä on aika hyvä käsitys siitä, millaista suurperheen elämä on parhaimmillaan ja pahimmillaan.
Meillä on "vain" kolme lasta, sillä kohtuni poistettiin kolmannen raskauden jälkeen syövän takia.
Minulla on jotenkin vaillinainen olo, kun lapsia on vain kolme. Onneksi lapsilla on paljon serkkuja, jotka viettävät meillä lähes päivittäin aikaa, joten päästään edes vähän sellaiseen suurperhetunnelmaan. Ei ole sama asia, kun on vastuussa vain kolmesta ja kolmen lapsen läksyistä, luistimista ja lapasten korjaamisesta. Silti, on ihanaa, kun välipalapöydässä istuukin 10 lasta tai illalla sohvalla leffaa katsoo 15 lasta!
Olen pahoillani. Mutta ihanaa, että osaat ajatella asian näin ja että teillä on sukulaislapsia rikastuttamassa elämäänne! Olen itse myös ihminen, joka ottaa hoitolapsia mielellään. Minusta on vain mukava, kun on porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että elämä suurperheessä on melua ja kaaosta. Ihan kauheaa.
No mitä suurempi organisaatio, sitä paremmin hoidettu sen pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassumpia on kysymykset, miten on varaa hankkia kaikki varusteet kaikille. Isoimmalla kun ostaa niin seuraaville on välineitä valmiina, noin niinkuin suksia ja luistimia yms.
Samoin vaatteet, ostan mahdollisimman kallista ja laadukasta vanhimmalle ja pidän niistä hyvän huolen.. Nyt neljäs käyttäjä samoilla. Ainut tytär saa aina tietty omat..Tämä on ihan totta! Meillä hankitaan ekat varusteet yleensä uusina. Kun ne käy pieneksi, saa seuraava ne. Totta kai joutuu joskus jotain uusimaan, kuitenkin tärkeää on mielestämme että niillä varusteilla pystyy oikeasti tekemään jotain. Mutta silti: jos varusteet (esim. sukset) käy läpi vaikkapa kuusi lasta, ei niille jää paljoakaan hintaa. Hankalampaa on toki, jos perheessä on samaa kokoa käyttäviä lapsia, sitten voi olla että jossain kohdin asia x tuleekin kalliimmaksi.
Meillä on panostettu myös ulkoiluvaatteisiin. Tärkeintä ei ole kallis hinta, vaan laadukkuus. Usein olen kyllä huomannut, ettei se parinkympin haalari vaan kestä yhtä hyvin kuin 160e haalari. Kirppareitakin voi tuossa hyödyntää, tosin itse en löydä niistä koskaan mitään. Ystäväni taas tekee paljon löytöjä kirppiksiltä, mitä ihailen oikeasti. Ehkä minä käyn väärissä paikoissa tai en vain osaa katsoa samalla lailla..
Monesti muuten puhutaan suurperheen lasten harrastuksista. Joo, onhan se totta että jos joku jalkapallonpeluu vaatii vanhempia osallistumaan milloin mihinkin, on vaikea saada mahtumaan aikatauluihin muiden lasten harrastuksia, mikäli niissäkin vaaditaan vanhempien aktiivisuutta. Toisaalta puhutaan monesti rahallisesta puolesta. Mutta nekö vain ovat harrastuksia, jotka maksavat paljon tai ylipäätään ollenkaan? Meillä käydään kyllä maksullisissa harrastuksissa, mutta tehdään myös paljon ilmaisia tai edullisia asioita. Retkeillään, käydään uimassa, pyöräillään, luistellaan, hiihdetään, leivotaan, luetaan, lauletaan, pelataan, piirretään, maalataan, tehdään erilaisia käsitöitä, askarrellaan...
Sama. En usko että vaikka meillä olisi yksi lapsi että meillä olisi aikaa vievä jääkiekko/jalisharrastus, koska olisin työssäni joka vei aikaisemmin kaiken aikani ja toisekseen ei yhtään kiinnosta sunnuntai aamuna kello 7.00 olla missään hallilla.
Onneksi koululla voi harrastaa vaikka mitä sählystä kokkikerhoon, eikä ole niin vakavaa.
Tärkeintä että lapset syö, nukkuu ja hoitaa koulunsa hyvin ja pääsevät luistelemaan oman lammen jäälle tai hiihtämään pellolle, jos sattuu huvittamaan.
Ja samoin, aamukahvit juonut ihan rauhassa joka aamu.
Siivottu on ja vaatteet viikattu kaappiin. Ei ole mitään kaaosta tai epäjärjestystä meillä ainakaan.
Stressaantunut äiti, lapsia hoitamaton isä, joka on ennemminkin yksi lapsista. Väkivaltaa käytetään väsyneenä, keskimmäinen lapsi heitteillä, harrastaa ei saa, kuin esikoinen ja kuopus.
Keskimmäinen kiltti ja hiljainen, mutta äiti puhuu vaativasta.
Lapsilla toisten vanhat ryysyt. Ruuaksi jauhelihaa, nakkeja, makkaraa tai kanaa _aina_. Ei salaattia koskaan.
Lapset vähän toisella kädellä hoidettuja. Keskimmäisistä ei ikinä fb-päivityksiå, mutta hällä kaunein nimi jostain syystä kaikissa tuntemissani (noin 20) perheissä.
Lapset ei pese hampaita, isommat hoitaa pienempiä. Alle kouluikäisenä monilta revitty hampaita.
Ei ikinä omaa rahaa lapsilla.
Leipänä ranskanleipää ja ruispuikuloita.
Melua, melua, melua.
Lapset ei osaa halata tai näyttää kiintymystä fyysisellä läheisyydellä.
Keskimmäisen osa kaikista surkein. Se lapsi joka on tehty kiireellä, jotta päästään suurperhe tavoitteeseen.
Läksyjä ei tarkasta kukaan ja mäihällä esikoinen tai kuopus ainut joka jatkaa ammattikoulua pidemmälle opintoja.
Äiti täyttää epäonnistuneen parisuhteen tuomaa tyhjää tilaa lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressaantunut äiti, lapsia hoitamaton isä, joka on ennemminkin yksi lapsista. Väkivaltaa käytetään väsyneenä, keskimmäinen lapsi heitteillä, harrastaa ei saa, kuin esikoinen ja kuopus.
Keskimmäinen kiltti ja hiljainen, mutta äiti puhuu vaativasta.
Lapsilla toisten vanhat ryysyt. Ruuaksi jauhelihaa, nakkeja, makkaraa tai kanaa _aina_. Ei salaattia koskaan.
Lapset vähän toisella kädellä hoidettuja. Keskimmäisistä ei ikinä fb-päivityksiå, mutta hällä kaunein nimi jostain syystä kaikissa tuntemissani (noin 20) perheissä.
Lapset ei pese hampaita, isommat hoitaa pienempiä. Alle kouluikäisenä monilta revitty hampaita.
Ei ikinä omaa rahaa lapsilla.
Leipänä ranskanleipää ja ruispuikuloita.
Melua, melua, melua.
Lapset ei osaa halata tai näyttää kiintymystä fyysisellä läheisyydellä.Keskimmäisen osa kaikista surkein. Se lapsi joka on tehty kiireellä, jotta päästään suurperhe tavoitteeseen.
Läksyjä ei tarkasta kukaan ja mäihällä esikoinen tai kuopus ainut joka jatkaa ammattikoulua pidemmälle opintoja.Äiti täyttää epäonnistuneen parisuhteen tuomaa tyhjää tilaa lapsilla.
Ei kai kolmen lapsen perhe ole vielä suurperhe? Tuossa kuviossa kaikki persiillään, ei niinkään suurperheellisyys..
-Enemmän kotitöitä kuin pienessä perheessä. Joo, hommia jaetaan useamman henkilön kesken, mutta ihan jo ruokaa pitää laittaa isompi määrä, pykkiä tulee enemmän jne.
-Tarvitaan isompi asunto ja auto/useampi.
-Matkailu ja muut huvitukset kuten ulkona syöminen, huvipuistot yms huomattavan kallista. Arjessa ruokakaupasta pitää tuoda vuorellinen ruokaa.
-Harvoin mahdollisuus olla yksin ja hiljaisuudessa kotona. Joo, lasten nukkuessa mahdollista mutta se hiljainen aamukahvi ei riitä kaikille.
-Enemmän säätämistä aikataulujen kanssa, kun pitää sovitella useamman ihmisen menoja.
Suurperheessä eläminen vaatii tietyntyyppisen ihmisen. Ei paremman eikä huonomman kuin se joka haluaa elää yksin, lapsettomana parisuhteessa tai 1-2 lapsen kanssa, erilaisen vaan :) Onneksi nykyään on mahdollista valita.
Vierailija kirjoitti:
Stressaantunut äiti, lapsia hoitamaton isä, joka on ennemminkin yksi lapsista. Väkivaltaa käytetään väsyneenä, keskimmäinen lapsi heitteillä, harrastaa ei saa, kuin esikoinen ja kuopus.
Keskimmäinen kiltti ja hiljainen, mutta äiti puhuu vaativasta.
Lapsilla toisten vanhat ryysyt. Ruuaksi jauhelihaa, nakkeja, makkaraa tai kanaa _aina_. Ei salaattia koskaan.
Lapset vähän toisella kädellä hoidettuja. Keskimmäisistä ei ikinä fb-päivityksiå, mutta hällä kaunein nimi jostain syystä kaikissa tuntemissani (noin 20) perheissä.
Lapset ei pese hampaita, isommat hoitaa pienempiä. Alle kouluikäisenä monilta revitty hampaita.
Ei ikinä omaa rahaa lapsilla.
Leipänä ranskanleipää ja ruispuikuloita.
Melua, melua, melua.
Lapset ei osaa halata tai näyttää kiintymystä fyysisellä läheisyydellä.Keskimmäisen osa kaikista surkein. Se lapsi joka on tehty kiireellä, jotta päästään suurperhe tavoitteeseen.
Läksyjä ei tarkasta kukaan ja mäihällä esikoinen tai kuopus ainut joka jatkaa ammattikoulua pidemmälle opintoja.Äiti täyttää epäonnistuneen parisuhteen tuomaa tyhjää tilaa lapsilla.
Ei kai ruispuikuloissa mitään vikaa ole, vai itse leivottuako sen leivän pitäisi olla? Puhut nyt siihen tyyliin, että lapsia on näissä tuntemissasi perheissä kolme. Ei keskimmäisen osa kuitenkaan aina ole huono ja toisaalta oletko sä seuraamassa heidän arkea 24/7, että voit aivan varmaksi sanoa että se keskimmäinen kärsii? :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassumpia on kysymykset, miten on varaa hankkia kaikki varusteet kaikille. Isoimmalla kun ostaa niin seuraaville on välineitä valmiina, noin niinkuin suksia ja luistimia yms.
Samoin vaatteet, ostan mahdollisimman kallista ja laadukasta vanhimmalle ja pidän niistä hyvän huolen.. Nyt neljäs käyttäjä samoilla. Ainut tytär saa aina tietty omat..Tämä on ihan totta! Meillä hankitaan ekat varusteet yleensä uusina. Kun ne käy pieneksi, saa seuraava ne. Totta kai joutuu joskus jotain uusimaan, kuitenkin tärkeää on mielestämme että niillä varusteilla pystyy oikeasti tekemään jotain. Mutta silti: jos varusteet (esim. sukset) käy läpi vaikkapa kuusi lasta, ei niille jää paljoakaan hintaa. Hankalampaa on toki, jos perheessä on samaa kokoa käyttäviä lapsia, sitten voi olla että jossain kohdin asia x tuleekin kalliimmaksi.
Meillä on panostettu myös ulkoiluvaatteisiin. Tärkeintä ei ole kallis hinta, vaan laadukkuus. Usein olen kyllä huomannut, ettei se parinkympin haalari vaan kestä yhtä hyvin kuin 160e haalari. Kirppareitakin voi tuossa hyödyntää, tosin itse en löydä niistä koskaan mitään. Ystäväni taas tekee paljon löytöjä kirppiksiltä, mitä ihailen oikeasti. Ehkä minä käyn väärissä paikoissa tai en vain osaa katsoa samalla lailla..
Monesti muuten puhutaan suurperheen lasten harrastuksista. Joo, onhan se totta että jos joku jalkapallonpeluu vaatii vanhempia osallistumaan milloin mihinkin, on vaikea saada mahtumaan aikatauluihin muiden lasten harrastuksia, mikäli niissäkin vaaditaan vanhempien aktiivisuutta. Toisaalta puhutaan monesti rahallisesta puolesta. Mutta nekö vain ovat harrastuksia, jotka maksavat paljon tai ylipäätään ollenkaan? Meillä käydään kyllä maksullisissa harrastuksissa, mutta tehdään myös paljon ilmaisia tai edullisia asioita. Retkeillään, käydään uimassa, pyöräillään, luistellaan, hiihdetään, leivotaan, luetaan, lauletaan, pelataan, piirretään, maalataan, tehdään erilaisia käsitöitä, askarrellaan...
Sama. En usko että vaikka meillä olisi yksi lapsi että meillä olisi aikaa vievä jääkiekko/jalisharrastus, koska olisin työssäni joka vei aikaisemmin kaiken aikani ja toisekseen ei yhtään kiinnosta sunnuntai aamuna kello 7.00 olla missään hallilla.
Onneksi koululla voi harrastaa vaikka mitä sählystä kokkikerhoon, eikä ole niin vakavaa.
Tärkeintä että lapset syö, nukkuu ja hoitaa koulunsa hyvin ja pääsevät luistelemaan oman lammen jäälle tai hiihtämään pellolle, jos sattuu huvittamaan.Ja samoin, aamukahvit juonut ihan rauhassa joka aamu.
Siivottu on ja vaatteet viikattu kaappiin. Ei ole mitään kaaosta tai epäjärjestystä meillä ainakaan.
Sen verran täytyy tunnustaa, että meillä on silloin tällöin pientä kaaosta - mutta tavallisesti sen saa aika helposti hallintaan.
Ja ihan sama ajatus tuon harrastamisen suhteen. Emme vain ehkä lasten isän kanssa ole sitä tyyppiä, joka koko ajan haluaisi kuskata ja heilua mukana ties missä harrastukseen liittyvissä menoissa. Ennemmin sitten lapset harrastavat jotain "vähemmän hohdokasta" ja aikaa jää enemmän muulle mielekkäälle.
Sunnuntai on meillä lepopäivä, jolloin ei todellakaan lähdettäisi peleihin tms, ennemmin ollaan yhdessä, rentoudutaan ja ulkoillaan. Me ollaan vanhoillislestadiolaisia, jotein usein sunnuntaille ajoittuu myös pyhäkoulu (sisältää aikuisten osalta kyläilyä kahvipöydässä) sekä seurat, joihin mennään oman jaksamisen mukaan. Illat kuluvat tavallisesti kyläillen puolin tai toisin.
Täällä on ollut puhetta ruokavuorista ja ruuanlaitosta, joku mainitsi ruuan laadunkin. Meillä kyllä tarjotaan hedelmiä ja erilaisia kasviksia, ruokailun yhteydessä on yleensä salaattia ja hedelmistä ja kasviksista tehdyt smoothiet maistuvat kaikille. Me tosiaan kasvatamme osan ruoastamme itse (esim. perunat, porkkanat) ja marjastamme itse. Mutta kyllähän ruokaa saa kantaa enemmän, kuin vaikka nelihenkisessä perheessä. Meillä tehdään isommat ostokset kerran viikossa, samalla voi ostaa ruokaa pakkaseen asti. Ruokaa voi tehdä samalla kertaa pariksi päiväksi, jolloin ruokahuolto ei vie kovin suurta osaa päivästä vaikka kaksi lämmintä ruokaa syödäänkin.
Käyttekö suurperheen vanhemmat lomalla kahdestaan tai yksin? Kuinka usein vaikkapa vuotta kohden, ja koetteko sen riittävän?
Ap täällä, olipa harmi ettei tähän ollut tullut vastauksia, mutta ehkä näin päiväaikaan paremmin.
Olen itse kuuden lapsen äiti. Kun minulla ei vielä ollut lapsia, ajatus monesta lapsesta tuntui kaukaiselta. Sivusta seuratessani olin nähnyt monenlaisia suurperheitä; heitä, joilla asiat on hallinnassa ja elämä näyttää sujuvan mukavasti, ja sitten heitä joilla on ainainen kaaos ihan joka asian suhteen. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntui minusta pelottavalta.
Kun myöhemmin menin naimisiin ja aloin odottaa ensimmäistäni, ajatus suuremmasta perheestä alkoikin tuntua luonnolliselta. Miehen kanssa meillä oli tästä selvä ajatus.
Nyttemmin lapsia on kuusi, enkä vieläkään pidä perhettämme kovinkaan isona. Lapsista vanhin on koulussa, nuorimmainen on vauva, 6kk.
Minusta meidän elämä sujuu hyvin. Kotona ei vallitse jatkuva kaaos, mutta toisaalta meillä onkin hyvät säilytysjärjestelmät ja kyky karsia liika krääsä aina tarvittaessa. Lapset tietysti levittävät leikeissään, mutta myös korjaavat jälkensä innokkaasti jonkin leikin varjolla.
Vanhin lapsi on nyt omassa huoneessaan, kahdesta huoneesta löytyy kaksi lasta ja vauva on meidän huoneessamme. Tilaa on onneksi vieläkin, ja tarkoitus on rakentaa yläkerta (asumme nyt yhdessä tasossa) lähivuosina koska luultavasti tarvetta ilmenee.
Hankala on omaa arkeaan kuvailla kattavasti, mutta en olisi lapsettomana tai vielä yhden lapsen äitinä ajatellut, kuinka luonnolliselta suurenkin perheen äitiys voi tuntua ja toisaalta kuinka mukavasti kaikki voi lutviutua.
Olisi mukava kuulla aiheesta myös muiden mietteitä, halutessanne voin vastailla kysymyksiinkin :)