Miten kauneusleikattu äiti puhuu tyttärelleen/lapsilleen positiivisesta kehonkuvasta "sinä riität"-hengessä?

Olet oikeassa. Ei mitenkään. Toivottavasti nämä instabimbot pysyvät lapsettomina.

Olen itse miettinyt ihan samaa. Aikamoinen kuilu olisi puheella ja esimerkillä näissä tapauksissa. Lähipiirissäni on useampikin nainen joilla on esim. silikonit rinnoissa, ja pieniä tyttäriä kasvamassa.. mielenkiinnolla seuraan kuinka asia tulevaisuudessa hoidetaan..

up

Muakin kiinnostaa tää aihe. Voisiko joku kauneusleikkauksia suosiva äiti vastata tähän? :)

Itselle ei ole kauneusleikkauksia tehty enkä niitä halua, mutta en jaksa uskoa tuossa olevan heille mitään sen pahempaa/enemmän keskusteltavaa kuin hiusten värjäämisessäkään (näin esimerkkinä). Täytyykö kaikesta tehdä niin mahdottoman dramaattista?

Hieno ja tärkeä aihe!

No miten itseään meikkaaava ja hiuksiaan laittavan äiti nyt ylipäätään puhuu lapsilleen, että "riität omana itsenäsi", kun et selkeästikään riitä (miksi muuten ehostaisit)?

Öh no eihän se sitä tarkoita ettei hyväksyisi itseään tai olisi tyytyväinen itseensä jos kuitenkin haluaa olla "paras itsensä". Samaan kategoriaanhan menee sitten meikit ja kampaajalla käyminen.. Kuinka voit opettaa lapsellesi että hän riittää jos itse parantelet ulkonäköäsi meikillä?

Jostain luin että ei se mitään autakaan jos puheet ja teot on ristiriidassa, hämmentää vain enemmän. Lapsi oppii esimerkistä.

Minä en vastusta kauneuskirurgiaa, jos minulla olisi tarpeeksi rahaa, menisin.

Miksi pitäisi opettaa lapselle että jos ulkonäössä on jotain ikävää, sille ei saisi tehdä mitään? Kukapa ei haluaisi näyttää paremmalta?

Aion säästää rahaa luomileikkaukseen, nyt ne roikkuvat rumasti.

Vierailija kirjoitti:

Jostain luin että ei se mitään autakaan jos puheet ja teot on ristiriidassa, hämmentää vain enemmän. Lapsi oppii esimerkistä.

Miten sitten voi olla mahdollista että hyvin vaatimattoman ja meikkaamattoman naisen tytöstä voi kasvaa hyvinkin ulkonäkö keskeinen? Niin?

Lasketaankohan kauneusleikkaukseksi, multa on pienennetty rinnat. Osaksi kipujen vuoksi, osaksi koska en pitänyt niiden ulkonäöstä. Oon sanonut lapselleni, että hän on hyvä sellaisena kuin on, mutta jos joku asia häntä itseään häiritsee vuodesta toiseen, kuten mulla ne ärsyttävät, isot ja kivuliaat rinnat, ei sen korjaamisessa oo mitään pahaa. Oon myös sanonut, että leikkaamalla ei saa hyvää itsetuntoa eikä se korjaa niitä pään sisäisiä kipukohtia kuin hetkellisesti, eli sen takia ei ikinä kannata mennä leikkaukseen, että tulee suosituksi ja kaikki epävarmuudet katoaa, koska kumpaakaan ei tule tapahtumaan.

O-ou. Mun 6v tyttö ei tiiä mun silikoneista mitään. En ole koskaan ajatellut olevani sopimaton kasvattaja tissien takia, mutta näköjään kaikenlaisia hiippareita löytyy, joilla on alkaa tällasia miettiä.

Ei mitenkään, ellei kerro lapselleen katuvansa kehonsa muokkausta ja jaa auliisti kehonmuokkauksen huonojakin puolia. Ei se leikelty nenä tee vielä huonoa roolimallia, jos suhtautuu siihen lämpimästi huumorilla, että olin silloin niin nuori ja typerä kun tämän leikkautin. Ei missään itseinhossa tarvitse piehtaroida, jos on silarit mennyt laittamaan, mutta lapselle voi kuitenkin asenteellaan osoittaa, että oma valinta oli aikanaan höpsö ja kypsymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain luin että ei se mitään autakaan jos puheet ja teot on ristiriidassa, hämmentää vain enemmän. Lapsi oppii esimerkistä.

Miten sitten voi olla mahdollista että hyvin vaatimattoman ja meikkaamattoman naisen tytöstä voi kasvaa hyvinkin ulkonäkö keskeinen? Niin?

Sillä vaatimattomalla voi olla huono itsetunto. Lapsi taas kompensoi omaa opittua mahd huonoa itsetuntoa ulkonäön puunaamisella. En tarkoittanut teoilla ja esimerkillä vain fyysistä tekemistä vaan vaikka juuri itsetuntoa, mistä tuossa lukemassani jutussakin oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään, ellei kerro lapselleen katuvansa kehonsa muokkausta ja jaa auliisti kehonmuokkauksen huonojakin puolia. Ei se leikelty nenä tee vielä huonoa roolimallia, jos suhtautuu siihen lämpimästi huumorilla, että olin silloin niin nuori ja typerä kun tämän leikkautin. Ei missään itseinhossa tarvitse piehtaroida, jos on silarit mennyt laittamaan, mutta lapselle voi kuitenkin asenteellaan osoittaa, että oma valinta oli aikanaan höpsö ja kypsymätön.

:,D huhhuh..

Olen samaa mieltä kuin ap. "Sinä riität sellaisena kuin olet" + "todellinen kauneus on sisäistä" ja toisaalta samalla ulkonäkönsä "parantelu" kosmeettisella kirurgialla antavat ristiriitaiset viestit.

Eri asia on, jos kosmeettisella kirurgialla ulkonäköään muokannut äiti sanoo lapselleen, että katuu toimenpiteitään ja toivoo, ettei lapsi ole yhtä turhamainen ja lähde samalle tielle tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain luin että ei se mitään autakaan jos puheet ja teot on ristiriidassa, hämmentää vain enemmän. Lapsi oppii esimerkistä.

Miten sitten voi olla mahdollista että hyvin vaatimattoman ja meikkaamattoman naisen tytöstä voi kasvaa hyvinkin ulkonäkö keskeinen? Niin?

Sillä vaatimattomalla voi olla huono itsetunto. Lapsi taas kompensoi omaa opittua mahd huonoa itsetuntoa ulkonäön puunaamisella. En tarkoittanut teoilla ja esimerkillä vain fyysistä tekemistä vaan vaikka juuri itsetuntoa, mistä tuossa lukemassani jutussakin oli kyse.

Minulla on hyvä ja terve istunto vaikka suunnittelen silikonien leikkauttamista. Lapsien saaminen vaikutti rintoihin ja on varaa leikkauttaa niistä kauniimmat, en usko että tämä parantaa tai huonontaa jo hyvää itsetuntoani. Miten tämä sitten vaikuttaa lapsiini? Toki opetan heillekin että jos omassa elämässään ei johonkin asiaan ole tyytyväinen ja se on muutettavissa, niin tottakai se tulee muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Öh no eihän se sitä tarkoita ettei hyväksyisi itseään tai olisi tyytyväinen itseensä jos kuitenkin haluaa olla "paras itsensä". Samaan kategoriaanhan menee sitten meikit ja kampaajalla käyminen.. Kuinka voit opettaa lapsellesi että hän riittää jos itse parantelet ulkonäköäsi meikillä?

Huomaathan kuinka tässäkin takana on ajatus: "et ole paras itsesi jos et ehosta" ja "olet huonompi itsesi kun et ehosta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh no eihän se sitä tarkoita ettei hyväksyisi itseään tai olisi tyytyväinen itseensä jos kuitenkin haluaa olla "paras itsensä". Samaan kategoriaanhan menee sitten meikit ja kampaajalla käyminen.. Kuinka voit opettaa lapsellesi että hän riittää jos itse parantelet ulkonäköäsi meikillä?

Huomaathan kuinka tässäkin takana on ajatus: "et ole paras itsesi jos et ehosta" ja "olet huonompi itsesi kun et ehosta".

Sinä siis et käytä meikkiä etkä laita hiuksiasi ikinä? Vaatteissakaan sillä ei ole mitään merkitystä miten ne sopivat sinulle ulkonäöllisesti? Ok.