Kumpa olisin hyväksytty ihminen..olen niin..

Mulla on samankaltainen ongelma. Kavereita on lähes mahdotonta tai erittäin vaikeaa saada näin aikuisiällä.

Kukaan "nykyisistä" kavereista ei juurikaan soittele tai pyydä mihinkään. Se on minä joka soittaa ja kyselee kuulumisia/voitaisko nähdä tyyppisiä puheluita. Ei kukaan edes työkavereista lähde mun kanssa mihinkään vaikka oluelle tai mihin vaa sillontällön viettään aikaa.

Jos kaverit  kyselee multa nii aina sama "lähenkö kuskiks", mutta emmä nyt aina halua saatana (!).

Tyyliin vaa vien ne keskustaan ja haen sitten myöhemmin aamuyöstä.

Ihan paskaa tää sinkku/erakko elämä.

-M24

I feel excatly the same way, syster!! Koulukiusattuna ollu yläasteen ja myöhemmässäkin aikuiselämässä, vaikka oon aikalailla päässy ujoudesta ja oon ystävällinen ja iloinen muiden kanssa niin ihmiset ihan kuin "vaistoaisivat" jotain epävarmuutta tai epätoivoisuutta, vaikka en itteeni tyrkytäkkään tai ole heti ehdottelemassa tapaamisia tms. Niin luulen että siksi eivät halua kaveerata.

Myös yksinäisyyden kierre; yksinäisyys luo yksinäisyyttä ja sosiaalisesti menestyneiden piirit sen kuin laajenevat. Sosiaalisesti menestyneillä on parempi itsetunto ihmissuhteiden saralla koska eivät ole kokeneet torjuntaa ja se näkyy heistä ulospäin sekä sellaiset ihmiset kiinnostavat, joilla on laajat piiri ja ovat suosittuja. Yksinäiset hyypiöt jäävät huomioitta, koska kukapa sellaisen kanssa haluaisi viettää aikaa jota ei muutkaan ole huolineet. Ja lopulta torjumiset tuntuu niin pahalta ettei halua ottaa riskiä ja olla itse se aloitteellinen osapuoli yhteyden otoissa ja yksinäisyyden kierre jatkuu :(

Mutta on tämä vaan niin tuskallinen tila. Vaikka ulkoapäin muut elämän asiat olisivat kunnossa niin kyllä ihminen vahvasti hyväksymisen tunnetta kaipaa ja sitä, että on ihmisiä keiden kanssa jakaa asioita.

Minä luulen että joko olet sietämätön tai toinen asia on että ihmiset vain pitävät sinua liian erilaisena... Tai isoin turn off on kateellisuus. Olet vaaraksi heidän ystävyyssuhteille. Itsellä on pari hyvää ystävää jotka tosiaan ovat minun kanssani riippumatta minun  menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Olemme tunteneet monta vuotta. Mutta on myös ystäviä jotka ovat ajan kanssa vaan huomanneet minun pätevyyteni joihinkin asioihin... Toiset käyttävät aikansa suhteisiin ja toiset opiskeluun ja töihin.. En ole ikinä katunut elämän valintojani... Olen tyytyväinen ja minulla on myös ne ihmiset vierellä jotka arvostavat minua omana itsenäni ja ei meidän tarvitse joka päivä soitella. Minusta nyt et ymmärrä omaa arvokkuuttasi. Ole sinut itsesi kanssa ja mieti mitä annettavaa sinulla olisi ystäville. Rupea toteuttamaan sitä ... Minä tykkään mm. auttaa ja olla tukena kun tarve vaatii... Pyrin olemaan neutraali tietyille asioille.... En syyllistä enkä valita kokoajan vaan koitan parantaa maailmaa .... Se riittää noihin pariin ystävään... En esitä mitään. 

Mistä päin olet ap?

Ei kaikki ihmiset voi olla erilaisia. On niitäkin jotka on samanlaisia, kun a.p.

Halauksia kaikille yksinäisille!

Ei teissä välttämättä ole mitään vikaa mitä muut oudoksuisivat. Aikuisiällä ihmiset eivät yleensäkään näytä enää ystävystyvän yhtä helposti tai syvästi kuin vielä teini-iässä. Kaikilla on jo omat kaveripiirinsä ja siihen on vaikea päästä mukaan.

Mulla sama.Koko ikäni pohdittu mistä voisi johtua ja terapiassakin käyty.Syytä ei löydy ja itseäni en pysty muuttamaan.En enää kuuntele muiden kommentteja kuinka voin itse siihen vaikuttaa.En voi.Monella ilkeälläkin on ystäviä.Minulla ei.Olen nuori nainen.Naisten kanssa tulen vähän paremmin juttuun.Olen kuulemma kovin avoin puhelias ja aurinkoinen.Joku silti mättää.Ulkomaalaisia vähän on kavereina.