Mistä asioista ei tarvitse tinkiä parisuhdetta etsiessään?
Minulla on ollut pitkään huono itsetunto lapsuudestani johtuen ja työstän asiaa parhaillaan terapiassa. Olen ollut muutaman vuoden sisällä sinkku ja kaipaisin neuvoja. Mistä asioista ei tarvitse tinkiä parisuhdetta etsiessään? Millaisia neuvoja antaisit esim. omalle tyttärellesi miesten suhteen? Tuntuu, että minua sanotaan nirsoksi ja vaativaksi, jos odotan miehen olevan vastuullinen ja aktiivinen (töissä käyminen, muu elämä kuin sohvalla makaaminen).
Nyt viisaat neuvot kehiin. :)
Kommentit (16)
Hyvää osviittaa saat siitä, miten tyyppi kohtelee muita läheisiään ja tuntemattomia. Tyly tyyppi on sinullekin sellainen.
Älä etsi parisuhdetta vaan ole aktiivinen ja avoin sille, että jonakin päivänä kohtaat ihmisen, johon ihastut.
Jos alussa jo epäröit, onkohan joku asia ongelma (miehellä ennestään lapsia, työtön, käyttää melko paljon alkoholia), niin asia vaivaa myöhemmin vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Jos alussa jo epäröit, onkohan joku asia ongelma (miehellä ennestään lapsia, työtön, käyttää melko paljon alkoholia), niin asia vaivaa myöhemmin vielä enemmän.
Hyvin sanottu. Luota ensituntumaan ja vaistoon.
Kannattaa ottaa selvää, mihin aiemmat parisuhteet ovat päättyneet. Luultavasti samat ongelmat voivat nousta esille sinun kanssasi. Viimeksi tapailemani mies sanoi laiminlyöneensä vaimonsa seksuaalisuutta avioliiton aikana. Eihän tuo mies ollut muuttunut miksikään tuosta, tuli itselläkin huomattua.
Miehillä on tapana vähätellä joitakin asioita (alkoholin käyttö, pornon katselun määrä), joten varo ettei asia tule yllätyksenä. Moni mies ajattelee, että kun naisen on saanut koukkuun, nainen katsoisi "pieniä vikoja" läpi sormien...
Minä en tinkinyt mistään. Jos en saa sellaista miestä, minkä oikeasti täysin hyväksyn ja haluan, olen mieluummin ilman.
Nirsoilua on se, jos et kelpuuta miestä väärän väristen paitojen tai varpaiden karvaisuuden vuoksi. Nirsoutta ei ole se, että odotat uskollisuutta, ystävällistä kohtelua ja taloudellista vastuunkantoa molemmilta.
Näistä en itse tinkisi parisuhteessa:
– kumpikin pitää toista haluttavana, ja hyvää seksiä on useita kertoja viikossa
– kauniita sanoja ja fyysistä hyväilyä ei säästellä
– toista ihaillaan ja kunnioitetaan ja toiseen suhtaudutaan hyväntahtoisesti
– keskustelu on sujuvaa, syvällistä, monipuolista ja hauskaa
– yhteistä huumoria ja sisäpiirin vitsejä riittää
– älyllinen yhteys on vahva
– yhteisiä kiinnostuksenkohteita (taide, kulttuuri, psykologia, filosofia, pelit, ruoka ja juoma, matkailu jne.) on useita ja niihin käytetään yhdessä aikaa
– kummankin itsenäisyyttä, vapautta, yksityisyyttä ja oman ajan ja tilan tarvetta kunnioitetaan
– kummallakin on oma elämä, josta parisuhde muodostaa vain osan
– konflikteja on vähän ja ne ratkaistaan ystävällisesti neuvottelemalla, ei riitelemällä
– kumpikaan ei joudu tekemään kompromisseja kovin usein
– vahva fiilis siitä, että kumpikin kuuluu samaan tiimiin, jossa toista jeesataan, kun tarve tulee
– yhdessä oleminen on leppoisaa, helppoa ja nautinnollista
– toinen pysyy intohimon kohteena eikä muutu kotikumppaniksi tai kämppikseksi
– suhde tekee joka viikko elämästäni helpompaa, antoisampaa ja syvällisempää kuin se olisi sinkkuna
Jokaisella on kuitenkin omat prioriteettinsa, joten yleispätevää vastausta ei voi antaa.
Alussa pieniltä tuntuvat ongelmat tuppaavat kasvamaan ajan kanssa. Jos alussa esim. mieltymykset seksin suhteen ei ihan kohtaa, ei nämä erot ajan kuluessa tasoitu.
Jos toinen jo alussa yrittää muuttaa sinua tyyliin "pukeutuisit vartalomyötäisempiin vaatteisiin", "Näyttäisit niin haluttavalta pari kiloa hoikempana", kannattaa äkkiä juosta karkuun. Vaatimukset ulkonäöstäsi kasvavat vain ajan kanssa.
Jos joudut ansaitsemaan rakkautta tekemällä jotain tai olemalla tietynlainen, on sulle ihminen ihan väärä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Ole mieluummin yksin, kuin miehen kanssa, joka ei osallistu arkeen tasapuolisesti ja arvosta sinua.
Näin minäkin olen sanonut tyttärelleni. Nyt kun hän on muuttamassa kotoa, olen vielä tähdentänyt erittäin pitkää harkinta-aikaa, ennen kuin muuttaa kenenkään kanssa yhteen.
Myös itselläni on takana huono itsetunto (johtaa väärään kumppanivalintaan), ja sukupolvessani (nelikymppisiä) vielä riesana perinteisen äijämallin saaneet miehet (ei helpota yhteiseloa). Seuraavilla taitaa onneksi olla jo tasaisempaa opittujen roolien suhteen.
Pyydä myös läheisiltäsi kommenttia miehestä. Joskus ulkopuoliset näkevät jotain sellaista, mitä itse et näe.
Ole mieluummin yksin, kuin miehen kanssa, joka ei osallistu arkeen tasapuolisesti ja arvosta sinua.