Millaiseksi kuvittelet suurperheen elämän?

Suurperheen haasteita/ongelmia mm. ajan riittämättömyys kaikille lapsille: läksyissä auttaminen, henkilökohtaisessa hygieniassa auttaminen, asianmukaisesta vaatetuksesta huolehtiminen (tarpeeksi lämmintä ja puhdasta) ulkoinen siisteys ja puhtaus voi olla heikoilla kantamilla, saattavat olla melkoisia haisuleita (mikä ei ole lapsen vika!) kun kukaan ei huolehdi että esim. hiukset olisi pesty shampoolla tai alle 10 v. hampaat saattaa olla täynnä reikiä.

Ruokailu mitä sattuu, nukkumaan mennään milloin sattuu ja minne satutaan nukahtamaan, jo ihan pienestä voi olla unihygienia ihan pielessä. Ei omaa huonetta tai yksityistä tilaa tai omia henkilökohtaisia leluja tai tarvikkeita, kaikki jaetaan/rikotaan/hukataan.

Lapset tappelevat ja joutuvat kokemaan isompien pahoinpitelyä pienestä asti, eikä kukaan ehdi/viitsi puuttua.

Joku vetää hernemaissipaprikat nenään tästä mutta yritin sanoa kauniisti.

Noin yleisesti ottaen pienemmän perheen lapsilla paremmin asiat.

Itselleni tulee mieleen kolme eri variaatiota suurperheestä (yli 5 lasta):

1. Lestadiolaisperhe: lapsista vanhemmat hoitavat nuorempiaan, tärkeää "olla kunnolla" joten ei saa toteuttaa niin paljon omaa itseään eikä lapset ole niin paljon yksilöiksi tuettuja, vaan vastuullisia pikkuaikuisia jo nuoresta lähtien. Äiti on kotona, ja tekee itse ruuat alusta asti kustannussyistä, myös leivät aina. Isä etäinen. Kuitenkin kaikki on aika lailla hyvin, eikä tässä suurperheessä ole minusta mitään vikaa. Sääli on, jos uskonnon sanelemasta ehkäisykiellosta ne lapset "siunaantuu", eikä aidosta rakkaudesta ja halusta. Mutta kaikista kuitenkin huolehditaan riittävän hyvin. Tavarat eivät ole kaikilla uusia saatika "omia", vaan kaikki on vähän niinkuin perheen yhteistä ja monin tavoin se on sekä hyvä juttu (puhalletaan yhteen hiileen), että huono juttu.

2. Mielenterveysongelmainen katastrofiperhe: näitä näkee silloin tällöin tosi tv ohjelmissa. Eli perhe, jossa koti on yksi läävä, mahdollisesti aivan liian pienikin, pyykkejä lattialla, tavarapinoja, sotkuisia lapsia ja vanhemmat myös, pari lemmikkiä jne. Ruuaksi mitä sattuu, hyvässä tapauksessa kuitenkin ruokaa on joka päivä suht samoihin aikoihin. Lapset riehakkaita tai apaattisia. Mitään ei saada aikaiseksi, ja uusia lapsia tehdään ehkä sossun tukien takia, ehkä täyttämään myös tyhjyyttä vanhempien sisällä, ehkä täyttämään jotain käsittämättömiä haaveita, ehkä silkasta piittaamattomuudesta. Näitä perheitä voi olla asteikolla "sossun tädit on tuttuja" - "kaikki on suht ok rajoissa".

3. Perhe, jossa lapsia on hankittu rakkaudesta ja halusta, rahaa on tarpeeksi (kaikki lapset saavat omiakin tavaroita, eikä kaikesta tarvitse aina tinkiä). Uskonnolliset syyt eivät ole lasten määrän taustalla, tämä perhe on usein korkeasti koulutettu vanhempien osalta ja molemmat vanhemmat käyvät töissä (ainakin kun lapset kouluiässä).

Lapsille ei riitä yksilöllistä huomiota, kerjäävät sitä melkein keneltä tahansa aikuiselta