Lue keskustelun säännöt.
Pelkään taaperon takia nukkumaanmenoa, yötä ja heräämistä aamulla
10.01.2018 |
Tämä pelko on ollut siitä lähtien, kun lapsi syntyi. Aluksi vaivasi koliikki, sitten jokin muu, ja aina on ollut hankalaa mennä nukkumaan ja yöt katkonaisia muutamaa poikkeusviikkoa lukuunottamatta.
Pelottaa siis jokailtaisen nukkumaanmenotaistelun jälkeen mennä nukkumaan samaan huoneeseen taaperon kanssa. Hiivin hiljaa ja lakkaan hetkeksi hengittämästä. Yritän kääriytyä peittoon mahdollisimman vähäeleisesti, ettei lakana kahisisi liikaa. Sitten makaan siinä hetken ja kuulostelen tapahtuuko pinnasängyssä jotain. Yleensä tapahtuu, sillä joko heti, kun astun huoneeseen tai viimeistään, kun olen päässyt peiton alle, alkaa lapsi kääntelehtiä levottomasti. Usein tämä johtaa siihen, että lapsi ponnahtaa pystyyn ja alkaa kovaan ääneen itkeä. Takaisin nukkumaan on vaikea saada.
Sama saattaa toistua useamman kerran yössä, jos on ns. huono yö. Hyvänä yönä herää vain kaksi kertaa neljän tunnin välein.
Pelkään jo pelkästään kyljen kääntämistä, vessaan menemistä yöllä ja veden juomista lasista, joka on yöpöydällä. Aamuisin en uskalla nousta sängystä ennen lasta, koska pelkään, etten saa kuitenkaan tehdä mitään rauhassa, vaan lapsi herää samantien, kun poistun huoneesta.
Mies on usein yötöissä, joten vietän paljon öitä yksin. Olen aivan hermoraunio, koska minusta tuntuu, etten voi kotona tehdä normaaleja asioita ilman, että minun täytyy pelätä lapsen itkukohtauksia.
Uskallanko siirtää vielä omaan huoneeseen, jos tämä onkin eroahdistusta?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kokeilla omaa huonetta lapselle.
Mitä jos koittaisitte vaan nukkua vierekkäin? Ja menkää nukkumaan samaan aikaan niin eiköhän se ole siinä?
Joo, lapsi omaan huoneeseen. Meilläkään ei nukkunut kumpikaan, kun oltiin samassa huoneessa.
Lapsi omaan huoneeseen tietty. Jos on niin herkkäuninen niin eihän se kiva ole joka yö herätä kesken unien siihen, että joku hiippailee huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaan huoneeseen lapsi. Itse siirsin huonosti nukkuvan 1,5v:n omaan huoneeseen kun muutettiin isompaan asuntoon, siihen loppui yöheräilyt. Nyt 3v. Ja nukkuu edelleen mallikkaasti.
Mikä järki on siis nukkua samassa huoneessa, kun se häiritsee molempien unta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa että hän kaipaa isää ja häntä ahdistaa jo muutenkin ja ratkaisu on siirtää hänet vieläkin kauemmaksi?
Hei ap, minulla oli sama ongelma ja neuvolan täti käski laittamaan lapsen eri huoneeseen, vaikka keittiöön, jos ei tilaa muualla ole. Lapsi oli 1kk vanha ja sen jälkeen nukuttiin molemmat kuin tukit.
Toisen lapsen kanssa nukuin vain yhden yön samassa huoneessa ja huomasin, että sama rumba alkaa taas, joten viikon vanha vauva edllisen tenavan kanssa samaan huoneeseen ja koko perhe nukkui hyvin.
Tämä kuopus söi ilalla klo 23 ja aamulla n.6-7. Väliajan nukkui hyvin.
"lapset"ovat nyt yli 40-vuotiata, eikä ole mitään kiintymys yms. vaikeuksia ollut, suorastaan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puolestani olen lukevinani ap:n tuntemuksia myös merkkejä masennuksesta. Itselläni oli synnytyksen jälkeinen masennus, jonka oireina oli juuri unettomuutta (vaikka olisi väsyttänyt), huonontunutta unenlaatua ja jatkuvaa huolissaan olemista lapsesta, joka kuitenkin oli ihan terve. Olin lopulta tämän kierteen takia todella itkuinen ja ahdistunut. Mutta siis tuo masennus oli siitä salakavala tila, ettei sitä itse osannut tunnistaa, kun kaikki oli kuitenkin ns. "hyvin". Itselläni auttoi, kun sain hyvin miedon mielialalääkkeen matalalla annostuksella, joka tasasi oman olotilani normaaliksi.
Ap:lle siis suosittelen a) lapsen siirtämistä toiseen huoneeseen nukkumaan b) harkitsemaan, olisiko aiheellista mennä juttelemaan ihan vaikka terveyskeskuslääkärin kanssa omasta jaksamisesta ja siitä, voiko taustalla olla masennusoireita.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa että hän kaipaa isää ja häntä ahdistaa jo muutenkin ja ratkaisu on siirtää hänet vieläkin kauemmaksi?
Miten ihmeessä voi tulla tuollaiseen päätelmään?
Lapsi nukkuu rauhassa yksin huoneessa kunnes vanhempi menee huoneeseen ja lapsi herää kun huoneessa liikutaan, lapsi saattaa herätä jopa siihen kun vanhempi kääntää kylkeä -> lapsi kaipaa isää. Ei todellakaan kuulosta loogiselta.
Me siirsimme lapsen omaan huoneeseen nukkumaan jo puolivuotiaana, kun alkoi heräillä jopa peiton kahinaan.
Siitä lähtien on nukkunut pääasiallisesti kokonaisia öitä ja jos lapsen huoneeseen joutuu yöllä menemään vaikka hakemaan jonkun unohtuneen tavaran, niin voi olla varma, että sängystä kuuluu kiukustunutta tuhahtelua. Jotkut kaipaavat nukkuessaan omaa rauhaa.
Unikoulu?