Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon pakkoajatuksista?
06.01.2018 |
Onko joku kokenut näitä tai tietää aiheesta? Tarvitsen oikeasti apua. Olen käynyt juttelemassa tästä ammattilaisen kanssa ja hänen oppinsa auttoivat jonkun verran, mutta nyt ajatukset pukkaavat taas lävitse. Stressi aiheuttaa näitä ja nyt olen jo muutaman viikon saanut jatkuvasti tapella näiden kanssa, nukkumaan mennessä tilanne on pahin ja pelko tulee myös uniin. Myös töissä on hetkittäin vaikeaa, koska aihe liittyy löyhästi työhöni ja en kykene keskittymään.
Toki helpoin tie on päästä stressistä eroon, mutta en tiedä miten rauhoittua ja käsitellä stressiä.
En uskalla kertoa ajatusten aihetta, koska todennäköisesti joku tulisi provoamaan kirjoittamalla aiheesta tai linkittämällä siihen liittyviä kuvia ja se pahentaa oloani. Haluaisin vain kyetä kontrolloimaan tätä.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tarkoitat sellaisia että esim. jos et nukkumaan mennessäsi noudata jotain tiettyä rutiinia esim.valot sammuu, kolmella askeleella sänkyyn, ei uloshengitystä ennen kun peitto on korvissa jne, niin tapahtuu pahoja asioita. Näistä minulla on kokemusta. Kannattaa tehdä niin, että joku viikonloppu vaan yksinkertaisesti rikkoo kerralla näitä kaikkia sääntöjä, sitten elää ja seuraavana aamuna toteaa (ei haittaa vaikkei tulis yhtään unta koska viikonloppu) että elossa ollaan ja sitten helpottaa.
Kyllä, "sairaus" on sama, mutta hieman eri tavalla. Esimerkkinä jotkut ajattelevat jatkuvasti "mitä jos lyön tuota veitsellä/hakkaan pesarilla kallon halki" tms. Eli "mitä jos" ajatukset valtaavat mielen ja mielikuvat tästä ovat todella ikäviä ja inhottavia. Joskus näin ohjelman missä nainen juurikin koki noita edellä mainittuja asioita ja hänen terapeuttinsa käski naisen pitää veistä terapeuttinsa kurkulla (osoittaakseen ettei nainen tee mitään vaan kyseessä on pelkkä ajatus). En kuitenkaan kykene hoitamaan ajatuksiani tuolla tavalla ja tunnen sekoavani, en silloin tajunnut miksi nainen pelkäsi tätä hirveästi ja nyt olen itse täysin samassa jamassa (eri aiheen kanssa).
Kiitos viestistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostoa, jos joku eksyisi lukemaan vielä.
Itse kamppailen jatkuvsti pakkoajatusten kanssa. Minulla on ollut niitä ihan pienestä asti, nyt olen 26. Olen jatkuvasti uupunut tämän takia ja elämänilo on kateissa. Olen käynyt psykologilla, psykiatrilla ja terapiassa. Ne ovat auttaneet vähän.
Itsellä on ollut tarkistelupakkoa, järjestelypakkoa, rutiinipakkoa, käsienpesua, pahoja ja iljettäviä pakko-ajatuksia ja viimeisimpänä hypokondriaa. Pelkään koko ajan, että itse tai joku läheiseni sairastuu vakavasti.
Minulla on auttanut pakkoajatuksiin, että miettii mitä juuri nyt oikeasti tapahtuu, onko oikeasti uhka päällä vai onko koko homma lähinnä omassa päässä. Levy jää päässä herkästi pyörimään (esim. jokin mitätön asia töissä jäkittää mielessä tai jokin mahdollinen uhkakuva valtaa mielen), mutta yleensä onnistuu katkaisemaan jankutukseen päässä positiivisella sisäisellä puheella. Lisäksi jokin rutiininomainen muu toiminta on hyvä kehittää, sellainen joka ei ahdista ja jolla onnistuu suuntaamaan ajatukset johonkin muuhun. Itse katson YouTubesta meikkausvideoita. Myös palapelin kokoaminen tai värittäminen on auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kamppailen jatkuvsti pakkoajatusten kanssa. Minulla on ollut niitä ihan pienestä asti, nyt olen 26. Olen jatkuvasti uupunut tämän takia ja elämänilo on kateissa. Olen käynyt psykologilla, psykiatrilla ja terapiassa. Ne ovat auttaneet vähän.
Itsellä on ollut tarkistelupakkoa, järjestelypakkoa, rutiinipakkoa, käsienpesua, pahoja ja iljettäviä pakko-ajatuksia ja viimeisimpänä hypokondriaa. Pelkään koko ajan, että itse tai joku läheiseni sairastuu vakavasti.
Miten kykenet elämään näiden kanssa? Oma olo on kamala yksinollessa, mutta pahempaa on saada "kohtauksia" muiden läsnäollessa kun en pysty keskittymään ja koen suurta ahdistua. Pelkään vaikuttavani hullulta ja sitä varmasti olenkin, kukaan ei myöskään ymmärrä pelkoani enkä sitä pidemmän kaavan kautta edes kehtaisi kellekään alkaa selittämäänkään.
Koetko toivoa siitä, että pääset ajatuksista eroon tai vähintäänkin saat ne hallintaan? En usko kykeneväni elämään tällaista elämää, jos en saa mitään kontrollia hommaan. Jatkuva pelko on kamalaa ja se pahenee jatkuvasti, kotona kykenen piilottamaan itseltäni tavaroita joita en halua nähdä, mutta yleisillä paikoilla en voi näin toimia.
Ja onko pahempaa vältellä ja rakentaa oma koti "turvalliseksi" vai pitäisikö pelkoa katsoa silmästä silmään ja olla tekemättä näitä suojauksia?
Tällä kylällä on yksi papparainen, joka jää kaikkiin kahvoihin yms. jumiin kun niitä pitää rämpyttää se joku tietty määrä ja ohikulkjoita pälyilee samalla kärttyisästi. Nolottaako pakkomielteistä tämä toimintansa, mutta kun sitä on kuitenkin "pakko" tehdä niin sivulliset ihmettelijät ärsyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressi pahentaa ajatuksia koska stressi on ahdistusta ja ahdistus ruokkii noita ajatuksia ja ajatukset taas ruokkivat ahdistusta, joten kyseessä on ikäänkuin itseään vahvistava kierre. Itse olen pitkään kamppaillut asian kanssa, tosin "kamppailu" on hieman huono termi, koska ajatuksista yrittää päästä eroon, niin sekin pahentaa ajatuksia. Oikea strategia on antaa ajatusten tulla mutta yrittää samaan aikaan olla reagoimatta niihin mitenkään. Tätä strategiaa pitäisi osata noudattaa pitkiä aikoja yhtä mittaa, jotta aivojen hermoradat "oppivat" uuden tavan suhtautua asiaan. Jos on neuroottisuuteen taipuvainen, niin tämä ei tietenkään ole helppoa.
Kofeiinia pitäisi välttää, koska se myös helposti pahentaa ongelmaa.
SSRI-lääkkeet lievittävät pitkään käytettynä ongelmaa. Ne eivät poista ajatuksia mutta ne vähentävät ajatusten ahdistavuutta.
Kyseessä on yleinen mutta hankala ongelma.....
Vierailija kirjoitti:
Stressi pahentaa ajatuksia koska stressi on ahdistusta ja ahdistus ruokkii noita ajatuksia ja ajatukset taas ruokkivat ahdistusta, joten kyseessä on ikäänkuin itseään vahvistava kierre. Itse olen pitkään kamppaillut asian kanssa, tosin "kamppailu" on hieman huono termi, koska ajatuksista yrittää päästä eroon, niin sekin pahentaa ajatuksia. Oikea strategia on antaa ajatusten tulla mutta yrittää samaan aikaan olla reagoimatta niihin mitenkään. Tätä strategiaa pitäisi osata noudattaa pitkiä aikoja yhtä mittaa, jotta aivojen hermoradat "oppivat" uuden tavan suhtautua asiaan. Jos on neuroottisuuteen taipuvainen, niin tämä ei tietenkään ole helppoa.
Kofeiinia pitäisi välttää, koska se myös helposti pahentaa ongelmaa.
SSRI-lääkkeet lievittävät pitkään käytettynä ongelmaa. Ne eivät poista ajatuksia mutta ne vähentävät ajatusten ahdistavuutta.
Kyseessä on yleinen mutta hankala ongelma.....
Korjaus: Siis jos ajatuksista yrittää pakolla päästä eroon, niin sekin pahentaa ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki kirja nimeltään "Kerrasta poikki" on tehty pakko -oireisen häiriön hoitoon. Parhaimman hyödyn saisit kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta. Onko hoitava psykiatrisi kertonut sinulle mahdollisuudesta Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan? Täyttyyköhän kriteerit kohdallasi? Voit käydä katsomassa edellytykset Kelan sivuilta. Voimia!
Pakkoajatuksiin auttaa vaan ja ainoastaan niiden ajatusten kohtaaminen. Mutta ei missään akuutissa tilanteessa. Ensin lääkitys, sitten hissun kissun terapiaa. Jonain päivänä alat altistaa itseäsi niille ahdistaville ajatuksille, pikkuhiljaa vaikka se on vaikeampaa kuin mikään. Tie on pitkä, mutta se auttaa.
Terv. 6 vuotta takana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä kylällä on yksi papparainen, joka jää kaikkiin kahvoihin yms. jumiin kun niitä pitää rämpyttää se joku tietty määrä ja ohikulkjoita pälyilee samalla kärttyisästi. Nolottaako pakkomielteistä tämä toimintansa, mutta kun sitä on kuitenkin "pakko" tehdä niin sivulliset ihmettelijät ärsyttää?
Joitakin hävettää, joitakin ei. Suurin osa varmaan kokee häpeää, mutta pakko mikä pakko. Koen itsekin häpeää kun joudun kääntämään pöydältä jonkun esineen "oikein" päin, mutta yritän tehdä tämän huomaamattomasti jotta muut eivät tajua edes reagoida. Nykyään tosin yritän olla kiinnittämättä huomiota väärin oleviin esineisiin ja vältellä niiden kääntämistä, etten ruokkisi pakonomaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kamppailen jatkuvsti pakkoajatusten kanssa. Minulla on ollut niitä ihan pienestä asti, nyt olen 26. Olen jatkuvasti uupunut tämän takia ja elämänilo on kateissa. Olen käynyt psykologilla, psykiatrilla ja terapiassa. Ne ovat auttaneet vähän.
Itsellä on ollut tarkistelupakkoa, järjestelypakkoa, rutiinipakkoa, käsienpesua, pahoja ja iljettäviä pakko-ajatuksia ja viimeisimpänä hypokondriaa. Pelkään koko ajan, että itse tai joku läheiseni sairastuu vakavasti.
Miten kykenet elämään näiden kanssa? Oma olo on kamala yksinollessa, mutta pahempaa on saada "kohtauksia" muiden läsnäollessa kun en pysty keskittymään ja koen suurta ahdistua. Pelkään vaikuttavani hullulta ja sitä varmasti olenkin, kukaan ei myöskään ymmärrä pelkoani enkä sitä pidemmän kaavan kautta edes kehtaisi kellekään alkaa selittämäänkään.
Koetko toivoa siitä, että pääset ajatuksista eroon tai vähintäänkin saat ne hallintaan? En usko kykeneväni elämään tällaista elämää, jos en saa mitään kontrollia hommaan. Jatkuva pelko on kamalaa ja se pahenee jatkuvasti, kotona kykenen piilottamaan itseltäni tavaroita joita en halua nähdä, mutta yleisillä paikoilla en voi näin toimia.
Ja onko pahempaa vältellä ja rakentaa oma koti "turvalliseksi" vai pitäisikö pelkoa katsoa silmästä silmään ja olla tekemättä näitä suojauksia?
En todellakaan osaa sanoa miten kykenen elämään näiden kanssa. Todella raskasta se ainakin on. Yritän suhtautua huumorilla mutta ei paljon naurata kun koko ajan pelkää kuolevansa (viittaus hypokondriaan. tällä hetkellä pelkään että sairastun muistisairauteen, olen 26v.)
Yksinäisyys on pahinta mutta ahdistus saattaa iskeä ihan missä vain. Jokin ajatus sen aina laukaisee. Ja kyllä, stressi pahentaa ajatuksia, silloin olo menee ihan sumuiseksi ja sekavaksi. Olen miettinyt jo meneekö tämä skitsofrenian puolelle, sillä niin kamalia nämä harhat ja kuvitelmat alkaa olemaan.
T. viesti 4
Vierailija kirjoitti:
Pakkoajatuksiin auttaa vaan ja ainoastaan niiden ajatusten kohtaaminen. Mutta ei missään akuutissa tilanteessa. Ensin lääkitys, sitten hissun kissun terapiaa. Jonain päivänä alat altistaa itseäsi niille ahdistaville ajatuksille, pikkuhiljaa vaikka se on vaikeampaa kuin mikään. Tie on pitkä, mutta se auttaa.
Terv. 6 vuotta takana
Ja ainiin: tässä juttusarjassa tää asiaan erikoistunut psykiatri käy asia läpi hyvin ja ymmärrettävästi, oli aivan megalomaanisen tärkeä mulle jossain vaiheessa:
Suosittelen PALJON. Laita vaikka linkki googlen kautta niin näät sen naisen kuvan ja otsikon, ettei tarvitse pelätä että oonkin joku muu joka huijaa sua kattomaan jotain ikävää.
Ajatusten tasolla (siis "puhtaissa" pakkoajatuksissa") OCD ilmenee siten, että tulee jokin ahdistava ajatusimpulssi ensin päähän ja sitten se pakkotoiminto on toinen ajatus tai ajatusketju, jolla henkilö pyrkii ikään kuin rauhoitelemaan itseään. Koko OCD voi siis ilmetä ihan pelkissä ajatuksissa. Tällöin on erittäin tärkeää pystyä erottamaan tuo alkuperäinen ajatusimpulssi (jota ei tietenkään voi mitenkään estää eikä sitä pidä edes yrittää mitenkään estää) ja sitten se pakkotoiminto, joka on ajatuksissa tapahtuva itsensä rauhoittelu tai vakuuttelu tai jokin muu ajatusrutiini. Tätä pakkotoiminnon kaltaisesti tapahtuvaa ajatusrutiinia pitää välttää. Eli antaa vain tulla se ahdistava/häiritsevä spontaani ajatus päähän, mutta sen jälkeen pitäisi pyrkiä siihen että ei reagoi mitenkään.
Joissakin fyysisissä pakkotoiminnoissa (kuten käsienpesu) pakkoajatukset ja pakkotoiminnot on helppoa erottaa toisissaan mutta silloin kun kaikki tapahtuu omassa mielessä asia on jopa hankalampi, koska kaikki voi tapahtua niin nopeasti ja melkein automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tällä kylällä on yksi papparainen, joka jää kaikkiin kahvoihin yms. jumiin kun niitä pitää rämpyttää se joku tietty määrä ja ohikulkjoita pälyilee samalla kärttyisästi. Nolottaako pakkomielteistä tämä toimintansa, mutta kun sitä on kuitenkin "pakko" tehdä niin sivulliset ihmettelijät ärsyttää?
Kyllä nolottaa. Jokainen pakkoneurootikko yrittää julkisissa paikoissa viimeiseen asti toimia ns. normaalin ihmisen tavoin. On tuplahäpeä tiedostaa oma sairautensa ja vielä "jäädä siitä kiinni", kun joku
jää pällistelemään noita "rämpytyksiä" sun muita.
Vierailija kirjoitti:
Ajatusten tasolla (siis "puhtaissa" pakkoajatuksissa") OCD ilmenee siten, että tulee jokin ahdistava ajatusimpulssi ensin päähän ja sitten se pakkotoiminto on toinen ajatus tai ajatusketju, jolla henkilö pyrkii ikään kuin rauhoitelemaan itseään. Koko OCD voi siis ilmetä ihan pelkissä ajatuksissa. Tällöin on erittäin tärkeää pystyä erottamaan tuo alkuperäinen ajatusimpulssi (jota ei tietenkään voi mitenkään estää eikä sitä pidä edes yrittää mitenkään estää) ja sitten se pakkotoiminto, joka on ajatuksissa tapahtuva itsensä rauhoittelu tai vakuuttelu tai jokin muu ajatusrutiini. Tätä pakkotoiminnon kaltaisesti tapahtuvaa ajatusrutiinia pitää välttää. Eli antaa vain tulla se ahdistava/häiritsevä spontaani ajatus päähän, mutta sen jälkeen pitäisi pyrkiä siihen että ei reagoi mitenkään.
Joissakin fyysisissä pakkotoiminnoissa (kuten käsienpesu) pakkoajatukset ja pakkotoiminnot on helppoa erottaa toisissaan mutta silloin kun kaikki tapahtuu omassa mielessä asia on jopa hankalampi, koska kaikki voi tapahtua niin nopeasti ja melkein automaattisesti.
Tästä tulikin uusi vinkki jota en ole edes ajatellut ja onneksi tiedostan mitä teen ajatuksen tullessa suojellakseni itseäni. Eli jos vaikka ajatuksen tullessa laittaisin käteni nyrkkiin, pitäisi minun vältellä tuota liikettä? Kuulostaa hyvin pelottavalta, vaikka samalla tiedostan ettei todellista vaaratilannetta ole. En ole edes tajunnut suojaliikkeeni olevan osa ongelmaa ja siitä on hyvin vaikeaa luopua.
Kun kävin psykiatrilla, hän oli osaksi sitä mieltä että olen vain nuori ja kasvan yli tästä. En usko olevani oikeutettu mihinkään kelan kautta saataviin hoitoihin, mutta käyn vilkaisemassa vielä sivuja. Kävin siis työterveyden kautta psykiatrilla ja tähän sisältyi x määrä käyntejä, joten osittain sen takia hoito jäi kesken ja minua muutenkin pidettiin suht harmittomana tapauksena (mitä varmaan olenkin ottaen huomioon muut ketjuun kirjoittaneet, jotka ovat kärsineet vuosia).
Kiitos kaikille jotka ovat laittaneet kokemuksiaan ja vinkkejä, näiden lukeminen rauhoitti mieltäni suuresti ja tuli hyvä olo siitä ettei ole yksin näiden asioiden kanssa. Meinasi ihan itku tulla silmään kun tuntemattomat ihmiset auttavat. Kun uskaltauduin kertomaan eräälle läheiselle näistä ajatuksista, hän parin päivän päästä näytti kännykästään kuvan aiheeseen liittyen jolloin järkytyin tästä ja ihmettelin miksi hän teki niin. Hän kertoi halunneensa vain testata olenko tosissani vai haluanko vain huomiota. Se loukkasi enkä ole uskaltanut puhua enää kellekään aiheesta ja sen takia pelkäsin aloittaa tämän ketjunkin, koska odotin samanlaista vastaanottoa. Joten kiitos.
Katsoin sen youtube-linkin ja aion katsoa hänen videoitaan enemmänkin, todella selkeä ja rauhallinen.
-ap
Opettelet rauhoittamaaan mielesi. Hengittelemään ylvään.
Kun huomaat pakkoajaatuksen, niin alat tietoisesti ajattelemaan jotain muut. Voit ihan hyvin vaikka jutellaa itsellesi, että nytpä kerinkin uutta lankaa ka uuteen suuntaaan.
Ne pakkoajatukset ahdistaa, mutta ne on tuttu turva. Saatta pelotta päästää irti.
Mieti mitä voit ruveta tekemään/ ajattelemaan, kun huomaat sen ahdistuusjaattelun tulevan.
Opetat itsellesi uuden tavan. Opit kyllä. Ei pakolla vaan hyvällä. Pehmeästi. Kiittele, kun onnistuu ja lohduta, jos ei. Ei se haittaa. Uusia tilanteita tulee ja menee.
Luulen, että tarkoitat sellaisia että esim. jos et nukkumaan mennessäsi noudata jotain tiettyä rutiinia esim.valot sammuu, kolmella askeleella sänkyyn, ei uloshengitystä ennen kun peitto on korvissa jne, niin tapahtuu pahoja asioita. Näistä minulla on kokemusta. Kannattaa tehdä niin, että joku viikonloppu vaan yksinkertaisesti rikkoo kerralla näitä kaikkia sääntöjä, sitten elää ja seuraavana aamuna toteaa (ei haittaa vaikkei tulis yhtään unta koska viikonloppu) että elossa ollaan ja sitten helpottaa.