Älä ryhdy äitipuoleksi
Mikään ei ole tässä maailmassa niin epäkiitollinen homma kuin äitipuolena oleminen. Teet niin tai näin, aina teet väärin. Järjestelen tässä juuri jo toista päivää tytärpuolen syntymäpäiväjuhlia ja mies siivotessa räyhää minulle mm. työpöydälle unohtuneista lahjapaperirullista. Minä ostin omilla rahoillani 18-v. tytärpuolelle syntymäpäivälahjan, mies ei ostanut mitään. Nyt minulle mökötetään ja nakellaan niskoja, kun lahja ei ollut tarpeeksi arvokas (yli 80 euron arvoinen korusetti). Tässä vain yksi pieni esimerkki päivästä uusperheessä.
Kommentit (12)
Tai sitten voi valita kunnollisen miehen.
T. Äiti ja äitipuoli
Sanot sille miehellesi nyt niin kuin asia on.
Ei näitä asioita voi etukäteen tietää. Tämäkin on muuten oikein kunnollinen mies, mutta hänen luonteessaan on jokin narsistinen puoli.
Ap
Tässä kohtaa sanoisin mieluummin, että älä ota huonoa miestä.
Ei kaikkien kanssa kannata ryhtyä edes ydinperheen vanhemmaksi.
Se on silloin eron paikka. Ei hän kestä yhtään kritiikkiä. Ero ei ehkä olisikaan huono ratkaisu, varsinkin kun tätä kuviota on tahkottu jo yli 6 vuotta.
En ryhtyisikään. Mua ei kiinnosta miehen persehedelmät, edes yhteiset.
No mitä tuolla asialla on uusperhekuvion kanssa tekemistä? Samoja asioita tapahtuu ihan ydinperheissäkin. Sinnittelyä ja niskojen nakkelua..
Paremminkin voisi sanoa, että älä ryhdy perheelliseksi äläkä ota edes puolisoa, jos kuvitelma on se, että kaikki halkeaa koko ajan kiitollisuudesta sinun marttyyrimäistä raatamista kohtaan.
Mut hei, sun mies sentään siivoaa! :)
No joo. En ryhtyisikään. Olen itse eronnut äiti ja parisuhteessa lapsettoman miehen kanssa. Tässäkin on ihan riittävästo haasteita, saati sitten että miehelläkin olisi lapsia. Ei kiitos.
Onko teillä hyviäkin hetkiä kuitenkin? Jos kaikki on paskaa, ehkä kannattaa miettiä, haluatko sinä oikeasti viettää loppuelämäsi tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei näitä asioita voi etukäteen tietää. Tämäkin on muuten oikein kunnollinen mies, mutta hänen luonteessaan on jokin narsistinen puoli.
Ap
No nyt puhut asiasta!
Juu, hyviäkin hetkiä on. Kaksi vanhaa hyvää sanontaa pitää kuitenkin niin hyvin paikkansa: 1) Ensin ne naimisiin hinkuu ja siinä ne siten vinkuu sekä 2) Paha Paavon kanssa, pahempi ilman Paavoa. 😊
En ryhtynytkään. Minulle oli päivänselvää, että kun yh:na deittailin suunnilleen samanikäisten lasten isiä, emme tulisi muuttamaan yhteen niin kauan kuin lapset asuvat kotona. Ja kun omani sitten muutti pois ja olin sinkku, niin ehdoton edellytys sille, että lähtisin edes treffeille jonkun kanssa, oli että hänelläkin olisi lapset jo tehtynä ja muuttaneet pois kotoa (tai ettei ole lapsia koskaan halunnutkaan eikä halua edelleenkään).