Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko eroamisesta tullut odotusarvo?
07.01.2018 |
Mietiskelin vain, että kun olin teini-ikäinen (olen perheen vanhin lapsi), niin vanhemmillani oli kriisi, joka alkoi viimeistään silloin, kun täytin 15, ja jatkui yhä, kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa.
Riitoja emme joutuneet kuuntelemaan. Vanhempani käyttäytyivät toisiaan kohtaan etäisesti mutta asiallisesti ja kunnioittavasti. Eri huoneisiin he kylläkin muuttivat nukkumaan.
Kun olin 24, huomasin, että vanhempieni välit ovat lämmenneet ja yhteinen sänkykin on taas löytynyt.
Nykyään he vaikuttavat hyvin onnellisilta yhdessä.
Kuinka moni nuorista sitoutuu tuollaiseen elämäntapaan, johon vanhempani sitoutuivat. He olivat ilmeisesti päättäneet, että perhettä ei hajoteta eikä lasten tarvitse kuunnella riitoja. Sieltä se rakkauskin sitten palaili noin kymmenen vuoden viileän jakson jälkeen.
Onko nykyään parisuhteisiin menevillä enää tällaista onnen palaamisen odottamisen kulttuuria, vai onko se poikki, jos muutamankin vuoden joutuu elämään niin, ettei koe rakkautta tai intohimoa?
Kommentit (2)
Omilla vanhemmilla sama, paitsi etteivät olleet yhtä huomaavaisia meitä lapsia kohtaan ja riitelivät kännipäissään melko avoimesti. Vanhemmiten ovat rauhoittuneet, eivätkä käsittääkseni riitele juurikaan, mutta joskus nukkuvat omissa huoneissaan. Koska rauhoittuivat heti lasten muutettua kotoa, poden pientä syyllisyyttä että oltiin vähintään osasyy siihen riitelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ihmissuhteet ja sitä kautta koko ihminen on kokenut eräänlaisen inflaation. Ihmisiä kulutetaan ja shoppaillaan. Pitää olla vahva hyötynäkökulma, että jaksetaan/viitsitään "sitoutua" ym.. monet naiset näkee lapsivapaat unelmien täyttymyksenä, ainoastaan ero tuntuu monille olevan mahdollisuus omaan aikaan ym.