Miten olette päässeet katkeruudesta eroon, jos teitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti?

Laajentamalla näkökulmaa ja inhimillistä katsantotapaa, niin yksinkertaista se on.

Hemmottele itseäsi, tee asioista, joista pidät. Käy hieronnassa tai jalkahoidossa, kampaajalla, lue hyviä kirjoja, makoile viltin alla hyvän kirjan kanssa, syö hyvää suklaata, tapaa kivoja ihmisiä, tutustu ihmisiin jotka vaikuttaa hyviltä tyypeiltä ja lopeta tuttavuus lyhyeen jos ovatkin ikäviä ihmisiä.

Ota tuokin kokemus oppina, elämä opettaa ja meitä kaikkia ja kukaan ei haavoitta selviä.

Ja muista, Jeesus rakastaa Sinua!

En katkeroitunut, koska tiedostin ajoissa, että katkeruus on ainut(?) tunne, josta ei ole hyötyä. Se vain nakertaisi minua ja muuttaisi minua ihmisenä huonompaan suuntaan. Puhuminen, päiväkirjan kirjoittaminen ja terapia ovat auttaneet käsittelemään asiaa, josta olisin voinut katkeroitua.

Kun on hyvä itsetunto, ei koe "vääryyttä". Aina on kyse siitä miten itse asioihin suhtautuu.

Jos jää märehtimään ja paisuttelemaan asioita, on kuin ampuisi itseään jalkaan. Tekee vain itselleen pahaa (ne muut ei siitä kärsi). Tämän kun oivaltaa, oppii tekemään oikein itselleen ja muille

Aina on joku joka haluaa tieten tahtoen toista loukata. Syyt voivat olla mitä moninaisimpia, ihan silkasta ymmärtämättömyydestä vihaan, kaunaan, katkeruuteen ja jopa suoranaiseen pahuuteen.

Tajuamalla, että ne "väärintekijät" ovat usein itse kokeneet vääryyksiä, kasvaneet sellaisiksi etteivät paremminkaan osanneet tehdä. Osa väärinteoista ei ole ollut sen toisen puolelta tarkoituksellista, ainakaan tajunnut kuinka paljon tekonsa loukkaa. Ymmärtämällä ettei itsekään aina kykene olemaan täydellinen. Oivaltamalla, että jumittautuminen katkeruuteen pilaa oman, ei sen väärintekijän elämän, miksi itse jatkaa onnettomuutta katkeroitumalla, meluummin olen onnellinen, että ihmisenä kykenen olemaan inhimillisempi kuin ne "väärintekijät", ihmisenä kypsempi ja sitä myöten luultavasti onnellisempi kuin kaltoinkohtelijat.

Jos kyse on jostain pienestä sanomisesta esim toinen sanoi "älä välitä", miettisin että hän tarkoitti vain hyvää. Katsoisin peiliin ja loisin sopua

Vierailija kirjoitti:

Miten olette päässeet katkeruudesta eroon, jos teitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti?

Vinkkejä otetaan vastaan

En mitenkään.

Mutta kyllä asian kanssa toimeen tulee. Huolehdi siitä että et joudu olemaan liiemmin riippuvainen kenestäkään joka ei kykene toimimaan oikeudenmukaisesti, kannattaa ottaa vauhdilla opikseen, jos näet jonkin tutttavapiirissäsi tai työpiirissäsi olevan esim. syrjivän muita, koska se sama tulee mahdollisesti tapahtumaan myös sinulle, eli ole ajoissa aktiivinen hankkiutuaksesi eroon ko. tyyppisistä henkilöistä.

Raha ei ratkaise mitään tässä asiassa, mutta pitää osata tehdä myös vähän "kovempia" päätöksiä, esim. asuinpaikan vaihtoa tai työpaikan vaihtoa yms. se pitää vain sinun itsesi järkeillä kuinka "vahvoilla" olet tilanteessa tekemään päätöksiä siitä, kuka lähtee ensin.

Erityisen tärkeätä on se, että täysin riippumatta siitä onko sinulla rahaa tai valtaa, sinun täytyy kyetä itse tekemään omat henkilövalintasi, eli kenen kanssa asioit ja kenen kanssa et asioi. Jos olet liian ystävällinen, nöyrä ja sopeutuvainen, sinulla on iso riski joutua epäasiallisen kohtelun kohteeksi.

Kyllä sen nopeasti huomaa kun kuulet itsellesi kielteisiä kommentteja joltain tyypeiltä, saattaa olla jopa lähipiiristäsi. Ja siinä kannattaa olla sitten nopea, eli kun näet että joku tekee sinulle hallaa kielteisillä kommenteillaan ja ehkä olet siitä maininnut ja homma jatkuu niin sitten ei muuta kun tyyppi kiertoon vaan ja kiss goodbye.

Asia vaan on niin, että sinä elät täällä omaa elämääsi, eikä sinun kannata sitä lyhyttä aikaa joka täällä maan päällä tallustellaan, tuhlata sellaiseen että kerrytät katkeruutta ottamalla em. kaltaisten tyyppien iskuja elämällesi.

Kun opit sopivan viileästi suhtautumaan, niin se ei haittaa mitenkään vaikka ko. henkilöt joutuisi koirankakkapussiin tai biojätepussiin, jos sopiva tuuri kävisi. Sehän voisi olla jopa huvittava tapahtuma!

Mutta älä rupee riehumaan, korjaat vain tilanteen omalta osaltasi ja sitten älä enää katsele peruutuspeileihin.

En ole koskaan oikein pitänyt siitä Nelson Mandelan ohjeesta, jonka mukaan ei kannata tuntea katkeruutta, koska "katkeruus on kuin myrkky, jonka juot ja silti odotat, että toinen kuolee" tms.

Lause pitää paikkansa minunkin mielestäni, mutta se on tavallaan ohi pointin.

Katkeruus on vain "oire", jonka syy on se vääryys, ja sille vääryydelle pitää tehdä jotain. 

Hyviä uutisia: Jumala tulee käsittelemään vääryyden oikeudenmukaisella tuomiolla, jossa jokainen syntiä tehnyt joutuu kadotukseen.

Huonoja uutisia: Sinä itsekin, kuten kaikki valintoja tehneet ihmiset, joudut tuomiolle.

Toinen vaihtoehto syntiä tehneelle on uskoa Jeesukseen, syntiemme ristinsovittajaan: katua syntejään, tunnustaa ne ja tehdä niistä parannus; silloin saa syntinsä anteeksi Jumalalta.

Vääryyden vuoksi katkeroituneella on yleensä vahva oikeudentaju ja -jano (jos olen ymmärtänyt oikein, mitä katkeruudella tarkoitetaan): hän ei pääse yli vääryydestä, koska... no, vääryys on vääryyttä. Pitäisikö siitä edes päästä yli? Mielestäni ihminen, joka noin vain pääsee yli vääryydestä, "unohtaa" sen tai kuittaa kaiken tunteitaan erittelemällä, ei voi olla kovin oikeamielinen.

Mutta jos joku jolla on vahva oikeudentaju, on itse saanut anteeksi omat pahat tekonsa, hänenhän pitäisi silloin suoda armahdus myös omille väärintekijöilleen. Jos ei suo, vaan ainoastaan itse nauttii anteeksiannosta, niin silloin hän ei olekaan oikeamielinen.

Päättelen siis tämän pitkän selostuksen toteamalla, että kaikki lähtee oman syntisyytensä kohtaamisesta: omien syntiensä tunnustamisesta ja parannuksesta, niiden anteeksi saamisesta Jumalalta. Kun ymmärtää, miten paljon itse on saanut anteeksi, anteeksi antaminen toiselle (ja sitä myöten vapautuminen katkeruudesta) on helppoa.

Vinkkini ap:lle on siis: jos et ole jo sitä tehnyt, niin tunnusta Jumalalle omat syntisi. Raamatusta voi lukea, mitä synti on.

Antamalla samalla mitalla takaisin, menee työpaikka, menee maine. Vääryys pitää kostaa, sitten helpottaa.

Aika on armollinen, sen myötä saa asioihin etäisyyttä ja lopulta kokemani vääryydet olen vain unohtanut. Eikä ne asiat miettimällä tai murehtimalla muuksi muutu.

En ole päässyt katkeruudestani eroon. Se on luontainen osa elämää jonka jokainen löytää ennemmin tai myöhemmin.

Kosto on ainoa tie. Sen jälkeen tilanne on tasan. Sanokaa mitä sanotte.

Kiinalainen sananlasku: Tee valmiiksi kaksi arkkua ennen kuin lähdet kostamaan.

Mikäli kokemasi vääryys ei ole lain ja oikeuden avulla ratkaistavissa, kannattaa vain nousta ja lähteä sanaakaan sanomatta. Jälkikäteen ajateltuna se olisi aina ollut paras vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

En ole päässyt katkeruudestani eroon. Se on luontainen osa elämää jonka jokainen löytää ennemmin tai myöhemmin.

Ei pidä paikkaansa. Kun ihminen kasvaa ja kehittyy, vapautuu. Katkeruus on myrkkyä, joka pilaa hyvänkin elämästä. Siitä pitää opetella irti

Vapauttamalla vihaa. On OK, normaalia olla vihainen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, mutta vihan ilmaisemista ja jopa tuntemista monesti pidetään pahana asiana. Pitäisi muka vain yrittää ymmärtää tai muuttaa omaa näkökulmaa - eihän pidä. Sen toisen ei olisi koskaan pitänyt kohdella sua huonosti. Joten kirjoita, piirrä, juokse, puhu, tee mitä tahansa tarvitsee, jotta saat vihan tunteita ulos - kunhan et satuta ketään toista. Siten se tuska ajan myötä helpottaa. Lopulta siitä asiasta on myös vain päästettävä irti, jotta voit kulkea eteenpäin - mutta omasta kokemuksesta irti päästäminen ennen kuin olen saanut "oikeutuksen" tunteilleni tuntuu siltä, ettei saisi välittää huonosta kohtelusta. Saahan.

Vierailija kirjoitti:

Kun on hyvä itsetunto, ei koe "vääryyttä". Aina on kyse siitä miten itse asioihin suhtautuu.

Jos jää märehtimään ja paisuttelemaan asioita, on kuin ampuisi itseään jalkaan. Tekee vain itselleen pahaa (ne muut ei siitä kärsi). Tämän kun oivaltaa, oppii tekemään oikein itselleen ja muille

Jos lapsesi murhattaisi, suhtautuisitko yhtä kevyesti? Tai jos joku raiskaisi ja hakkaisi sinut niin että halvaantuisit, et olisi kokenut "vääryyttä"?

Kirjoitin paperille, asia alkoi vaikuttaa kutistuneen, myös siihen liittyneet tunteet.

Hyväksyn että näin nyt tapahtui, ja päästän irti. En anna itseni muistella ja märehtiä, se satuttaa vain mua itseäni. En ansaitse enempää kipua, joten en anna ihmisten satuttaa. Nostan itseni korkeammalle tasolle.