Miten jotkut voivat haluta lapsia vaikkei heillä ole puolisoa johon ovat todella rakastuneita?

Minkähänlaista rakkautta mielestäsi pitäisi olla, että niitä lapsia saa hankkia? Miltä pitäisi tuntua?

Vierailija kirjoitti:

Minkähänlaista rakkautta mielestäsi pitäisi olla, että niitä lapsia saa hankkia? Miltä pitäisi tuntua?

Jos tällaista pitää pohtia niin rakkautta ei taida sitten olla. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkähänlaista rakkautta mielestäsi pitäisi olla, että niitä lapsia saa hankkia? Miltä pitäisi tuntua?

Jos tällaista pitää pohtia niin rakkautta ei taida sitten olla. -ap

No vähän epämääräiseltä tuo aloitus vaikuttaa. Kertokaa joku täsmällinen esimerkki joistain fiktiohahmoista, joiden rakkaus on sen laatuista, että lapsia sopii hommata? Riittääkö, että seksi sujuu vai mitä muuta pitää tuntua?

No voi kuule. Elämä on ihmeellisempää mitä sinun pienet aivot kenties käsittää. Jotkut haluaa parisuhteen muttei lapsia, onko se ymmärrettävää? Mutta sitten on niitä jotka haluaa lapsia muttei parisuhdetta. Miksi ei? Adoptoidakin saa yksinään. Suvunjatkaminen ja lisääntymisen "tarve" on ihan luonnollisia asioita. Eläimissäkin on niitä, jotka vaan parittelee ja sitten toinen vanhemmista hoitaa pennun ja kasvatuksen. Onko ihminen siinä suhteessa sen kummempi.

Mitäpä jos rakastaa lastaan? Rakastaa sitä kovasti jo ennenkuin lapsi on syntynytkään, se kuitenkin on erilaista kuin rakkaus miestä kohtaan.

Rakkaus vai lapsi – mitä valitsisit, jos saisit valita vain yhden? Oma elämän tarkoitukseni ei ole ollut rakkaus, koska rakkaus on nii-ii-iin siistiä. Onni on tullu jostakin konkreettisesta  eli lapsesta.