Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon pakkoajatuksista?
06.01.2018 |
Onko joku kokenut näitä tai tietää aiheesta? Tarvitsen oikeasti apua. Olen käynyt juttelemassa tästä ammattilaisen kanssa ja hänen oppinsa auttoivat jonkun verran, mutta nyt ajatukset pukkaavat taas lävitse. Stressi aiheuttaa näitä ja nyt olen jo muutaman viikon saanut jatkuvasti tapella näiden kanssa, nukkumaan mennessä tilanne on pahin ja pelko tulee myös uniin. Myös töissä on hetkittäin vaikeaa, koska aihe liittyy löyhästi työhöni ja en kykene keskittymään.
Toki helpoin tie on päästä stressistä eroon, mutta en tiedä miten rauhoittua ja käsitellä stressiä.
En uskalla kertoa ajatusten aihetta, koska todennäköisesti joku tulisi provoamaan kirjoittamalla aiheesta tai linkittämällä siihen liittyviä kuvia ja se pahentaa oloani. Haluaisin vain kyetä kontrolloimaan tätä.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olennaista on pystyä rauhoittamaan itseään ja "hidastamaan" omaa mieltään (ja kyetä tavallaan tarkkailemaan omaa mieltään kuin ulkopuolelta), mutta samalla tämä itsensä rauhoittelu ei saa sisältää mitään pakkotoimintoja (joko fyysisiä tai mentaalisia), koska ne pakkotoiminnot ylläpitävät tai jopa pahentavat ongelmaa. Eli on HYVÄÄ rauhoittelua ja HUONOA rauhoittelua. OCD on huonosti tunnettu ongelma jopa psykiatrien ja psykologien parissa. Toki löytyy ammattilaisia jotka tuntevat OCD:n toiminnan erittäin hyvin, mutta heidän löytämisensä ei välttämättä ole ihan helppoa. Joskus parhaat ohjeet voi saada esim. Youtubesta (englanninkielisinä). Psykiatrin ja psykologin on loppujen lopuksi erittäin vaikea ymmärtää ongelman perimmäistä luonnetta, elleivät ole itse joskus kärsinee ongelmasta. Myöskin läheisten ihmisten (vaikka olisivatkin empaattisia) on vaikea loppujen lopuksi kunnolla ymmärtää asiaa.
Hyvää rauhoittelua on esim. mindfulness.
Jos ongelma on paha, niin suosittelen ehdottomasti myös SSRI-lääkitystä.
Luulen, että skitsofreniaan sairastumassa oleva ei välttämättä osaisi tarkastella tilannettaan yhtä objektiivisesti kuin sinä vaan pitäisi harhojaan totena. OCD:stä kärsivä ei yleensä menetä kosketusta todellisuuteen, vaikka voikin tuntea ajoittain olonsa harhaiseksi ja pelätä tulevansa "hulluksi".
Minulla pakonomaisiin ajatuksiin on auttanut johonkin tekemiseen uppoutuminen, rentoutuminen ja aika. Viimeksimainitulla tarkoitan sitä, että kuukausien tai vuosien kuluessa sitkeinkin pakkoajatus yleensä lievenee edes vähän. Ensin ehkä odottaa jotain katastrofia tapahtuvaksi, mutta kun sitä ei tulekaan, ajatus voi kadota tai lieventyä ja sen kanssa oppii elämään. Toki tilalle voi tulla myös uusia, yhtä häiritseviä juttuja, mutta tuota sietämis- ja toiveikkuusajattelua voi soveltaa niihinkin.
Olen myös ymmärtänyt, että pakko-oireeni ja -ajatukseni ovat osa suurempaa vyyhtiä, johon kuuluu muutakin ahdistusoireilua sekä masennusta ja joka johtuu pitkään jatkuneesta traumatisoitumisesta nuoremmalla iällä. Geeneilläkin on epäilemättä osuutta. Sekin ajatus auttaa, että ne hirveimmätkään ajatukset eivät ole oma vikani vaan sairauden tuotetta.
Kävin pitkän aikaa kognitiivistyyppisessä terapiassa, missä näitä oireita käytiin läpi. Siitä oli jonkin verran apua joihinkin silloin mielessä pyöriviin akuutteihin asioihin, mutta tällä hetkellä ajatukseni terapiasta ovat vähän ristiriitaisia: en tiedä, onko siitä hyötyä, että ahdistavia ajatuksia käydään yksityiskohtaisesti läpi. Terapia oli myös vähän turhan mekaanista luonteeltaan, tyyliä "tee nämä harjoitukset kotona, niin paranet". No, enhän minä välttämättä parantunut, vaan samantyyppiset ongelmat nousivat pinnalle kerta toisensa jälkeen. Aistin myös terapeutin puolelta jonkinmoista turhautumista. Minua ärsytti myös hänen harrastamansa positiivisen ajattelun tyrkyttäminen - minuun se ei vetoa. Ehkä minulle sopisi paremmin toisentyyppinen terapia (traumaterapia tms.), ja jossain vaiheessa se onkin varmaan edessä. Kuitenkin ilmeisesti sain kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta paljonkin eväitä asioiden käsittelyyn, koska tällä hetkellä suhtaudun pakko-oireiluun melko chillisti. Muu oireilu ja muunlaiset asiat rajoittavat elämääni tällä hetkellä paljon enemmän.
Sen sanon teille, että teittepä mitä tahansa, älkää jättäkö elämäänne elämättä pakkoajatusten takia. Uppoutukaa johonkin tekemiseen, tehkää jotain fyysistä, kokeilkaa rentoutusharjoituksia jne. Itselläni meni oireilun takia monta vuotta hukkaan, täysin turhaan. Ajattelin monesti, että en voi tehdä sitä, tätä tai tuota, koska olen ajatusteni takia niin huono ihminen. Se ei ole totta!