Osuva kolumni!

Istu vauvan päälle, näyt paremmin

5.10.2007 3:46



Nykyään on kaksi tapaa hankkia lapsia.



Kun kaksi heteroseksuaalia harrastaa suojaamatonta seksiä, siitä voi olla seurauksia, joita ei ole opittu pizzataksin listalta. Yleisin seuraus suojaamattomasta seksistä on yllätysvauva, ja vaikka vauvoista vaivaa onkin, yllätysvauva kuulostaa otsikoissa sympaattisemmalta kuin yllätysherpes.



Toinen tapa hankkia lapsi on käydä shoppaamassa sellainen ja kirjoittaa blogi, joka saa muut ajattelemaan, että hetkinen, vauva on hankkinut lapsen.



Lasten vika on se, ettei niitä voi vain hankkia. Niille täytyy tehdäkin jotain. Tältä kannalta nykyaika saa toivomaan paluuta menneisyyteen, ja silloin elämä vasta ankeaa olikin.



Tamminiemessä Urho Kekkosen makuuhuoneen hyllyssä on yksi lastenkasvatusta käsittelevä kirja. Kirjassa on noin 70 sivua. Nykyään noin ohut kasvatuskirja tulkittaisiin lapsen henkiseksi pahoinpitelyksi.



Nykykasvatuskirjoissa otetaan yhä enemmän huomioon, että nelihenkisessä perheessä on neljä vauvaa. Siksi meillä ilmestyy yhtä paljon johtamistaito- kuin kasvatusoppaita, koska sekä johtajien että vanhempien on opiskeltava kirjasta, miten päin tuttia käytetään.



70-luvulla lapset pyörivät tupakansavun keskellä lattialla, jonne heitettiin välillä näkkileivän paloja ravinnoksi.



Aikuiset ja lapset tiesivät keskinäiset valtasuhteensa, ja laatuaika oli sitä, jos lapset saivat tulla sateesta sisälle.



Lapset olivat olentoja, jotka pyörivät jaloissa.



Nykyään lapset ovat olentoja, joita täytyy hoitaa ja huoltaa, muuten ne hajoavat. Jos 70-luvulla lapsella oli tylsää, aikuisella ei ollut velvollisuutta raahata sitä suksibalettikurssille itsetuntoa kohottamaan. Lapselle annettiin jätteistä tehty itäsaksalainen nukke, leiki sillä, mutta ole varovainen, sisällä voi olla demarivakooja.



Se, mikä 70-luvulla oli normaalia perhe-elämää, on nykyajan heitteillejättösyyte.



Jotain hyötyäkin nykylapsista sentään on. Ne ovat julkisen uran jatke.



Ennen ihminen joutui itse ponnistelemaan elämässä eteenpäin. Nyt se voi kiivetä vauvansa päälle ja näyttää sen avulla pidemmältä. Ei siksi, että lapsen avulla äiti näkee kauemmaksi, vaan lapsen avulla äiti näkyy kauemmaksi.



Ennen lapset olivat jotain, joiden kanssa piti vain elää. Nykyään ne ovat oman identiteetin jatke, joiden avulla voi syventää ja jatkaa puhetta omasta itsestään.



Lapsi on sisäinen elämä ilman, että täytyy hankkia sisäistä elämää. Lapsi tekee meistä välittömästi herkempiä, tärkeysjärjestykset ovat muuttuneet, perhe on kaikki kaikessa, mä en enää bailaa yössä.



Ennen joutui puhumaan itsestään ja omasta erinomaisuudestaan ihan suoraan. Pidemmän päälle se kävi noloksi.



Nykyään täytyy vain osoittaa nauruvaatteisiin puettua kääpiötä, joka tekee omistajansa välittömästi niin syväksi persoonaksi, että omistajan palkkaamista tv-juontajaksi on syytä vakavasti harkita.